Laitan tähän alustukseni tältä lauantailta:


****


"Turun ilmastoystävällinen ruokapolitiikka-broileria ja kalkkunaa"

Viherpunainen vasemmisto ry järjesti tämän seminaarin, koska yksi tavoitteistamme tulevalla vaalikaudella on edistää monipuolista kasvis- ja lähiruokaa Turun kaupungin organisaatioiden hankinnoissa. Tahdomme painottaa luomua ja reilua kauppaa, ja tuoda ne juhlapöydistä turkulaisten arkeen.

Meidän on Turussa kannettava eettinen ja sosiaalinen vastuu niin paikallisella kuin globaalilla tasolla. Arkiset valinnat ovat niin arkipäiväisiä, ettei niiden merkitystä aina huomata.

Olen itse toiminut ylioppilaskuntapolitiikassa puhuen kasvis- luomu- ja lähiruoan puolesta. Minulla on kokemusta hankintaketjusta ja yleensäkin siitä, miten eettiset valinnat voivat olla kiven takana. Aluksi voitaisiin sanoa pari sanaa Turun päiväkotien ja koulujen ilmastoystävällisestä viikosta, jota vietettiin 10.-14.9.

Ilmastoystävällinen ruoka on Turun näkemyksen mukaan sitä, että korvataan naudanliha siipikarjanlihalla. On totta, että naudanliha on ympäristövaikutuksiltaan broilerin- ja kalkkunanlihaa raskaampaa, rahdataanhan esim. Suomeenkin lihaa Etelä-Amerikan massiivisilta karjaplantaaseilta tuhlaten energiaa. Puhumattakaan siitä, paljonko luonnonvaroja itse naudanlihantuotanto kuluttaa. Esim. ennustetaan, että vesipula tulee vaikeuttamaan ja lopettamaan lihantuotannon vähitellen. Ruokatalouden perustasta olisi siis tärkeää huolehtia jo nyt ja ruokatalous rakennettava kunnissa kasvis- lähi- ja luomuruoan pohjalle.

Turun kaupungin kouluissa on kasvisruokapäivä joka viikko sekä yläkouluissa ja lukioissa kasvisvaihtoehto on tarjolla päivittäin. Tämä on hyvä alku toki, mutta tällaisenaan kasvis jääkin pelkäksi vaihtoehdoksi. Kasvisruokaa tulee lisätä tuntuvasti kaikissa Turun ylläpitämissä ruokaloissa niin, ettei liha olisi aina ykkönen ja normi, josta poiketaan.

Todellinen ilmastoystävällisyys toteutetaan pelkällä kasvis- ja lähiruoalla ja vaihtamalla tehotuotettu liha luomuksi. Nythän käytännössä ilmastoystävällisellä viikolla vaihdettiin yksi tehotuotettu liha toiseen.

Mitkä sitten ovat luomulihan ja tavanomaisesti tuotetun lihan ympäristövaikutusten erot? Sianlihan kohdalla asiaa on selvitetty varsin paljon; saksalainen kuluttajajärjestö Foodwatch toteutti vuonna 2004 tutkimuksen, jossa selvitettiin porsaanleikkeen todellista hintaa. Selvisi, etteivät tavallisen lihantuotannon korkeat ympäristöhaitat näy tuotteen hinnassa. Luomusian kasvatus sen sijaan tarvitsee 25% vähemmän energiaa, ja tuottaa vain 25% tavallisen tuotannon päästöistä ja on silti helposti kalliimpaa.

Saksassa luomu on miljardiluokan bisnestä, ja luomua ostetaankin eniten juuri tavallisista ruokakaupoista. Alkuvaiheessa luomun ja tavanomaisen lihan hintaero oli Saksassakin 90 prosenttia, mutta luomutuotteiden osuuden kasvettua 10 prosenttiin, oli hintaero enää 20 prosenttia. Kaava on siis selvä; kysyntä laskee hintaa. Suomessakin jatkuva vetoaminen luomun kalleuteen loppuu, kun tarjonta kasvaa. Jotta se voisi kasvaa, on valtion tuettava luomutuotantoa.

Suomen hallitus on asettanut tavoitteeksi lisätä luomutuotantoa vuoteen 2020 mennessä niin, että tuolloin vähintään 20 prosenttia peltoalasta olisi luomua. Tällä hetkellä kehitys näyttää lupaavalta; luomutuotanto lisääntyy maassamme nopeammin kuin koskaan 2000-luvulla, ja tänä vuonna jo 365 tilaa on liittynyt maataloustuotannon luomuvalvontaan. Sukupolvenvaihdos tilalla tietää usein sitä, että tilanjatkajat siirtävät kerralla sekä pellot että eläimet luomuksi.

Missä siis vika, kun kuntien hankinnat itsepäisesti ylläpitävät tehotuotantoa. Hankintalain mahdollisuudet kestävän ruokapolitiikan osalta pitää tässä selvittää. Kaikki julkisyhteisön hankinnat pitää toteuttaa oman organisaation ulkopuolelta. Tämä ei salli nopeasti miellettynä oman alueen talouden ja työllisyyden korostamista. Kuitenkin positiivista on se, että hankintalain mukaista on huomioida toimitusketjun lyhyys silloin, kun ketjulla on vaikutusta hankintaketjun laatuun ja ympäristövaikutuksiin. Tältä pohjalta siis eettisesti kestävät hankinnat ovat täysin mahdollisia.

Portaat Luomuun-ohjelmaa on pidetty ratkaisuna lisätä luomutuotteiden määrää ammattikeittiöiden tarjonnassa. Kullakin portaalla käytetään lisääntyvästi luomutuotteita, ensimmäisellä yhtä luomutuotetta kahdesti viikossa. Keittiöt etenevät ohjelmassa omaan tahtiinsa, ja tämä onkin sen suurimpia heikkouksia. Kun ei ole tehokkaita kannustimia lisätä luomutuotteiden käyttöä ripeästi, jämähdetään helposti alimmille portaille. Näin kävi Turun yliopiston ylioppilaskunnan kampusruokalayritys Unicassakin, jonka muistan hyvin ajaltani ravintolavaliokunnan puheenjohtajana. Eteneminen luomuportailla oli tuskaisan hidasta, ja tuntuikin, että ohjelmaan oli lähdetty mukaan lähinnä imagosyistä.

Turun kaupungin ruokaloiden tarjonnasta vastaava Katerinki Oy on tällä hetkellä Portaat Luomuun- ohjelman ensimmäisellä portaalla. On mielestäni ensiarvoisen tärkeää, ettei luotettaisi liikaa ammattikeittiöiden omaan tahtiin lisätä luomua vaan etenemistä tarkkailtaisiin, ja tarpeen tullen organisoitaisiin todella toimiva ratkaisu luomutuotteiden lisäämiseen lautasella.

Miksi sitten Viherpunainen vasemmisto painottaa niin vahvasti kasvis- lähi- ja luomuruoan lisäämistä? Ympäristöystävälliset ruokavalinnat todella hillitsevät ilmastonmuutosta. Esimerkiksi lähiruoan suosiminen pienentää ruoan hiilijalanjälkeä, ja myös parantaa suomalaisten elintarviketyöläisten työllisyyttä. Arkisilla toimilla ja ratkaisuilla on kiire. Esimerkiksi Pohjoisella Jäämerellä on lämpötila noussut kaksi kertaa yleistä kehitystä nopeammin. Merijään laajuutta alueeella on mitattu satelliitein vuodesta 1979 lähtien, ja viimeisten 10 vuoden aikana jää on ohentunut -2,02 miljoonaa neliökilometriä, kun aiempi tahti oli -0,86 miljoonaa neliökilometriä vuosikymmenessä. Merijää sulaa nyt siis kaksi kertaa aiempaa nopeammin.

