torstai 31. lokakuuta 2013

Tämä on paljonpuhuva uutinen.

http://www.utu.fi/fi/Ajankohtaista/Uutiset/Sivut/yliopisto-ensimmaista-kertaa-mukana-yrityskylassa.aspx

Jutussahan Turun yliopiston rehtori Tapio Reponen kertoo, että

"– Odotamme Yrityskylän antavan koululaisille käsityksen siitä, miten yliopisto toimii työelämän kentällä ja että opetuksen ja tutkimuksen lisäksi täällä tehdään paljon muunkinlaista työtä esimerkiksi yritysyhteistyötä."

Koululaiset itse tuntuivat olevan innoissaan. Turun yliopiston tutkijan työtä kokeilemaan päässyt tyttö tykkäsi päästessään tekemään haastattelututkimusta Elovena-tuotteiden markkinoinnista. 

Lukupiirissämmehän käydään läpi mm. tätä kirjaa: Risto Rinne et al: Valta, uusi yliopistopolitiikka ja yliopistotyö Suomessa: managerialistinen hallintapolitiikka yliopistolaisten kokemana. (Suomen kasvatustieteellinen seura 2012)

Kyselytutkimuksesta selviää, että yliopiston perustehtävää, opetusta ja tieteellistä tutkimusta tekevä henkilökunta pitää työssään merkityksellisimpänä juuri opetusta ja tutkimusta. Eivätkä vastaajat tarkoittaneet haastattelututkimuksia tuotteiden markkinoinnista.

Kehitys on äärimmäisen huolestuttava. Lapset oppivat, että yliopistojen tehtävä on tehdä jotain kauppaopistotasoisia tutkimuksia. He siten aikuisinakin pitävät tämäntyyppistä toimintaa täysin luontevana. Laajemmin ajatellen kyse on siitä, että yliopistoja voidaan yliopistolain ja muiden lieveilmiöiden myötä muuttaa yhä voimallisemmin yritysten markkinointiosastoiksi ja tuotekehityslaboratorioiksi.

Kuten Risto Rinne minulle Uusi Päivä-lehteä varten antamassaan haastattelussa totesi:

"Tämän politiikan tavoitteena on yritysmäinen hyöty-yliopisto, joka irtautuu perinteisistä arvoistaan sivistyksen ja kansallisen kulttuurin edistäjänä sekä pitkän tähtäimen tieteellisten läpimurtojen tekijänä, ja on kehkeytymässä yhtäältä lyhytkestoisten markkinaimpulssien tyydyttäjäksi ja toisaalta massamuotoiseksi ammattikoululaitokseksi.”

Pitää tosiaan olla kiitollinen, että Kirjakahvila tarjoaa tilan keskustelulle aiheesta. Muuta paikkaa Turussahan tälle ei löydy.

keskiviikko 23. lokakuuta 2013

Ja sitten tämä uutinen.

http://yle.fi/uutiset/lastenpsykiatri_sinkkonen_vanhempi_noudata_ikarajoja/6876656

Kertoo ajastamme paljon, kun meidän pitää kuulla totuus yhden alan asiantuntijan ja auktoriteetin suusta. Että vanhempia oikein rohkaistaan olemaan vanhempia.

Sinkkonen toteaa, että vanhemman kuuluu pysyä tiukkana. Johan pomppasi. Ihanko totta. Haastattelu on mielenkiintoinen monellakin tavalla, siitä käy ilmi että jos vanhempi ostaa lapselle K-18 pelin, joka kaikilla kavereillakin on, hän on huono vanhempi ja jos ei osta, hän on surkea vanhempi. Kun minusta vanhemmuuteen kuuluu se, että lapset kasvatetaan ajattelemaan itse.

Mulle tulee mieleen yks tapahtuma vuosien takaa, kun kaupassa arviolta kymmenenvuotias poika vaati äitiään ostamaan South Park-dvd:n. Ja äiti totesi, että tokihan minä voin piirretyn ostaa. Näinhän sitä monesti ajatellaan, että ei piirretyissä mitään pahaa voi olla. (Tiedän kyllä, ettei South Park ole K-18 peli, mutta lapsille sopimaton silti). Osa vanhemmista saattaa oikeasti mieltää tietokonepelitkin tavallaan piirretyiksi. K-18 merkintää ei ehkä osata ottaa todesta.

