maanantai 25. marraskuuta 2013

Vasemmistoliitto päätti viikonlopun puoluevaltuuston ja eduskuntaryhmän yhteisessä kokouksessa jatkaa hallituksessa.  Päätös ei ollut helppo eikä yksimielinen, mutta kokouksen enemmistö katsoi, että pienituloisten etujen puolustamista voidaan parhaiten jatkaa hallituksessa. Itse olen vähemmistöön jääneiden kannalla; varsinkin nyt kun kuntien tehtäviä pitäisi vähentää vielä lisää, on vaikea nähdä miten vähävaraisten asemaa voitaisiin parhaiten edistää hallituksesta käsin.

Puolue on aikaansaanut myös hyvää hallituksessa, se pitää tunnustaa. Uskon kuitenkin, että oman ideologian mukaista politiikkaa voidaan ehdottomasti tällaisen oikeistosuuntauksen vallitessa ajaa parhaiten oppositiosta. Ja kuten tuli viime viikolla todettua useammassakin kokouksessa, minusta nyt pitäisi kiinnittää huomiota siihen, mistä tämä säästövimma johtuu.

Valtionvarainministeriön mukaan Suomessa on nyt julkisen talouden kestävyysvaje; rahat eivät riitä palvelujen ylläpitoon. Korostin keskusteluissa sitä, että keskustelussa tulisi huomata se, mihin rahat nyt menevät. Kunnat syytävät rahaa kankkulan kaivoon kiihtyvällä tahdilla. Virkamiesten mielivalta ja rakennusfirmojen tukeminen veronmaksajien rahoilla pitää lopettaa. Suomi on rikas maa eikä todellisia säästötarpeita ole.

***

Vipu julkaisi viime viikolla tiedotteen energiapolitiikasta. Se ei mennyt mediassa läpi, mutta hyvä että kuitenkin saimme sen aikaan. Minna kirjoitti pohjatekstin ja minä muokkailin sitä sitten. Mainiota sinänsä, että me molemmat olemme Minnan kanssa olleet töissä Greenpeacella :)

VIHERPUNAINEN VASEMMISTO ry.: TURUN ENERGIAPOLITIIKKA ON VASTUUTONTA JA LYHYTNÄKÖISTÄ


Tiedote 20.11.2013, julkaisuvapaa heti.


Turun kaupunginvaltuusto antoi Turku Energialle luvan sijoittaa Fennovoiman Pyhäjoen ydinvoimalan rakentamiseen 39,2 miljoonaa euroa. Turku Energia aikoo lisäksi lainata liki sata miljoonaa. Päätös syntyi kokoomus- ja demarivetoisesti äänin 37-29. Myös Turku Energian hallituksessa istuvat valtuutetut saivat äänestää.
Viherpunainen vasemmisto ry katsoo, että tämä on täysin vastuutonta energiapolitiikkaa.

Fennovoiman projekti taistelee valtavien taloudellisten ongelmien kanssa.  Suurin rahoittaja, saksalainen E.On on jo vetäytynyt kokonaan pois, samoin seitsemän kotimaista osakasta. Reaktori tulee olemaan prototyyppi, vahvuusluokaltaan samanlainen on rakenteilla ainoastaan Venäjälle.


Myös kotoinen Olkiluoto kamppailee monenlaisten ongelmien, kuten jatkuvien viivästysten ja käsiin räjähtäneiden kustannusten kanssa. Puhumattakaan ydinvoimalatyömaan työntekijöiden oikeuksien polkemisesta.


On toisin sanoen selvää, ettei hanke kannata taloudellisesti. Keskeistä kuitenkin on, että ydinvoima saastuttaa koko elinkaarensa ajan, uraanin louhinnasta jätteen loppusijoitukseen asti. On ekologisesti täysin vastuutonta tukea lisäydinvoiman rakentamista aikana, jolloin pitäisi investoida uusiutuvaan energiaan ja toteuttaa hallituksen energiatavoitteet.


Ydinvoiman tukeminen ei ole ainoa Turku Energian ekologisista helmasynneistä. Yhtiö mainostaa Naantaliin rakenteilla olevaa monipolttoainelaitosta keinona torjua ilmastonmuutosta. Kivihiilen osuus polttoaineesta tulee kuitenkin olemaan vähintään 40% Loput muodostuisi "uudistuvasta energiasta", kuten esimerkiksi turpeesta, joka on ilmasto- ja vesistövaikutuksiltaan vielä kivihiiltäkin pahempi vaihtoehto.