Meritutkija Wieslaw Maslowski totesi Turun Sanomissa jokin aika sitten, että jään sulaminen nostaa merenpintaa, ja lisää äärimmäisiä sääilmiöitä. Ne ovatkin kaksinkertaistuneet 20 vuodessa, ja 70 prosenttia niistä liittyy ilmastoon. Todella hälyttävä esimerkki ilmastonmuutoksen seurauksista löytyy esimerkiksi Tyyneltä valtamereltä, jossa useat pienet saarivaltiot ovat neuvotelleet Australian ja Uuden-Seelannin kanssa väestönsä evakuoinnista silloin, kun saarilla ei enää merenpinnan nousun ja äärimmäisten sääilmiöiden vuoksi voi elää.

Sadat miljoonat ihmiset voivat tulevaisuudessa joutua pakenemaan ilmastonmuutoksen seurauksia, kuten luonnonkatastrofeja, aavikoitumista ja merenpinnan nousua. Ilmastopakolaisia on etenkin kehitysmaissa, joihin ilmastomuutos muutenkin iskee kovimmin ja jotka ovat varautuneet siirtolaisten virtaan huonoimmin. On siis selvää, että arkisetkin valinnat on nostettava nille kuuluvaan arvoon, ja Turunkin on nyt lähdettävä kestävän ruokapolitiikan tielle. Hankintaketju on avattava, ja varmistettava että kestävä kehitys toteutuu ruokavalintojen kautta.

Ekologisesti ja sosiaalisesti kestävien ruokavalintojen tekeminen ei ole aina helppoa, rakenteet ja asenteet voivat olla esteenä. Ravintolavaliokunnasta muistan itse montakin esimerkkiä tästä. Vuonna 2009 toteutimme "Oletko ilmastosyöppö"- julistekampanjan yliopistolla yhdessä ympäristövaliokunnan kanssa, ehkä sinäkin olet sellaisen nähnyt jollain ilmoitustaululla. Vielä ainakin Educariumin kirjaston aulasta sellainen taitaa löytyä! Emme kuitenkaan saaneet viedä julisteita ravintoloihin, perusteluna oli " asiakkaat tarvitsevat rauhallisen ruokailuhetken". Kampanjamme näkyi lopulta kuitenkin pöytäständeissä.

Samantyyppistä argumentaatiota kuulin silloinkin, kun kuulin vegaanikavereilta, miten hankalaa on aina odottaa omaa annosta kauan ja erikseen, tai miten vegaanilevite pitää erikseen pyytää suunnilleen tiskin alta. Koska mielestäni ei ollut järkeä tilata erikseen useita levitteitä, ehdotin että säästettäisiin rahaa tilaamalla ainoastaan vegaaneille käyvää, eläinproteiinitonta levitettä kaikille. Idea ei saanut tuulta alleen, vastauksena oli suunnilleen se, että vegaaninen levite maistuu pahalta.

Minusta ruokavalinnoissa pitää aina ottaa huomioon kokonaisuus, on todella keskenkasvuista perustella makuasioilla eettisen vaihtoehdon vastustamista. Nyttemmin kasvisruokatarjonta on Unicalla parantunut. Tarjottavan ruoan kasvis- luomu- jä lähiruokaosuutta on kuitenkin jatkuvasti lisättävä ja kehitettävä, ja vegaanit otettava kaiken aikaa huomioon samanarvoisina maksavina asiakkaina kuin muutkin.

Ja muutama sananen vielä reilusta kaupasta, kun täälläkin on tarjolla reilua luomukahvia. Viherpunaisen vasemmiston näkemyksen mukaan reilu kauppa tulee tuoda turkulaisten juhlapöydistä arkipäivään. Vain siten viljelijät todella hyötyvät itse työnsä tuloksista. Reilu kauppa todella muuttaa viljelijöiden elämää, toteaa myös Karibialla asuva banaaninviljelijä Cornelius Lynch Helsingin Sanomien haastattelussa jokunen vuosi takaperin. Artikkeli on ollut jääkaappini ovessa siitä lähtien. Lynch sanoo myös, että reilu kauppa takaa edes jonkinlaisen tulon, ja että viljelijät voivat päättää itse enemmän asioistaan. Reilu kauppa kaikkiaan vahvistaa tuottajien omaa toimijuutta; Lynch toimii itse St. Lucian reilun kaupan järjestön johtajana.

Italiassa, Roomassa tavarantoimittajien on ollut pakko toimittaa reilun kaupan banaania jokaiselle koululaiselle vähintään kerran viikossa. Reilun kaupan tuotteet onkin otettava myös Turussa kaupungin ruokatarjontaan, ja valikoimaa lisättävä ja monipuolistettava.

Viherpunainen vasemmisto haluaa muistuttaa, että jokainen voi ja jokaisen pitää Turussa vaikuttaa ekologisen ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden puolesta ja hillitä ilmastonmuutosta, ja sen voi tehdä ihan joka päivä valitsemalla kasvisruokaa, suosimalla lähi- ja luomuruokaa, sekä käyttämällä reilun kaupan tuotteita. Turun ruokapolitiikka on saatava todella ilmastoystävälliseksi!


****

Ensi lauantaina sitten tosiaan on se meidän keskustelutilaisuutemme Martin kulttuuriolohuonella alkaen klo 15. Aiheena "Turun ilmastoystävällinen ruokapolitiikka-broileria ja kalkkunaa".

Alustan aiheesta, sen jälkeen toivottavasti antoisaa keskustelua paljon! Samalla voi siemailla reilua luomukahvia vipulaisittain :)

Paikalla monia vipulaisia ehdokkaita, tervetuloa juttelemaan!

****

Viime päivinä olen miettinyt paljon kuntapalveluja ja kuntaliitosten mainostamista ratkaisuna jokaiseen rahoitusongelmaan. Ja itse asiassa kuntaliitosinto palauttaa elävästi mieleen yliopistolakiprosessin. Sitäkin ajettiin ylhäältäpäin, hyvinkin määrätietoisesti vastarinnasta välittämättä ja sen vähäisenkin kritiikin hiljentäen.

Tuntuu että tässä on kaava; ensin ajetaan julkinen palvelu tai instituutio, oli se sitten terveystoimi tai yliopisto ahtaalle tiukentamalla rahoituskriteerejä järjestelmällisesti usean vuoden ajan, sitten todetaan että kas, palvelutaso on päässyt heikentymään ja on se tehottomaksikin muuttunut. On siis aika yksityistää ja tehostaa viimeisetkin rippeet. Jolloin saadaan helpommin myös yleinen hyväksyntä yksityistämiselle.

Ei ole mielestäni mitään järkeä yhdistää samojen vaikeuksien kanssa kamppailevia kuntia. Ongelmat vain kasvavat, kuten nyt Salonkin kohdalla on nähty. Särkisalokodin kohtalo on vielä kirkkaana mielessä, ja nyt lomautetaan opettajiakin. Pienet kyläkoulut on jo lakkautettu ja oppilaat ahdettu kasvottomiin massayksiköihin taajamiin, joka on kaikilta osin huono ratkaisu, niin oppilaiden, opettajien  kuin myös koulukuljetusten seurauksena kasvavan hiilijalanjäljen kannalta.