Sitten voi olla kyse siitäkin, että halutaan, että lapsi on osa vertaisryhmää ja sen eteen ollaan valmiita ostamaan sitten se väkivalta/seksipelikin sille kymmenvuotiaalle. Ryhmäpaine on osa ihmiselämää, mutta minusta on aivan selvää, että pitää olla rohkeutta myös toimia toisin kuin kaikki kaverit ryhmässä. Ja vanhemmat ovat ainoita jotka sen voivat todella alusta lähtien opettaa.

Tuntuu pahalta lukea pikkulasten yöllisistä ahdistuskohtauksista, kun ovat pelanneet jotain tällaista peliä ennen nukkumaanmenoa. Vanhemmuus on myös ja ennen kaikkea vastuuta.
http://www.ts.fi/mielipiteet/paakirjoitukset/550789/Hanhikivi+kiehtoo+Turkua

Ja tässä tämän päivän Turun Sanomien pääkirjoitus. Käsittämätöntä oikeastaan, että ydinvoimasta voidaan edelleen puhua päästöttömänä energiamuodosta. Lisäksi kyllästyttää iänikuinen jankutus ydinvoiman työllisyysvaikutuksista. Aivan kuin tuulivoimainvestoinneilla ei olisi työllisyysvaikutuksia. Nehän on osoitettu jo vaikka täällä Turun seudulla, kun esim. työttömäksi jääneet telakkatyöläiset ovat työllistyneet merituulivoima-asentajina.

Tai no, tarkemmin ajatellen se ei ole niinkään käsittämätöntä. Ydinvoiman koko tuotantoprosessin haitat on ulkoistettu Suomesta pitkälti kehitysmaihin, jolloin voidaan esittää se turvallisena energianlähteenä. Mutta Talvivaara muutti kuvion. Tai olisi pitänyt muuttaa. On kuvaavaa, että itseään jonkinlaisena rakentamisen asiantuntijana pitävä Suomi on sössinyt homman täydelleen. Millähän perusteella sitten voidaan ylläpitää itsepintaisesti mielikuvaa päästöttömästä ydinvoimasta. Ja jos täällä homma ei onnistu niin mitenkähän se onnistuu Nigeriassa sen paremmin.

Kaupunginvaltuusto päättää asiasta siis ensi maanantaina, mutta ei suinkaan lopullisesti. Elämme kuitenkin muodollisesti demokraattisessa valtiossa, jossa on olemassa sellainen asia kuin valitusoikeus. Vipuhan otti kantaa Fennovoimahanke-kysymykseen jo viime helmikuussa

 TIEDOTE

Julkaisuvapaa 26.2.2013

Turun kaupunginvaltuuston hyväksymässä kaupungin ilmasto- ja ympäristöohjelmassa vuosille 2009-2013 on linjattu, että Turku siirtyy omassa sähkönhankinnassaan kokonaan uusiutuvista energialähteistä tuotettuun sähköön 1.1.2013 alkaen.

Usean kunnan omat energiayhtiöt ovat mukana Pyhäjoelle ydinvoimaa suunnittelevassa Fennovoima Oy:ssa, myös Turku Energia. Osakkailta odotetaan kultakin miljoonien satsauksia, mutta tällä hetkellä monet osakkaat ovat vetäytyneet hankkeesta.

Viherpunainen vasemmisto ry:n näkemyksen mukaan tilanne Pyhäjoen ydinvoimalahankkeen suhteen on nyt muuttunut radikaalisti, kun Fennovoima hakee uutta yhteistyökumppania ja itse yhtiön valtioneuvostolta saama periaatepäätös ydinvoimalan rakentamiseen on hallituksessakin vastatuulessa. Olkiluodon kolmannen tuotantoyksikön valmistumisaikataulu on myös jälleen kerran venynyt.

Kuntien energiayhtiöiden ja - liikelaitosten varojen kiinnittäminen vähintään kahdeksikymmeneksi vuodeksi monin tavoin epävarmaan hankkeeseen on kuntalaisten etujen vastaista.

Vasemmistoliiton ympäristötyöryhmä ehdottaa, että Vasemmistoliiton kunnanvaltuutetut tekevät omissa kunnissaan kunnallisaloitteen Fennovoiman osakkuudesta luopumisesta.