Elinkeinoministeriö on valmistelemassa kivihiilestä luopumista osana puhtaan energian ohjelmaa. Kivihiilestä on tarkoitus luopua kokonaan vuoteen 2025 mennessä. Viherpunainen vasemmisto ry toteaa, ettei Turku edesauta tätä tavoitetta rakentamalla lisää kivihiiltä hyödyntäviä voimaloita.


Turun on aika katsoa energiantuotannossaan tulevaisuuteen, ja lopettaa likaisen ja vaarallisen  energian taloudellinen tukeminen sekä lisärakentaminen. Sen sijaan investoinnit tulisi keskittää todelliseen energiatehokkuuteen, kuten hukkalämmön keräämiseen sekä aidosti uusiutuvaan energiaan, kuten tuulivoiman tukemiseen, sekä hakevoimaloiden ja jätevesilämpöpumppujen rakentamiseen.






sunnuntai 17. marraskuuta 2013

Täysin äsken Kuntaliiton kyselyn siitä, millaisia tehtäviä kunnilta voisi vähentää. Tämä liittyy hallituksen kaavailuihin säästää taas miljardi euroa. Kyselyyn vastaaminen meni nopeasti, en ole valmis leikkaamaan mistään palveluista. Päinvastoin, minusta valtionosuudet tulee nostaa entiselle tasolleen ja tämä alituinen säästötarve tulee nähdä sellaisena mitä se on; uusliberalistisen politiikan ilmentymänä.

Heikko valtio, jonka tehtävät on siirretty yksityiselle sektorille on pitkälti toteutunut Suomessa. Ja vielä pitäisi yksityistää lisää. Ja Turun veroprosentin korotusta esitetään ratkaisuna, kun ne verorahat nytkin menevät hornan tuuttiin. Vahva valtio on vastaus. Jos mietin vaikka taannoista joukkoliikennelautakunnan päätöstä nostaa bussilipun hintaa, sen taustatiedoissa todettiin, että joukkoliikenteen kustannuksista 60% rahoitetaan joukkoliikenteen tuloilla ja siis vain 40% julkisista varoista.

Verovarojen kohdentamisessa on siis paljon, paljon työtä. Jos kunta ei yksin suoriudu tehtävistään tavallisten ja vähävaraisten kuntalaisten palvelujen turvaajana, valtion on tultava hätiin. Vasemmistoliiton tulisi puhua vahvan valtion puolesta.

****




Aina kun luomuruoka saa lisätilaa kaupungissa, pitää olla iloinen. Niinpä Martin Kulttuuriolohuoneelta  http://martinkulttuuriolohuone.wordpress.com/ kuului oikein hyviä uutisia männä viikonloppuna, kun siellä avautui luomukauppa. Kipaisin eilen paikan päällä täydentämässä muonavarastoja ja nauttimassa kahvilan herkuista.

Ja tänään päätin sunnuntai-iltapäivän ratoksi ex tempore mennä katsomaan Gravityn. Olin lukenut Sandra Bullockin puffihaastattelun Voguesta, en sen perusteella saanut kovin tarkkaa kuvaa leffasta. Se vaikutti vaan joltain hömppäspektaakkelilta. Mutta sitten kuulin toisenlaisia arvioita; että se olisi klaustrofobinen ja upean visuaalinen trilleri. Ja totta virkkoivat. En kadu päätöstä, välillä on oikein kivaa rikkoa rutiineja. Bullock tekee pääosassa vaikuttavaa työtä, vaikka pienoinen lässytys elokuvassa harmittaakin. Mutta jo pelkän visuaalisuuden takia kannattaa käydä katsomassa.

lauantai 16. marraskuuta 2013

Minulla on tapana kuunnella musaa YouTubesta kun touhuan koneella. Viime aikoina siitä on tullut varsin hankalaa ja paikoin todella rasittavaa mainosten takia. Aiemmin pystyi klikkaamaan replayta ja video siis alkoi alusta. Nyt ohjelma työntää mainosta jokaisen katselukerran alkuun, eikä mainoksilta voi välttyä.

Mainoksen voi ohittaa vasta viiden sekunnin jälkeen suunnilleen, jonkun verran on aina pakko sitä katella. Tämä ei ihan niin paljon haittaa jonkun perus r'n'b:n tai popin kohdalla, mutta kun polttoöljy- tai syylävoidemainoksista ei pääse eroon Portisheadin tai Massive Attackin videoissakaan, alkaa vaan ärsyttää. Eikä asialle oikein voi mitään. Huoh.