Kuntien rahoitusongelmat ratkeavat palauttamalla kuntien valtionosuusjärjestelmät peruspalveluja vahvistavalle tasolle, valtion ohjaavan roolin palauttamisella ennalleen, veropohjaa laajentamalla, ja palvelujen yksityistämisen lopettamisella ja jo tapahtuneiden vahinkojen korjaamisella. Tämän huomaamiseen ei tarvita erillisiä työryhmiä, jotka pohdiskelevat taas useampia vuosia, ja ongelmat ehtivät sillä aikaa vain pahentua. Turussakin on huomattu miten lastensuojelu on yksityiseltä ostettuna paljon julkista kalliimpaa, terveystoimen esimerkit mukaanlukien.

Nyt pitääkin minusta ottaa aikalisä kuntaliitosbuumissa ja katsoa, mihin kuntien rahat todella menevät tällä hetkellä. Ihan varmasti sieltä löytyy menoeriä, jotka voivat vallan mainiosti odottaa. Turkukin puuhaa palloiluhallia ja kirjastosiltaa, vaikka vanhukset kärsivät vanhainkodeissa, koulut homehtuvat pystyyn ja lastenkodit ovat toistuvasti lakkautusuhan alla. On mielestäni moraalitonta säästää aina uudelleen lapsista ja vanhuksista; ja on roskapuhetta väittää, ettei huolenpitoon olisi varaa, kun Suomi on rikkaampi kuin koskaan. Kyse on rapautetusta arvopohjasta ja poliittisista päätöksistä, jotka on korjattava ja peruutettava heti.

Vipun vaalikuvaus onnistui kuitenkin aika hyvin, saimme hyviä kuvia. Päätin myös vaihtaa profiilikuvani samaksi, joka on myös koteihin myöhemmin jaettavassa yhteisflaikussamme.

Olen tietenkin sitoutunut edistämään kuntani hankinnoissa niin kasvisruokaa kuin kotimaistenkin elintarvikkeiden tuotantoa. Animalia kampanjoi edistääkseen kasvisruokailua kunnissa, tottakai sitouduin heidän tavoitteeseensa.

http://www.animalia.fi/vaalit/lista

Suomen Elintarviketyöläisten liitto vastaavasti kampanjoi edistääkseen kotimaista ruokaa kuntien hankinnoissa. Nimeni on tässäkin listassa

http://www.selry.fi/kotimaista-ruokaa/sitoumukset/

Olen viettänyt viikonloppua vastaamalla vaalikoneisiin. Ne avataan ensi viikosta lähtien, koneesta riippuen. Ruokapolitiikkaan liittyen Ylen vaalikoneessa oli erikoista kysymyksenasettelua,

"Ympäristö- ja luontoarvoista voidaan kunnassani joustaa, jos siten voidaan lisätä työpaikkoja"

Aivan kuin ympäristön ehdoilla toimiminen jollain tavalla vaarantaisi työpaikkoja. Näinhän asia ei todellakaan ole, Turunkin seudulla on nähty, miten telakalta työttömäksi jääneitä on koulutettu menestyksekkäästi uudelleen tuulivoima-asentajiksi. Tässä siis ympäristöystävällinen uusiutuva energia nimenomaan luo työpaikkoja. Ja koska tulevaisuudessa on siirryttävä vanhojen energiamuotojen ehtyessä uusiutuviin, työpaikkojen määrä tulee vain kasvamaan.

Lähiruoka on sekä ympäristön kannalta että myös kansantaloudellisesti erinomainen valinta; kun suosii kotimaista, säästyy energiaa kun ei tarvitse kuljettaa elintarvikkeita kaukaa; lisäksi on auttamassa suomalaisten elintarviketyöläisten työpaikkojen säilymistä täällä. Tämä on siis hyvinkin win-win- tilanne!

Ympäristönsuojelu on mahdollisuus ja välttämättömyys, ei uhka.

Turun yliopisto on toistaiseksi laittanut Reilun kaupan käytännössä jäihin. Kehitysmaiden ihmisten elinoloja parantava Reilu kauppa onkin kohdannut paljon vastarintaa. Mielestäni meillä täällä rikastuneessa pohjolassa on vastuu vähemmän rikkaista maista. Jos suosimme suuryritysten tuotteita pienten tuottajien kustannuksella, ylläpidämme jo siirtomaa-ajoista tuttuja valta-asetelmia ja hierakioita.

Kehitysmaat ovat edelleen kehitysmaita, koska mikään ei muutu; niiden ei anneta vaurastua, eikä kehittää omaa yhteiskuntaansa. Siksi minusta Reilun kaupan tuotteiden suosiminen on erinomainen tapa kantaa sosiaalista vastuuta ja mikä parasta, sen voi tehdä ihan arkisilla valinnoilla, vaikka siis juomalla reilua kahvia ja muita tuotteita. Niitä pitää siis olla tarjolla, ja Turun yliopisto haluaa nyt siis vähintään rajoittaa vahvasti reilua valikoimaansa.

Tänään julkaistiin mielipiteeni ko. aiheesta Tylkkärissä, se tässä

****

Tarpeisiin epäreilua kauppaa?


Uutisoitte 10.9. siitä, että Turun yliopisto on laittanut toistaiseksi jäihin hankkeen Reilun kaupan korkeakoulun statuksen hankkimiseksi. Johtoryhmä oli päättänyt, että reilua kahvia ja teetä voi tarjota yliopiston virallisissa tilaisuuksissa, mutta tuotteiden valikoiman laajentaminen olisi ristiriidassa yliopiston hankintasäännön ja valtakunnallisen hankintalain kanssa.

Yliopiston viestintäjohtaja Anne Paasin mukaan yliopisto on riippuvainen kampusruokalayritys Unican tarjonnasta. Paasi lisäsi, että yliopistossa on monenlaisia tarpeita, joihin vastaaminen ei reilun kaupan tuotteilla onnistu.

Tässä vaiheessa esitänkin kysymyksen; mitkä ovat näitä tarpeita, joihin vastataan paremmin siis epäreilun kaupan tuotteilla? Reilun kaupan järjestelmä on luotu tukemaan kehitysmaiden pienviljelijöiden toimijuutta ja helpottamaan sitä, että pienviljelijät pääsevät itsenäisinä toimijoina mukaan kansainväliseen kaupankäyntiin.

Reilun kaupan tuotteita tuotetaan sekä yksittäisten perheiden omistamilla pientiloilla että plantaaseilla, jotka käyttävät paljon palkkatyövoimaa. Reilun kaupan tuotteiden myynnit ovat viime vuosina kasvaneet, mikä näkyy suoraan kehitysmaiden viljelijöiden Reilusta kaupasta saamina hyötyinä.

Reilun kaupan ansiosta toteutetaan tilojen työntekijöiden lasten päivähoitoa, tuetaan koulutusta, parannetaan  asumisoloja ja jopa tarjotaan apua perheenjäsenen kuollessa. Reilun kaupan kahvista puhuttaessa naisten toimijuus nousee tärkeäksi; maailmanlaajuisesti miltei 25% reilun kaupan kahvin viljelijöistä, eli lähes 100 000, on naisia.

Mitä tulee yliopiston ja Unican yhteistyöhön reilujen tuotteiden valikoiman suhteen, voi todeta, että Turun yliopiston ylioppilaskunnan liiketoimintaa hoitava Universtas omistaa 51% Unicasta. Näin ollen opiskelijat viime kädessä omistavat Unican, ja voivat näin säädellä valikoimaa.