Viherpunainen vasemmisto ry kannattaa lämpimästi kunnallisaloitetta Turussa ja tulee tekemään väsymättä työtä sen eteen. Tulevaisuuden energiaratkaisut tehdään jo tänään. Vuoteen 2050 mennessä Suomessa pystytään tuottamaan tarvittava energia pääsääntöisesti uusiutuvilla energialähteillä ja leikkaamaan ilmastopäästöjä 93% vuoden 1990 tasoon verrattuna.

Viherpunainen vasemmisto ry katsoo, että Turun on aika noudattaa omaa linjaustaan; on tullut aika panostaa uusiutuviin, turvallisiin ja varmoihin energialähteisiin. Samalla on aika luopua vaarallisista ja vastuuttomista energiamuodoista.



Riikka Oksanen

Eva-Liisa Raekallio

Maanantainahan uutisoitiin siitä, että Alankomaat puolustaa Greenpeacen vangittuja aktivisteja vahvasti.

http://yle.fi/uutiset/alankomaat_pyytaa_kansainvalista_merioikeutta_vapauttamaan_greenpeacen_aktivistit/6893325


Tätä taustaa vasten tuntuu entistä rajummalta, että Suomi on tyytynyt käytännössä ainoastaan erottamaan hallituksen ministerin. Elinkeinoelämän intressien taakse on helpompi kätkeytyä kuin vaatia Venäjältä Suomen kansalaisen ja muiden aktivistien vapauttamista. Näin edelleen vuonna 2013.

Tuossa jokin aika sitten pohdin, että Pekka Haavisto saattaa ministerivalintana olla elinkeinoelämän kannalta edullinen. Ja nyt tämä on todentunut osaltaan Talvivaara-kysymyksessä.

http://yle.fi/uutiset/haavisto_talvivaaran_hatapakettia_ei_valmistella/6894949

Valtiohan on kevään osakeannin kautta nyt kaivoksen suurin omistaja. Hautalan aikana omistajaohjauksen ote oli tiukempi, nyt näyttää siltä että vastuuta katastrofista pallotellaan vielä enemmän.

Talvivaara kipuilee tällä hetkellä tuotanto-ongelmien ja heikon markkinatilanteen kanssa. Kaivos voitaisiinkin nyt viimein sulkea, pelkästään taloudelliseltakin kannalta katsottaessa sijoitus vaikuttaa entistäkin kannattamattomalta.

tiistai 22. lokakuuta 2013

Tänään oli lukupiirimme ensimmäinen kokoontuminen

https://www.facebook.com/events/460468264065667/

Ja paikalla oli meidän vetäjien lisäksi Kirjiksen tiedottaja sekä kaksi muuta. Eli tasan se määrä josta etukäteen aateltiin että sillä voitais kerta vetää. Tylkkäri julkaisi tiedotteen piiristä sitten lopulta viime numerossaan, mutta kieltämättä sitä joutuu tihrustelemaan ja hakemaan. He eivät kuitenkaan lähettäneet toimittajaa tekemään edes pientä kärpäsenpaskan kokoista mainintaa piiristä.

Kaipa sitä pitää olla kiitollinen, että piirin alkamisesta yleensä oli maininta. Sitä on tosiaan oppinut olemaan pienistä asioista kiitollinen tämän aiheen kanssa kun odotukset ovat käytännössä nollissa. Mutta silti on pakko olla rehellinen, että surettaa se, miten vähän akateemisesta vapaudesta, sivistyksen merkityksestä ja yliopistojen koulumaistumisesta on kiinnostusta keskustella.

Hakematta tulee mieleen männä viikonloppuna järjestetyt Turun ensimmäiset Tieteen päivät. Se oli yleisömenestys, ja Turun kaupungin sivuilla ilmoitettiin, että tämänkaltaiselle tieteen popularisoinnille on siis kysyntää. Kåren oli kuulemma myös täyttynyt ääriään myöten Science slam- tapahtumasta. Siinähän tutkijalla on 10 minuuttia aikaa esitellä tutkimusaiheensa, jä yleisö päättää, kuka voittaa.

Minusta tällainen on hälyttävää ja ahdistavaa. Että tällaisella tutkijoiden Idols-kisalla on tosissaan kysyntää. Ei tuossa kisassa tärkeimmäksi ja keskeisimmäksi nouse tutkimuksen sisältö tai sivistys, vaan se, miten asiansa osaa esitää ja paketoida; myydä. Siitähän yliopistouudistuksessakin on kyse, tieteestä ja tiedosta halutaan helposti markkinoitavaa ja mahdollisimman nopeasti hyödynnettävää.