Olen taas koittanut kirjoittaa runoja, tällä hetkellä ei oikein se iske. Meneekö sitten liian hyvin tai jotain. Innostun aina talven edellä käsitöistä, nyt tuntui että villasukkia ja tumppuja on tullut tehtyä riittämiin enkä ihan tiennyt, mihin tarttua seuraavaksi. Sitten satuin kävelemään yhden käsityöliikeen ohi ja naps. Näyteikkunassa oli kanavatyöpohja Tyttö ja helmikorvakoru-aiheella.

Mietin, että voisin tehdä kanavatyön ja kehystää sen seinälle. Sillä tavalla mulla ois aina seinällä kuva, joka muistuttaa mua kesämökistämme Saimaan rannalla. Siellä oli mummin ja ukin huoneen seinällä juliste taulusta. Mökkiä ei enää ole eikä isovanhempia, mutta kuva vie takaisin.

On myös ollut hauskaa kerätä lisää Jeeves-kirjoja. Kirjat ovat paikoin jopa sarjaa hauskempia, enkä uskonut sen olevan enää mahdollista! Sekä kirjat että sarja on niin loistokamaa että oksat pois, niiden parissa rentoutuu rankankin päivän jälkeen. Wodehouse todella on virtuoosimainen kynänkäyttäjä ja vie lukijansa älykkään huumorin maailmaan.


Minut kutsuttiin Turun Seudun Työttömien uusien tilojen avajaisiin. Saimme tutustua kaupungin suurella rahalla remontoimiin tiloihin ja kuulimme senkin, mikä minulle ei ollut yllätys; kaupunki ei todellakaan tue yhdistystä riittävästi. Pitää muutoinkin ihmetellä, mihin remonttiin kuluneet rahat itse asiassa ovat menneet.

Ja miten on mahdollista, että remontti on venynyt kauan yli määräajan kun aikaan ei ole saatu juuri mitään. Siinäpä "mysteeri". Tilat olivat toki siistit, mutta halvan näköiset; seinät oli suunnilleen rakennettu häthätää yhteen liimatuista levyistä ja sitä rataa.

Jäin lounaalle eikä työttömille tarjottava ruoka tehnyt myöskään kovin suurta vaikutusta. Vain riisiä ja kasvispöperöä. Juomaksi vettä. Mutta eivät ne työttömät olekaan kaupungille tärkeitä ihmisiä joten eivät he tarvitse hyväkuntoisia tiloja eivätkä ravitsevaa ruokaa.

Monitaideprojektiakin koordinoidaan pienestä kopperosta tällä hetkellä. Työllistettäviä taiteilijoita olisi enemmän mitä voivat ottaa, tiloista on jatkuva pula. Ja mihin ne kaupungin rahat menevät. Yritysten tukemiseen. Tuli suoraan sanottuna paha mieli käynnistä, kuulostakoon vaan naiivilta. Oloa ei kohentanut se, miten kutsuvieraat vain työnsivät toinen toistaan suurempia kukkapuskia TST:n puheenjohtajan syliin ja hymisivät onnitteluja.

Eivätkä vieraat jääneet taloon sen jälkeen kun tervetuliaismalja oli juotu, lohipallerot syöty ja pakollinen tutustumiskierros kävelty. Näin kaupungin porukasta tasan yhden ihmisen lisäkseni lounaalla. Mutta selväksihän se on tullutkin, mikä on asenne työttömiä kohtaan. Kysäisin vierustovereiltani lounaspöydässä, miltä uudet tilat vaikuttavat vanhoihin verrattuna.

Ja pyörätuolipotilaina he vastasivat, että uudet tilat ovat kaikki samassa tasossa, esteettömyys on siis parantunut. Muuta eroa ei juuri nähty, tilat ovat edelleen liian pienet jne jne. Kyllä kaupungin kilpailutuskustannukset on saatava kuriin ja turkulaisten rahat suunnattua sinne missä niitä todella tarvitaan. Toivon, että voisimme tehdä tästä ryhmäaloitteen johtokunnassa.

perjantai 15. marraskuuta 2013

Tänään julkaistiin Turun ylioppilaslehdessä mielipiteeni. Oli vain sattumaa että alkuperäinen mielipide oli Vihreiden, mietin jonkun verran että miltä kulmalta mielipiteen väsään kun onhan sitä tullut vihreitä kurmotettua jo. Tässä yhteydessä kuitenkin koulutuspoliittinen kokonaisuus oli tärkein peruste mielipiteelleni. 

Samassa numerossa saa paljon palstatilaa kasvatustieteilijä Jenni Kankaanpään väitöstutkimus, jossa pureudutaan yliopistoa koskevaan puheeseen ja miten taloustermit ovat vallanneet sen. Hatunnosto päätoimittajalle siitä, että teemaa käsitellään lehdessä. 