Toimiessani TYYn ravintolavaliokunnan puheenjohtajana vuonna 2009 teetimme kahvilakyselyn, jonka mukaan 64% vastaajista olisi toivonut tarjolle pelkkää reilua kahvia. Tulos oli jo tuolloin linjassa aiempien vuosien kyselyjen kanssa. Kehitysyhteistyö sinänsä on ollut TYYn tukikohteita jo pitkään, joten voi hyvällä syyllä olettaa, että reiluun kauppaan suhtauduttaisiin tältäkin pohjalta positiivisesti opiskelijoiden keskuudessa.

Reilu kauppa on kriteereiltään kattavin, kehitysmaissa vaikuttavin, luotetuin ja suosituin eettisen sertifioinnin järjestelmä maailmassa. Reilu kauppa on kestävän kehityksen edelläkävijä, joka tähtää köyhyyden vähentämiseen. 

Näin ollen on aiheellista kysyä, millä tavoin nämä tavoitteet ja tulokset ovat ristiriidassa Turun yliopiston tarpeiden kanssa.



Eva-Liisa Raekallio
TYYn ravintolavaliokunnan pj 2009.
kunnallisvaaliehdokas 2012 (vas.)

Tämän päivän Turun Sanomissa uutisoitiin, että Kauppatorille on nousemassa toriparkin mainos. Toriparkkihanke on jo turhankin tuttu turkulaisille, siksikin mainoksen ajoitus ihmetyttää. Tässä mielipiteeni toriparkkihankkeesta Turkkarissa 31.7

.




******.

Turun toriparkkihanke ei ole etenemässä suunnitelmien mukaan. Kaupunginvaltuuston 18. kesäkuuta hyväksymä asemakaavan muutosehdotus on poikinut jo kuusi valitusta. Prosessi siis sujuu tältä osin demokratian pelisääntöjen mukaan.

Turun Toriparkki Oy:n hallituksen puheenjohtaja Heikki Vaiste totesi (TS 24.7.), että valituksia osattiin odottaa, ja että hän uskoo toriparkin rakennustöiden käynnistyvän valituksista huolimatta suunnitellusti vuonna 2014. Vaiste toivoo hallinto-oikeudelta nopeaa päätöstä
.
Olisi syytä muistaa, että turkulaisten enemmistö vastustaa toriparkkia. Kansanäänestystä ei järjestetty sen kalleuteen vedoten, mutta hanketta vastaan on osoitettu mieltä useita kertoja, ja nekin jotka eivät mielenilmauksiin osallistuneet, ovat usein syystäkin huolissaan rakennustöiden vaikutuksista rakennusten paalutuksiin tai ainakin seurauksista torikaupalle
.
Tältäkin pohjalta tulee mahdollistaa demokratian toteutuminen toriparkkihankkeessa. Hallinto-oikeudelle on annettava kaikki sen tarvitsema aika päätöksentekoon, ja jokainen valitus on käsiteltävä asiaankuuluvalla painoarvolla. Rakennustöiden kiirehtiminen ei palvele muiden kuin rakennuttajien etua
.
Hallitsemattomat sääilmiöt ovat kaksinkertaistuneet 20 vuodessa, ja 70 prosenttia niistä on seurausta ilmastonmuutoksesta. Tänäkin kesänä olemme lukeneet Grönlannin ennätyksellisestä sulamisesta sekä Kiinan ja Venäjän ihmishenkiä vaatineista hirmutulvista.

Yksityisautoilun suosimisen ja siihen kannustamisen sijaan Turunkin on kannettava vastuunsa globaalin ilmaston lämpenemisen hillinnässä ja panostettava toriparkin asemesta ympäristöystävällisten joukkoliikenneratkaisujen kehittämiseen
.

Eva-Liisa Raekallio (vas)
kasvatustieteiden ylioppilas, lukio- ja ammattiopetuslautakunnan varajäsen

 

 

Pidän ensi viikon lauantaina, 29.9. klo 15 alkaen alustuksen Turun ruokapolitiikasta otsikolla

"Turun ilmastoystävällinen ruokapolitiikka-broileria ja kalkkunaa"

Paikkana on Martin kulttuuriolohuone, osoitteessa Stålarminkatu 3. Kyse on Viherpunaisen vasemmiston järjestämästä avoimesta tilaisuudesta, kaikki kiinnostuneet ovat tervetulleita.

Tule siis kuuntelemaan ja keskustelemaan, ja tapaamaan muitakin Vipun ehdokkaita.

Tarjolla ilmaista reilua luomukahvia, tottakai!

Olen aina tykännyt kirjoittaa, ja onneksi mulla onkin ollut tilaisuus tehdä avustajanhommia mm. Tylkkärille,  Fifille sekä Turun ja Varsinais-Suomen Vasemmistonuorten jäsenlehdelle Punapostille. Toimin myöhemmin myös sen päätoimittajana.

Päätoimittajana halusin painottaa lehdessä koulutuspolitiikkaa, ympäristökysymyksiä ja seksuaalivähemmistöjen asioita jotka ovat edelleen niitä tärkeimpiä juttuja mulle. Kestävän kehityksen mukainen linja näkyi siinäkin, että lehti painettiin ympäristöystävälliselle paperille.

Toimiessani Tylkkärin johtokunnassa vuonna 2010 yritin puhua kierrätyspaperille painamisen puolesta, mutta uudistukset ovat aina kaatuneet rahaan, ainakin nimellisesti.

Mielestäni ympäristökysymykset on otettava vakavasti tässäkin kohtaa, ja ymmärrettävä että rahallinen panos on pieni hinta metsien säästämisestä. Ja sitä paitsi, mitä enemmän kierrätyskuidusta valmistettua paperia kysytään, sitä myös tarjotaan lisää ja sen hinta laskee, jolloin kalliimpaan hintaan ei enää voi vedota.

Turun kaupungin onkin aina lähtökohtaisesti käytettävä kierrätyspaperia.

Tässä muuten vielä muutamia linkkejä juttuihini. Olen kirjoittanut niin kuvataiteilijoiden ahdingosta byrokratian rattaissa,
Turun kirjastolaitoksen kurimuksesta, Martin kulttuuriolohuoneen synnyn taustoista kuin sarjakuvien kustantamisestakin.


http://www.tylkkari.fi/henkilo/kajo-katsoo-ihmista

http://www.tylkkari.fi/kulttuuri/kuvataiteilijat-ahtaalla

http://fifi.voima.fi/artikkeli/2010/helmikuu/kirjaston-paikka

http://fifi.voima.fi/artikkeli/2010/maaliskuu/minne-menet-kirjastoon

http://www.tylkkari.fi/kulttuuri/vain-kuolleen-ruumiini-yli

http://fifi.voima.fi/artikkeli/2009/marraskuu/turun-pervo-petteri-julkaisee-sarjakuvia-asenteella

Minulla on myös ollut muutamia pienimuotoisia kirjaprojektejakin. Aiemmin mainitun Yhteinen yliopisto- kirjan lisäksi osallistuin vuonna 2010 Naisten Turku-projektiin, vetäen Akateemiset Naiset- muistelutyöpajaa.

Proggiksen kautta pääsin kirjoittamaan Suomen ensimmäisen naispuolisen vuorineuvoksen, Turun Sanomien vahvan naisen Irja Ketosen pienoiselämäkerran tähän kirjaan

http://www.turku2011.fi/uutiset/naisten-kaupunki-turkulaisten-naisten-historiaa-kirja-joulumarkkinoille_fi

Pidin myös luennon artikkelin pohjalta Turun työväenopistolla maaliskuussa 2010.