Sivistystä on mahdotonta mitata ja pisteyttää, esiintymis- ja markkinointikykyä sen sijaan voi. Samalla tavalla autokauppiaalla on yrityslogiikan mukaisesti oikeus odottaa tuotosta rahalliselle panokselleen kuten oli käynyt Itä-Suomen yliopistossa. Siellä suuren summan lahjoittanut autokauppias kyseenalaisti filosofian opetuksen tarpeellisuuden. Ja en tässä väitäkään, ettei siihen ole oikeutta.

Yliopistouudistusta ja henkilökunnan erilaisia raportointijärjestelmiä on perusteltu virallisessa liturgiassa mm. sillä, että veronmaksajilla on oikeus saada vastinetta rahoilleen. Ja täytyy sanoa, että kyseessä on loistava argumentti, erittäin fiksusti laadittu sellainen. Se kertoo siitä, miten fiksua porukkaa lain ajajat ovat, tuollaiseen argumenttiin on vaikea keksiä vasta-argumenttia.

Jouduinkin hetken miettimään sitä, ja päädyin tähän. Tiede ja tieto sinänsä ei ole tuote. Siihen ei voi soveltaa panos-tuotos-logiikkaa. Mutta jos yliopiston tehtävä yhteiskunnassa nähdään yksinomaan ammatillisena, suoraan työelämään valmentavaa koulutusta tarjoavana kouluna, tämä ajattelu on helpompi sekä ymmärtää että myös "myydä" massoille.

Osaltaan luulen että uudistus saatiin niin helpolla läpi tästäkin syystä; sivistys ja maailmoja syleilevät filosofiat yliopistoista totuuden etsijöiden tyyssijana eivät taida olla yhtä helposti omaksuttavia kokonaisuuksia kuin puhuvat robotit tai tutkijat, jotka voisivat voittaa Idolsin.

****

Toivon, että voisimme kokoustaa kilan johtokuntaryhmämme kanssa tänä viikonloppuna. Kaupungin päätöksenteko on passivoinut minuakin; minusta virkamiesten diktatuuri täytyy pistää kuriin. Kai tämä kuitenkin on ihmisten eikä virkamiesten kaupunki. Lisäksi minulla on mielessä aihe ryhmäaloitteelle. Näinä aikoina on minusta äärimmäisen tärkeää, että teemme mahdollisimman paljon yhteistyötä ryhmänä.


perjantai 18. lokakuuta 2013

No niin, Hautalan tilalle ministeriksi valittiin Pekka Haavisto. Satu Hassin nimi oli varsin vahvasti myös esillä, mutta hänen valintansa toteutumatta jääminnen saattoi olla kiinni myös hänen tunnetusti Greenpeacea tukevasta linjastaan, kenties Vihreiden ministerivalinta nyt pelasi varman päälle. Haavisto ei ehkä yhtä pontevasti puolusta ympäristöjärjestöjen toimia arktisilla alueilla tai muuallakaan ja on näin elinkeinoelämän kannalta edullisempi valinta.

Elokuun lopulla julkaistussa periaatepäätöksessä Suomen arktisesta strategiasta maamme todetaan olevan arktisen alueen kestävän kehityksen edelläkävijä. Itse olen tosin sitä mieltä, että mikäli Suomi todella olisi edelläkävijä, valtion omistama Arctia Shipping ei olisi vuokrannut murtajiaan Shellin öljynporauksen tueksi. Enkä näe, että jäänmurron yksityistäminen olisi mikään ratkaisu, jona sitä on kuvattu. Päinvastoin olisi kyseenalaistettava koko konsepti.

En oikein osaa suhtautua siihen, että nyt Suomen kannaksi asiassa on vakiintunut oman, myös ympäristön huomioonottavan meriteknologisen osaamisen tuominen arktiseen öljynporaukseen. Tällä päätöksellä käytännössä tunnustetaan öljynporauksen välttämättömyys kun se todellinen kestävän kehityksen puolesta toimiminen on jotain ihan muuta. Eli tavallaan luullaan, että tämä suhtautuminen on realismia mutta minusta todellista realismia on valtiovallan massiivinen investoiminen uusiutuvaan energiaan. Apua.




keskiviikko 16. lokakuuta 2013

Eilen julkaistiin Turun Sanomissa mielipiteeni Unelmien leikkipaikan kohtalosta. Kaupunki hoiti asian sanelupolitiikalla julkisen keskustelun minimoimiseksi. Johtokunnalle vieläpä pahoiteltiin, että asia oli päässyt keskeneräisenä julkisuuteen, ja tiedote purkamisesta tuli edellisenä päivänä. Törkeää.