Kirjoittaminen ja historia ovatkin rakkaimpia harrastuksiani. Niinpä esim. historiankurssien vetäminen on todella kivaa!

Huomenna pidetään Turun kauppatorilla Heikinmarkkinat. Minutkin löytää Vasemmistoliiton kojulta varmimmin klo 14-16, tule ihmeessä nykäisemään hihasta jos haluat jutella vaikka kaupungin ruokahankintapolitiikan suunnasta tai opetusryhmien pienentämisestä.

Turun päiväkotien ja koulujen ilmastoystävällinen viikko on sitten tullut viimeiseen päiväänsä. Alkuun idea toki kuulosti hyvältä, mutta toteutus kieltämättä jätti toivomisen varaa. Ensinnäkin kaupungin käsitys ympäristöystävällisyydestä on pitkälti se, että korvataan naudanliha siipikarjan lihalla, kuten broilerilla ja kalkkunalla, kun todellinen ilmastoystävällisyys tietenkin tarkoittaa pelkkää kasvis- ja lähiruokaa. Ja toden totta omaa karua kieltään kertoo, että sekä broileri että kalkkuna ovat tehotuotannosta pahiten kärsiviä luontokappaleita.

Viime tiistain suuressa ruokakeskustelussa sanoin, että minusta kaupungin ruokahankinnoissa olisi syytä miettiä mikä on todellista ilmastoystävällisyyttä, ja muistutin broilerinlihankin olevan lihaa. Painotin, että hankintoja tulee tehdä huomioiden myös tuotantoeläinten hyvinvointi, on joltisenkin sokeata puhua vaikka broilerinlihasta mitenkään ystävällisenä valintana...

Tällaisena kaupungin ruokatarjonnan ilmastoystävällisyys jää minusta kuolleeksi kirjaimeksi.
Täytyy kuitenkin taputtaa kaupunkia kuvaannollisesti olalle hyvästä tsempistä, joka on aina iloinen asia.

Tein tänään Animalian ja Suomen eläinsuojeluyhdistysten liiton yhteisen vaalikoneen, se oli yllättävänkin mukavaa. Sen voi käydä tekemässä täällä

http://vaalikone.elainpolitiikka.fi/

Kävimme myös Vipun kanssa vaalikuvauksessa. Toivottavasti kuvat onnistuvat, en koskaan kauhealla innolla kuvaussessioita odota. Mut, onhan sitä muillakin varmaan vastaavanlaisia traumoja.

Sain viime viikolla viestin Turun ylioppilaskyläsäätiöltä, jossa todettiin, aiheettomankin lyhytsanaisesti, että minun pitää tulla todistamaan opiskeluni toimistolle, ja jos en tule, se on irtisanomisperuste. Aikaa annettiin ruhtinaalliset seitsemän päivää. Huomenna sitten pitäisi sinne raahautua...Olen asunut neljä vuotta TYS:in kämpässä, ja nyt ensimmäistä kertaa sain tällaisen ukaasin. Nykyäänhän myös passiivirekisteriin joutuneet opiskelijat ovat häätöuhan alla. Niin ja tämän nykyisen koulutuspoliittisen liturgian mukaisesti minunhan pitäisi nyt korostaa, etten itse ole passiivirekisterissä. En olekaan kyllä, mutta haluan myös korostaa, miksi oman aktiivisuuden painottaminen on problemaattista.

Eipä tässä missään mitään uutta ole, opiskelijoita on kuritettu eri tavoin ja eri puolilta hyökätty jo pitkään. Itse vastustin passiivirekisterin käyttöönottoa Turun yliopistolla silloin pari vuotta sitten kun sitä puuhattiin ollessani vasemmisto-opiskelijoiden puheenjohtajana. Pakko sanoa, etten tuolloin saanut montaakaan tyyppiä taakseni asiassa, kuulin kommentteja "ei ole yliopiston vastuulla, jos opiskelija ei opiskele". Tuntui aika rankalta, ettei kukaan muu lisäkseni painottanut ihmisten lokerointinäkökulmaa; sitä että tässähän jaotellaan ihmiset passiivisiin ja aktiivisiin. Sehän on joka suhteessa väärin; ei opiskelutahdin perusteella voi tehdä tollaisia karkeita ja typeriä yleistyksiä.

Ja nyt kotikin menee helposti alta kun on vaan lusmuillut passiivisena yhteiskunnan rahoja ja hengitysilmaa haaskaamassa. Tämä kaikki on tapahtunut vähitellen, kenenkään juuri kehitykseen puuttumatta. Ja kyllä, kuulun itse niihin, jotka eivät nyt suorastaan ole ihannetahtia opinnoissaan noudattaneet. Niin, olen tehnyt paljon töitä opintojen ohella, esim. siivonnut toimistoja ja kauppoja ja feissannut. Olen tehnyt hurjasti töitä yhdistyksissä ja järjestöissä, sekin kaikki opintojen kustannuksella. Ja elämäntilanteeni on muuten voinut olla sellainen, etteivät opinnot ole tosiaan olleet ekana mielessä. Mutta mitä sitten. Ei minun opiskelutahtini pitäisi kuulua kellekään, mutta kas kummaa kun tuntuu yhtäkkiä kiinnostavan jokaista byrokraattia, montako opintopistettä on plakkariin kertynyt.

Yliopisto-opiskelu on muuttunut täysin; se on muutettu. Niin, kielenkäytössä pitäisi välttää passivoivia termejä ja painottaa sen sijaan sitä, että kyse on aina poliittisista päätöksistä, mikään opiskelijoidenkaan etujen heikennys ei tapahdu itsekseen. Anu Kantola on muistaakseni kirjassaan "Markkinakuri ja managerivalta" tuonut esiin puheenparren muutosta juuri tässäkin suhteessa...Koska kyse on siis ihmisten tekemistä päätöksistä, ihmiset voivat myös ne kumota. Tässä alla Uusi päivä-lehdessä 2010 ilmestynyt kolumnini, jossa tulee vähän purettua. Eivätkä nämäkään jutut ole yhtään vähempää ajankohtaisia kuin kaksi vuotta sitten, päinvastoin.

****

    Vanhoillinen vastarannankiiski

Korkeakouluopiskelua ollaan hyvää vauhtia tekemässä maksulliseksi, ja vähintäänkin hitaat luuserit halutaan ulos yliopistoista tuottavampien ja parempien putkitutkinto-opiskelijoiden tieltä. Yksi avaus on koskenut rikosrekisterin omaavien opiskelijoiden opiskelu-oikeuden rajoittamista. Minusta tällainen ajattelu edustaa säälimätöntä ja julmaa ihmiskäsitystä.

Suomi on tällä menolla maa, jossa vain varakkaiden, ”hyvien” perheiden putipuhtoisilla lapsilla on mahdollisuus korkeakoulutukseen. Nykyään on muotia ajatella kaikkea kansantaloudellisilla mittareilla. Nimenomaan siitä näkökulmasta tällainen ihmiselämän tuhlaus tuntuu järjettömältä. Kuinka paljon maksaakaan se, kun ihmiset jäävät tyhjän päälle taustansa takia? Puhumattakaan siitä, miten valtavasti inhimillistä pääomaa haaskataan, kun lahjakas ihminen joutuu luopumaan opiskeluhaaveistaan taloudellisten tosiseikkojen takia.

Samat ilmiöt toistuvat historiassa säännöllisin väliajoin. Meikäläisessä koulutuspolitiikassa ollaan taas palaamassa 50 vuoden päähän, kun yliopistoihin pääsi ilman pääsykoetta ja opinnoista joutui maksamaan. Vanha sanonta ”historia toistaa itseään” tuntuu nykyvalossa taas entistä ajankohtaisemmalta. Ihmiset eivät vaan millään tunnu oppivan virheistään. Onhan nimittäin tiedossa, että edesmenneen yliopistojärjestelmämme aikana Suomen taloudellinen kilpailukyky oli maailman huippua. Maksuton korkeakoulutus on myös äärimmäisen kustannustehokasta. Näitä faktoja ei kuitenkaan ole haluttu mainostaa.

Yhteiskunta, joka tarjoaa parhaimmat antinsa vaan kapealle osalle jäsenistään, palveleekin parhaiten juuri tätä pientä ihmisryhmää. On siis täysin loogista, että tämä porukka haluaa ajaa omaa etuaan piittaamatta siitä, mikä olisi parasta koko yhteiskunnan kannalta. Nykyään tuntuu, että vasemmistolaisen maailmankuvan omaavat ihmiset jäävät yksin puolustamaan humaaneja arvojaan. Pienen ihmisen puolella oleminen leimataan usein vanhakantaiseksi, parempi olisi liittyä muiden dynaamisten ihmisten joukkoon julistamaan suorittamisen ilosanomaa. Yhteiskunnassa, jossa vanhanaikaisuus tarkoittaa vasemmistolaisuutta, pysyn mielelläni vanhoillisena vastarannankiiskenä!

                                                                                       Eva-Liisa Raekallio

                                            Kirjoittaja on Turun vasemmisto-opiskelijat Avanti ry:n puheenjohtaja

Äsken olin kristillisellä opistolla suuressa ruokakeskustelussa, jossa puhuttiin ruokavalinnoista ja lähi- ja luomuruoasta. Tai näitä jälkimmäisiä yritin tuoda esiin. Ja kyllä siinä onnistuinkin ihan hyvin...Monen osallistujan suusta kuului luokatontakin kommenttia, esmes että "luomu on huijausta ja humpuukia" ja että "naudanliha on vähäpäästöisintä lihaa mitä on". Huhhuh...Joskus aiemmin olisin todella järkyttynyt tuollaisesta, nyt onneksi pystyin tuomaan omat näkökulmani kiihkottomasti esiin.

Minusta esimerkiksi luomutuotannon puolesta puhuvat niin terveellisyys- kuin eettisetkin seikat. Kun tuotannossa ei käytetä kasvinsuojeluaineita ym. myrkkyjä, ruokaan siis jää vähemmän jäämiä ja se on turvallisempaa.

Tuotantoeläinten kohtelu sinänsä on seikka, johon keskustelijat puuttuivat liian vähän. Aivan kuin Oikeutta eläimille- yhdistyksen sikavideot eivät olisi jättäneet mitään jälkeä. Eikä kukaan todella puuttunut myöskään ruoan hiilijalanjälkeen. Onhan selvää, ettemme voi jatkaa tällaista lihantuotantotahtia ilmastonmuutoksen nopeutuessa ja mannerjäätikköjen sulaessa ennätystahtiin. Kunnallisissakin elintarvikehankinnoissa on panostettava luomuun sekä kasvis- ja lähiruokaan, tässä ei saa säästää. Hankintaketjua on tarkasteltava kriittisesti ja nimenomaan kestävän kehityksen kautta.

Meillä ei ole varaa ohittaa ilmastokysymyksiä, emmekä voi unohtaa vastuutamme tuotantoeläimistä. Toivon, että pian koittaa se kaunis päivä, jolloin näistä asioista voitaisiin puhua järkevästi ja asiallisesti,ja mikä vielä tärkeämpää, jolloin linjauksista tulee toimintaa. Tämänpäiväisen keskustelun jälkeen jäi olo, että paljon täytyy vielä tehdä töitä...Vaikka olenkin tottunut vääntämään luomusta ja kasvisruoasta, toivoisin näkeväni sen kauniin päivän pian.

Koulutuspolitiikka kaikissa muodoissaan on aina kuulunut kiinnostuksen kohteisiini. Vuonna 2009 vedin Turun Opiskelijatoimintaa, joka oli osa valtakunnallista Opiskelijatoimintaa. Se oli enimmäkseen vasemmisto-opiskelijoiden voimin toteutettua toimintaa yliopistolakia vastaan. Edustajistoryhmässämme havahduttiin siihen, että lakia oltiin viemässä voimalla läpi, eikä lausuntokierroksilla annetusta kritiikistä juuri perustettu.

Ylioppilaskunta tyytyi antamaan lausuntoja. Hampaattomuus todentui viimeistään, kun ylioppilaskunta ei hyväksynyt edariryhmämme aloitetta mielenosoituksen järjestämisestä. Tuolloin kävi selväksi, ettei mitään tapahdu ellemme tartu itse toimeen. Olin tuolloin Turun ylioppilaslehden eli Tylkkärin avustajana ja tein jutun Helsingissä pidetystä yliopistolaisten yleiskokouksesta. Siellä minua pyydettiin Turun yhteyshenkilöksi, ja niin oli luonnollista alkaa vetää täkäläistä toimintaa.

No, sepä osoittautuikin varsinaiseksi savotaksi. Koska media oli jättänyt koko yliopistolain, sen vastarinnasta puhumattakaan, huomiotta, kukaan ei tiennyt projektista ja vaikka olisi tiennytkin, uutisointi asiasta antoi vaikutelman pienen marginaalihörhöporukan proggiksesta, jolla ei ollut mitään suurempaa merkitystä. Halusimme järjestää tiedotustilaisuuden asiasta, ja ajoitimme sen Tylkkärin jutun jälkeen. Emme yllättyneet, kun paikalle tuli vain viitisenkymmentä henkeä. Sali kuitenkin täyttyi.

Kaikki meni hyvin, mikä oli loistavaa. Olinhan järkännyt paikalle puhujat ja av-laitteet ja varannut paikan. Ja lähettänyt medialle kutsun. Olisikin ollut mielettömän noloa, mikäli jokin olisi mennyt pieleen. Siellä sovimme turkulaisen mielenilmauksen järjestämisestä ja otin vetovastuun siitä.

Tylkkäri uutisoi turkulaisesta opiskelijatoiminnasta haastattelemalla minua, Turun yhteyshenkilöä varsin mielenkiintoisella aikataululla; vasta eduskunnan hyväksyttyä lain. Aivan kuin vastarinta olisi haluttu vaientaa.
Jutussa ei myöskään mainittu yhtä haastatteluni runkoa ja samalla yhtä syytä koko opiskelijatoiminnalle; kritiikkiäni ylioppilaskuntaa kohtaan. Suht luonnollista, ottaen huomioon että lehti on kuitenkin ylioppilaskunnan omistama. Juttua en tähän kohtaan löytänyt, mutta vastineeni ja siitä poikinut keskustelu tässä

http://www.tylkkari.fi/mielipide/opiskelijatoiminnasta


Alla linkki Turun Sanomien juttuun aiheesta. Se jäikin käytännössä ainoaksi artikkeliksi yliopistolain vastustuksesta lehdessä.

http://www.ts.fi/uutiset/kotimaa/1074336159/Turun+yliopistossa+heratty+hitaasti+yliopistolain+uudistukseen

Median roolia ja koko projektiamme muutenkin olen pohtinut tarkemmin ajasta tehdyssä kirjassa Yhteinen Yliopisto. Se on napakka kirjanen yliopistoinstituution muutoksesta, kirjoittajina on meidän opiskelijoiden lisäksi joukko myös joukko tutkijoita. Tässä yksi linkki, kirjaa voi lainata kirjastoista.

http://www.tutkijaliitto.fi/index.php?page=shop.product_details&flypage=shop.flypage&product_id=155&option=com_virtuemart&Itemid=26

Bloggaaminen ei ollutkaan niin kauheaa kuin luulin. Jatkan varmaan huomenissa, nyt kaupan kautta kotiin. Voisin samalla yrittää katella blogin ulkoasuakin kuosiin, nythän se on ehkä pikkasen ankea...