Turku siis yksityistää kaupunkitilaa monin tavoin, jakamalla yrityksille tiloja puoli-ilmaiseksi ja toisaalta purkamalla julkisin varoin rakennetut paikat yritysten tieltä.





Unelmille oltava tilaa Turussa
Unelmien leikkipaikan kohtalo on herättänyt syystäkin paljon keskustelua. On kerrottu, että kiinteistöliikelaitos aikoo purkaa patsaspuiston turvallisuussyistä. Kiinteistöliikelaitoksen johtokunta ei kuitenkaan ole missään vaiheessa saanut raporttia, jossa patsaiden vaarallisuus olisi kiistatta todennettu. Johtokunnan kokouksessa kyseltiinkin, montako kuolemantapausta alueelta on listattu.
Leikin itse pienenä patsailla kuten monet muutkin turkulaislapset silloin ja nyt. En muista näiden 25 vuoden aikana uutisoidun yhdestäkään onnettomuudesta, ja kuten Tarja Forss totesi (TS 9.10.), "Lasten vanhemmat ovat valveutuneita ja tarkkoja. Mikäli paikassa olisi sattunut jatkuvasti vahinkoja ja loukkaantumisia lapsille, niin paikan vaarallisuus olisi varmasti nostettu esille moneen kertaan näiden yli 20 vuoden aikana."
Unelmien leikkipaikan purkamisessa vedotaan EU-säädöksiin. Ne ovat kuitenkin velvoittaneet Turkua jo 2000-luvun alusta, ja säädöksiä kiristettiin viimeksi kesäkuussa 2012. Patsaista kuitenkin tuli turvallisuusriski vasta nyt. Tässä lieneekin kyse ennen muuta sopivien yrityskumppanien löytymisestä.
Kiinteistöliikelaitoksen johtokunta sai jokin aika päätettäväkseen jälleen uuden teemaleikkipuiston rakentamisen yritysyhteistyönä. Oma vasemmistoryhmämme suhtautui negatiivisesti projektiin. Lapset eivät tarvitse leikilleen välttämättä mitään tiettyä teemaa. 

Minusta on välttämätöntä, että kaupungissa on tilaa myös lasten mielikuvitukselle. Sitä palvelevat parhaiten leikkipaikat, jotka eivät ole liian valmiiksi suunniteltuja ja joissa voi leikkiä, vaikka ei osaisikaan käyttää teknologisia sovelluksia. Kaupunkitilaa pitää voida kehittää pienten kaupunkilaisten hyväksi, ilman erityisiä teemoja tai yrityssidonnaisuuksia.

lauantai 12. lokakuuta 2013

Kiinteistöliikelaitoksen asioista vielä sen verran, että viime viikon kokouksessa päätettiin vuokrata päiväkotitila yksityiselle yritykselle Hirvensalosta täysin polkuhintaan. Yritys joutuu pulittamaan tiloista ja viereisestä parkkipaikkatontista vaivaiset reilu kuusi tonnia vuodessa. Käsittämätön hinta.

Oma vasemmistoryhmämme esitti asian palautusta varhaiskasvatus- ja perusopetuslautakunnalle, mutta esitys hävisi äänestyksessä muistaakseni 10-2. Olin itse absoluuttisen vuokrauskiellon kannalla, perusteena oli se, että esitetyt sopimusehdot ovat tässä taloudellisessa tilanteessa kaupungille epäedulliset. Koska osa ryhmästä esitti palautusta, ja meidän pitää pyrkiä ryhmänä yhteistyöhön, esitykseksi muodostui lopulta asian palauttaminen.

Kannatan kyllä itse kokonaisuutena jyrkkää linjaa. Kun esitykset eivät ikävä kyllä mene läpi, on minusta parasta pitäytyä vakaumuksessaan alusta lähtien. Kun mitään hävittävää ei ole.

Turkua siis rakennetaan ja kehitetään täysin yksityisten yritysten ehdoilla ja niiden hyväksi. Ne saavat tilat lähestulkoon ilmaiseksi ja niiden tilalta myös puretaan vanhat rakenteet. Kehityskulku on masentava, onneksi kuitenkin vasemmistoryhmämme kykenee hyvään yhteistyöhön.

Juttelin Mahdollisuuksien torilla erään tuttuni kanssa talouskeskeisestä kielenkäytöstä. Siitä, miten olen kouluttanut itseni puhumaan sitä kieltä, koska sitä ymmärretään parhaiten. Jos vaikka puolustaisin Vanhan Suurtorin miljöötä sen historiallisen itseisarvon kautta, aniharva ymmärtäisi minua.

Mutta jos totean, että Tukholmassakin on osattu hyödyntää oman historian markkina-arvo matkailukohteena ja he nettoavatkin sillä mukavasti, se saattaa painaa jotain täälläkin. Vaikkei paljoa. Viime johtokunnan kokouksessa päätettiin sallia turistibussien ajo Vanhan Suurtorin rantatiellä, itse kannatin alueen täydellistä rauhoittamista moottoriajoneuvoilta. Mutta kun turistien pitää kuulemma päästä bussilla ihan viereen, hehän eivät voi tietenkään kävellä historiallisessa miljöössä yhtään ylimääräistä askelta.

Tässä toki huomaa turkulaisten autoiluvimman. Pitää kertakaikkiaan päästä oven eteen autolla, mieluiten omalla. Tällähän toriparkkiakin perustellaan. (Vipun toriparkkivalitus on edelleen käsittelyssä korkeimmassa hallinto-oikeudessa). Kyllä turistit osaavat Tukholman Gamla Stanissakin liikkua ihan omin jaloin pienillä kujilla, joilla ei edes mahtuisi ajamaan. Mutta ne samat turistit muuttuvat uusavuttomiksi matkustaessaan lahden poikki Suomen Turkuun.

Sama autoiluvimma näkyi myös siinä, miten Päivi esitti pyöräilykaistan rakentamista Rettiginrinteeseen, ja sai puolelleen ainoastaan persujen Miikkolan. Ikävintä oli kuulemma sekin, miten asia kuitattiin lekkeriksi, että miten 40 vuotta sitten on pyöräilty Kaskenmäkeä alas, mutta nyt ajetaan jo autoa. Itse ymmärrän, että moni elää vielä aikaa, jolloin autoilun ehdoilla rakennettava kaupunki oli uutta ja modernia, mutta minusta meidän pitää ajatella tulevaisuutta.
Kaikenlaista on taas käynnissä, niin Turussa kuin valtakunnanpolitiikassakin. Turussa kiinteistöliikelaitoksen virkamiehet totesivat ilmoitusasiana, että Kupittaanpuiston Unelmien leikkipaikka puretaan turvallisuussyistä. Niinno en ole kyllä lukenut yhtään raporttia jossa paikan vaarallisuus osoitettaisiin kiistatta.

Sen sijaan kuulin, että virkamies olisi jo taannoin käynyt leikkipaikkayrityksen kanssa keskusteluja sopivan paikan löytymiseksi Turusta, ja kun sellaista ei löytynyt, keksittiin Unelmien leikkipaikka.

Patsaistahan tuli turvallisuusriski vasta nyt, vaikka EU-säädökset joihin vedotaan purkamisen perusteena, ovat velvoittaneet Turkua jo 2000-luvun alusta lähtien. Sattumaako, tuskinpa tosiaan.

Tässä häiritsee monikin asia, se että purkaminen on tuotu johtokunnallekin ilmoitusasiana, ja ylipäätään mentaliteetti, jonka mukaan leikkipaikatkin pitää virittää viimeisimpien tekniikkasovellusten testikentiksi ja niissä pitää tietenkin olla joku selkeä teema, oli se sitten Muumi tai Angry Birds.

Miksi ei luoteta lasten kykyyn keksiä itse omat teemat ja leikit. En voi olla jälleen kerran miettimättä, että jos lasten annettaisiin todella käyttää omaa mielikuvitustaan, sellainen kasvattaa myös kriittiseen ajatteluun kykeneviä kansalaisia ja sehän ei taas lainkaan palvele hallintojärjestelmää.

***

Heidi Hautalan ero mietityttää. Tuntuu, että kun ei haluta ottaa selkeää kriittistä kantaa Venäjän päätökseen syyttää Sini Saarelaa ja muita Greenpeacen aktivisteja merirosvouksesta (!) niin ministerin ero on helppo ja nopea ratkaisu.