Ja sitten ensimmäinen varsinainen blogitekstini pyörähtää käyntiin...Voisin vaikka kirjoittaa aluksi pari sanaa Turun ruokahankinnoista ja siitä, mihin suuntaan niiden tulisi kehittyä. Lauantain Turun Sanomissa ilmestyi mielipiteeni asiasta, laitan sen tähän.

****

Turun kaupungin ruokahankinnat kestävälle pohjalle


Turun Sanomien talousliitteessä 28.8. haastateltiin luomusianlihantuottajia. He ihmettelivät, miksei luomulihan hintataso korjaannu nopeammin. Artikkelissa nousi esille sekin, miten riippuvaista lihantuotanto on luomuviljanviljelystä.  Kotimaisten rehumarkkinoiden pitäisi kasvaa huomattavasti, jotta luomusianlihaa voitaisiin tuottaa lähiruoan periaatteiden mukaisesti turvautumatta niin paljon soijapohjaiseen, usein entisiltä sademetsäalueilta tuotavaan raaka-aineeseen. Luomutuotannon todettiin myös olevan tavanomaista tuotantoa kannattavampaa.

Talousliitteen jutusta on mahdollista tehdä useitakin johtopäätöksiä.  Jotta voitaisiin varmistaa luomun laajeneminen ja vakinaistaminen  osaksi lähiruokatuotantoa ja arkea, tulisi huomio kiinnittää nykyistä paremmin luomun matkaan pellolta lautaselle.  On ensiksikin lisättävä omavaraisuutta, jotta raaka-aineita ei tarvitsisi raahata energiaa tuhlaten valtamerten takaa. Toiseksi on pidettävä huolta siitä, että kysyntä ja tarjonta todella kohtaavat. Esimerkiksi haastateltujen Nymanin veljesten mukaan luomusianlihan menekki ei ole ollut ongelma moneen vuoteen, silti siis hintataso on liian monen kuluttajan ulottumattomissa.

Kysymyksen voi laajentaa koskemaan yleensäkin eettistä ja kestävälle kehitykselle pohjaavaa ruokatuotantoa. Mistä on esimerkiksi luomutuotannon kohdalla kyse, kun menekkiä riittää, ja niin monet seikat terveellisyyskysymyksistä lähtien puoltavat luomun osuuden kasvua.  Tästä huolimatta Suomi on kestävän kehityksen mukaisen ruokatuotannon hännillä. Kyse on mielestäni pitkälti rakenteista, ja myös asenteista. Toimiessani Turun yliopiston ylioppilaskunnan ravintolavaliokunnan puheenjohtajana vuonna 2009, esitin luomuviikkoa kampusruokaloihin.  Reaktio oli huvittunut, kuten myös silloin, kun toivoin ylioppilaskunnan noudattavan omaa säännöstöään ja tarjoavan reilua kahvia samaan hintaan kuin tavallista. Selvittäessäni asiaa tarkemmin kävi ilmi, että ravintoloita sitovat tuottajasopimukset, joita ei juridisestikaan käynyt purkaminen eikä joustovaraa löytynyt.  Reilun kahvin osalta hinta saatiin samalle tasolle, mutta näkyvyys jäi selvästi tavallisesta kahvista.

Reilun kaupan kahvi on tunnetuimpia reilun kaupan tuotteita ja se on lisännyt suosiotaan vuosi vuodelta. Se on otettukin käyttöön jo Turun kaupungin virallisissa yhteyksissä, kuten kokouksissa. Tämä on toki hyvä alku, mutta jotta reilu kauppa todella palvelisi tarkoitustaan, eli parantaisi kehitysmaiden tuottajien elinoloja, olisi se tuotava ihmisten arkeen, eli kouluihin ja työpaikoille. Puuhastelusta tulee siirtyä toimiin, joilla on todellista merkitystä.

Turun kaupungin tarjoama kouluruoka on samoin tuottajasopimuksiin sidottua. Nyt on jo tehty linjaus luomu-ja lähiruoan lisäämiseksi Turun kaupungin ylläpitämissä ruokaloissa. Se on tarkoitus toteuttaa Portaat Luomuun -ohjelman mukaisesti. Ohjelman tavoitteena on antaa ammattikeittiöille ohjeita, kuinka ottaa huomioon kestävä kehitys toiminnassaan ja erityisesti, miten ne voivat laajentaa luomutuotteiden käyttöä. Ohjelma on minulle tuttu; olen usean vuoden ajan seurannut yliopiston kampusravintoloiden kiipeämistä portaalta toiselle. Valitettavasti eteneminen on ollut varsin hidasta. 

Mielestäni tulevaisuutta arvostava ja eettinen  ruokatuotanto vaatii koko prosessin uudelleenarvioimista ja vankkaa sitoutumista. Ruokaa ja siihen liittyviä kysymyksiä  pidetään turhan usein arkipäiväisinä aiheina, joihin ei kiinnitetä riittävää huomiota. Arkiset valintamme kuitenkin ovat arvaamattoman tärkeitä. Se, mitä poimimme ostoskärryymme täällä Turussa tai mitä syömme ruokatauolla, vaikuttaa  todella monen ihmisen elämään, ja myös ilmastonmuutoksen etenemiseen. Vesipula tulee pian vaikeuttamaan lihantuotantoa entisestään, ja tällöin kasvis- ja lähiruoka tulee nousemaan aiempaa merkittävämmäksi ravinnonlähteeksi. Eettiset kysymykset olisi tärkeää huomata jo tänään.

Turun kaupungin tuleekin tästä eteenpäin kantaa vastuunsa ja rakentaa ruokahankintansa aidosti kestävälle pohjalle. Hankinnoissa on painotettava lähi- luomu- ja kasvisruoan osuutta, parannuksiin on todella sitouduttava, ja otettava reilun kaupan tuotteet osaksi arkea.  Kyse on ihmisten terveydestä ja tulevaisuudesta.


      Eva-Liisa Raekallio
      kasvatustieteiden ylioppilas
    lukio- ja ammattiopetuslautakunnan varajäsen (vas)

****

Niin, toimeenpantavat ohjelmat ja suositukset voivat pahimmillaan jäädä nimellisiksi, jos niiden toteuttamista ja etemistä ei valvota. Tosiaan kun toimin Turun ylioppilaskunnan ravintolavaliokunnan jäsenenä 2008 ja sitten puheenjohtajana 2009, huomasin nopeasti, että luomu- ja kasvisruoan tiellä kampusravintoloihin oli paljon esteitä ja hidasteita. Minuthan melkein naurettiin ulos valiokunnan kokouksesta kun ekan kerran ehdotin luomuviikkoa silloin 2008. Niin, onhan se naurettavaa kun joku kantaa huolta tuotantoeläinten kohtelusta.