Toki Hautala on mokannut ennenkin, mutta moni muukin ministeri on mokannut raskaasti ja raskaammin, eikä ole joutunut eroamaan. Hautala itse pohti taustalla olevan taloudelliset intressit, ja tämä varmasti pitääkin paikkansa. Arktisessa öljynporauksessa liikkuu isot rahat ja tulee napajään edelleen sulaessa tulevina vuosina liikkumaan vielä enemmän.

Mielenkiintoinen juttu tässä taustalla on se, ettei kukaan puhu siitä, miksi Gazpromin öljynporausta vastustettiin. On ollut karua huomata, millaista kilpajuoksua paljastuville öljylähteille käydään, kun pitäisi sen sijaan tosissaan ja viipymättä kehittää ja käytännössä soveltaa nykyistä paljon enemmän fossiilisten polttoaineiden tilalle uusiutuvia energiamuotoja. Eikä kukaan ota esiin sitä, että kiihtyvä ilmaston lämpeneminen on syynä sille, että öljyä yleensä voidaan yhä pohjoisempaa porata.


tiistai 8. lokakuuta 2013

Pidin eilen maanantaina alustukseni pääkirjastolla otsikolla "Yhteiskunta ja vapaa tiede". Meillä oli oikein antoisa keskustelu. Olin kyllä ihan liian väsynyt, kirjoitin runoja vielä aamuviideltä. Sain inspiraation lauantai-illan runoillasta, jossa olin kaverin kanssa.

Runoyhdistys Nihil Interit
http://nihilinterit.wordpress.com/

täytti 20 vuotta, kaverin runoja on tapahtuman aikaan julkaistussa kokoelmassa. Olen itsekin silloin tällöin jotain raapustellut, mutta nyt tuli oikein sisäinen pakko kirjoittaa. Runoilta tietysti vaikutti mutta raastavat ihmissuhteet toimivat vielä parempana sytykkeenä inspiraation roihulle.

Enkä siis ollut mitenkään parhaassa terässä alustamaan, kaukana siitä. Mutta siitä huolimatta meni ok. Kyllä muidenkin mielestä, minua tultiin kiittelemäänkin. Oli kuitenkin karua huomata, että kaikki median vaiennustaktiikat yolakiprosessin aikana ynnä muut tulivat ihmisille pitkälti yllätyksenä. Karua, vaan ei yllättävää. Eiväthän taktiikat olisi onnistuneet jos porukka olisi prosessista kartalla.

Ja kahden viikon päästä alkaa Kirjiksen lukupiirimme yliopistoinstituutiosta. En ole mitään ihmeen hienoa otsikkoa sille vielä keksinyt. Saa nähdä paljonko sinne tulee väkeä, voi olla että vain muutama tyyppi. Kyllä me Tuomaksen kanssa toivoisimme osallistujia, ja siksi väsäsin tiedotteen Tylkkäriin lähetettäväksi niin, että se ilmestyisi viime perjantain lehdessä.

No, tiedotetta ei näkynyt, ja kun soittelin asiasta, syynä oli se, että viesti meni ohi. Näin saattaa tietysti käydä, mutta ehkä kiintoisampi oli päätoimittajan toteamus siitä, että aiheemme on keskimääräistä kiinnostavampi ja tiedote tulee sillä perusteella seuraavaan lehteen. Näin lienee tosiaan turvallista todeta, kun käsittelemme mm.sellaisia kysymyksiä kuten tieteen vapautta uuden yliopistolain aikana, managerialistisen hallintapolitikan ja uusliberalismin esiinmarssia yliopistoissa ja uutta yliopistojen joustavaa ja dynaamista työntekijä- ja opiskelijasubjektia.

Osallistuin aiemmin tänään Hiljan kävelylle, jonka varrella mitattiin melutasoja eri paikoissa matkalla keskustasta Koroisiin. Saimme pisteyttää paikat asteikolla erittäin miellyttävä-erittäin epämiellyttävä. Enkä voinut edes perillä antaa parasta arvosanaa. Liikenteen taustakumu seurasi meitä aina Koroisten perukoille. Ja Koroinenkin näyttäytyy gryndereille ja heidän kavereilleen politiikassa vain uutena neitseellisenä maaperänä, joka siis ilman muuta pitää rakentaa mahdollisimman täyteen.