Ylioppilaskunnan säännöissä puollettiin eettisesti tuotetun ruoan osuuden lisäämistä kampuksella. Siitä huolimatta kun ensimmäisen kerran kysyin, missä reilu kahvi on ruokaloissa, reaktio oli jokseenkin epäuskoinen. Jotkut jopa luulivat, että tarjottu kahvi oli pelkkää reilua kahvia. Suurempi osa tuntui suhtautuvan tyyliin: "No miksi tästä nyt haloo pitää nostaa". Aiheesta sukeutui ylioppilaskunnassa lopulta asiallistakin keskustelua, ja saimme puheenjohtajakaudellani reilun kahvin tarjolle samaan hintaan tavallisen kanssa. Vihreän vasemmiston edustajistoryhmä painoi töitä, minäkin tein puheenjohtajana töitä ns. niska limassa. Tässäpä muuten ylioppilaskunnan kampusruokalayritykselle asiasta kirjoittamani paperi.

****
26.5.2009

Hyvä Unican hallitus,
                                                                                                                                                                                        

Turun yliopiston ylioppilaskunnan ravintolavaliokunta on sitoutunut TYY:n linjaan. Valiokuntaa sitovassa ylioppilaskunnan talousstrategiassa lukee, että Unican brändi perustuu kestävään kehitykseen. Kun tämä suhteutetaan siihen, että poliittisen linjapaperin mukaan TYY haluaa Unican ravintoloissa käytettävän enemmän luomu- lähi- ja Reilun kaupan tuotteita, on luonnollista että ravintolavaliokunta toivoo TYY:n strategian toteutumista näiltäkin osin.

Unican toimipisteissä tulisi pyrkiä siihen, että reilun kaupan kahvi olisi tasaveroisesti saatavilla yleisesti saatavilla olevan kahvin kanssa. Sen tulisi lisäksi olla samanhintaista jotta valinta todella olisi aito. Viime vuoden kahvilakyselyssä seitsemän kymmenestä vastaajasta suhtautuisi positiivisesti jos tarjolla olisi vain reilun kaupan kahvia. Asiakkaiden toivomus on täten linjassa TYY:n strategian kanssa. Ravintolavaliokunta toivoo TYY:n strategian ja asiakkaiden näkökulman  huomioimista reilun kaupan kahviin liittyvissä päätöksissä.

                                                                  Eva-Liisa Raekallio

                                                           Turun yliopiston ylioppilaskunnan

                                                          ravintolavaliokunnan puheenjohtaja

****

Kuulin valiokunnassa toimiessani mm. kommentteja siitä, miten reilu kahvi vääristää kilpailua ja maistuu pahalta. Eräskin henkilö totesi, miten meidän asiamme ei ole huolehtia etelän neekerien hyvinvoinnista. Ehkä jälkimmäinen kommentti oli läppä, ainakin se oli surkea läppä. Tämmöistä se pahimmillaan oli, parhaimmillaan aika ravintolavaliokunnassa oli huippua. Myös siksi, että ymmärsin yhtä ja toista niistä rakenteista, jotka ylläpitävät nykyistä tehotuotannolle perustuvaa järjestelmää.

Olen siis ottanut niin sanotusti kuonaa niskaani oikein urakalla tässä asiassa, mutta tuntui hienolta nähdä reilu kahvi tosiaan samaan hintaan tarjottuna kuin normikahvikin. Näkyvyydestä jouduin huomauttamaan aina ruokaloissa asioidessani, jos vain jaksoin. Reilu kahvi saattoi esim. olla erikoiskahviautomaatissa ja se jauhautui siinä suoraan pavuista. loistavaa sinänsä, paitsi että kahvijono kylläkin alkoi aina toisesta päästä, missä ekana silmien edessä oli normikahvi. Eivätkä ihmiset kiireessä välttämättä kiinnitä huomiota, mitä kahvia missäkin on. Siksi pitää luoda olosuhteet, joissa on mahdollista tehdä aito valinjta reilun ja epäreilun välillä. Koska siitäkin minulle huomautettiin valiokunta-aikana. Että ihmisille pitää antaa mahdollisuus valita. Näin halusin tehdäkin.

Olen tosiaan viettänyt puolisentoista vuotta Helsingissä enkä ole ihan selvillä reilun kahvin näkyvyydestä nyt. Mutta hyvää ei luvannut sekään otsikko, jonka mukaan reilu kahvi ei maistu opiskelijoille. Tuli vaan mieleen, että toivottavasti tässä on huomioitu se, etteivät opiskelijat ehkä edes tiedä, mistä reilua kahvia saisi...

No niin, tämäkin päivä on sitten nähty että minä perustan blogin. Eipä siinä kai muuten mitään niin outoa olisi, paitsi että onhan se nyt melkein ennenkuulumatonta. Koska minulla on aikamoinen tietotekniikka-allergia. Se ilmenee pahimpana naamakirjan kohdalla; monen vuoden painostuksesta huolimatta minä en sinne ole mennyt, enkä nyt menekään ellei ihmeitä tapahdu.

Kun näköjään vaalitkaan eivät saa minua naamakirjan jäseneksi niin mikäköhän sitten, kun edes töitten kautta en ole kahvitauoistani alkanut sinne kirjoittelemaan. Niin, päätin lähteä Turun kunnallisvaaleihin Viherpunaisen vasemmiston ehdokkaana Vasemmistoliiton listoilta. Olen toiminut vasemmistoympyröissä välistä hyvinkin aktiivisesti jo useamman vuoden, ja nyt sitten pistin tuumasta toimeen.

Rahallista panostusta en pysty vaaleihin uhraamaan, mutta koska on siis tullut touhuttua kaikenlaista niin voipi olla hyväkin idea ainakin yrittää laittaa kaikki yhteen paikkaan.

Olen ihan kohta 34- vuotias opiskelija. Teen töitä kouluttajana ja opettajana ja samalla teen pitkäksi venähtäneitä opiskeluitani loppuun Turun yliopistolla. Olen totta tosiaan kerettiläinen opintojen suhteen enkä ole missään vaiheessa suostunut purematta nielemään nykyistä koulutuspoliittista ohjausta, joka painostuksenakin tunnetaan.

Koulutuspolitiikka on lähellä sydäntäni ja yksi vaaliteemoistani, olen aiheesta päässyt kirjaankin kirjoittamaan.Taistelen passiivirekistereitä, ja lukukausimaksuja sekä liian suuria luokkakokoja ja kouluyksiköitä vastaan. Toimin lukio- ja ammattiopetuslautakunnan varajäsenenä, siellä olen mm. vastustanut suuryksiköitä ja ollut sitä mieltä, ettei lautakunnan tule matkustaa ulkomailla, kun samaan aikaan kouluruokailusta säästetään. Kestävän kehityksen mukainen päätöksenteko on toinen kiinnostuksenkohteeni ja olen senkin puolesta tehnyt hartiavoimin töitä pitkään. Olen ollut Greenpeacella töissä, ja jo sitä ennen olen tehnyt töitä luomun ja kasvisruoan sekä reilun kahvin puolesta yliopistolla.

Hyveitäni on sitkeys ja peräänantamattomuus tehdä töitä tärkeiksi kokemieni asioiden eteen. Paheita esimerkiksi tietynlainen taipumus jaaritteluun. Joten jos olet jaksanut lukea tämän sepustuksen loppuun asti, loistohomma :) Ehkä sitten jaksat varsinaisia tekstejäkin :D Ja minä näytän tältä. En viitsinyt laittaa tähän vaalikuvaani, onnistuin tyrimään sen joten tässä on kuva jossa näytän enemmän omalta itseltäni.