Loistavaa ja tärkeää journalismia ylioppilaslehdeltä, jota lukevat nykyiset ja ennen kaikkea tulevat tutkijat. Kuitenkin siltikin olisi toivonut johdonmukaisempaa otetta aiheen esille tuomiseen. Meidän lukupiirimme kytkeytyy tasan tarkkaan tähän teemaan, mutta se ei ole saanut palstatilaa. Toki aiheen saama palstatila on muutenkin ollut niin kortilla kuin olla ja voi, mutta siltikin...Viime kerralla piirissä oli tosin jo muutama ennestään tuntematon tyyppi. Ja onhan se näinkin että mieluummin muutama aiheesta aidosti kiinnostunut kuin useampia ihmisiä, jotka eivät lue artikkeleita jne.

Jotta pysyisin perinteille uskollisena niin ehkä voisi kuitenkin ottaa esiin Jukka Vornasen haastattelun samaisessa Tylkkärin numerossa. Arvostan Jukkaa erittäin paljon asiansaosaavana ja aktiivisena toimijana, mutta olisi kuitenkin kiinnostavaa kuulla tarkemmin niistä paikallisista onnistumisista Turun yliopiston sisällä, joita koettiin keväällä 2009 jolloin Jukka johti ylioppilaskuntaa. Me Turun opiskelijatoiminnassa mukana olleet kyllä jäimme kaipaamaan niitä onnistumisia.


****




Opetuksen laadusta

Tylkkärissä vaadittiin laadukasta opetusta (TYL 13/13). Vihreän listan edustajistovaaliehdokkaiden yhteisessä mielipiteessä painotettiin yliopisto-opiskelijan mahdollisuutta antaa palautetta opinnoistaan keinona varmistaa sen laatu.

Yliopisto-opetuksessa nähdään paljon parannettavaa, ja opiskelijoiden antama palaute nähdään arvokkaana tietona siitä, millaista opetuksen tulisi olla. Ehdokkaiden mielipiteessä velvoitetaan ylioppilaskuntaa varmistamaan kaikin keinoin opetuksen laatu.

Minusta yliopisto-opetuksen laatu onkin todella tärkeä, tänä päivänä erittäin ajankohtainen kysymys, ja hyvä että siitä keskustellaan. Katson kuitenkin, että laatukysymyksessä on välttämätöntä ottaa huomioon poliittiset ratkaisut, jotka ovat yliopistojen kurjistuneen tilanteen taustalla. 

Massaluentojen, henkilökohtaisen ohjauksen puutteen ja kiireen taustalla on opiskelija- ja tutkintomäärien kasvattaminen. Yliopisto-opiskelijoita oli vuonna 2006 yli 176 000, kun vuonna 1988 luku oli 100 000. Ja samaan aikaan opetushenkilökunnan määrä on kasvanut hyvin hitaasti, lehtoreiden ja tuntiopettajien määrä on lisääntynyt vain muutamalla sadalla. 

Yliopistojen valtiorahoitusta on heikennetty järjestelmällisesti jo pitkään. Siitä on myös tehty vastikkeellista. Rahoitusta on suunnattu valmistuneiden maisterien ja tohtorien määrän mukaan. Tämä ohjaa yliopistoja kasvattamaan sisäänottomääriä ja ”tehostamaan” opetusta.

Nyt uuden yliopistolain aikana yliopistojen rahoitus on mullistunut, ja yliopistoja palkitaan siitä, miten hyvin ne onnistuvat hankkimaan yritysrahaa. Tämä tekee yliopistojen rahoituksesta epävarmempaa ja ajaa yliopistot ennen pitkää hakemaan kestävämpää rahoituspohjaa. Lukukausimaksut näyttäytyvät tässä nopeasti ratkaisuna talousongelmiin.

Kaikkiaan yliopisto-opiskelun laatu paranee vahvistamalla yliopistojen valtiorahoitusta sille tasolle, mitä se oli vielä 1980-luvulla. Tuolloin opettajilla ja professoreilla oli aikaa tehdä opetustyötä, eikä aika myöskään mennyt oman tuottavuuden todentamiseen loputtomalla työajanseurantalomakerumballa. 

Toinen kysymys on se, miten yritysmaailmasta tuttu laatuajattelu on saavuttanut yliopiston. Laatukäsikirjat ja ”asiakkaiden” palaute tuotteen tasalaadun varmistamiseksi ovat arkipäivää ja yleisesti hyväksyttyjä, kyseenalaistamattomia normeja myös korkeimman opetuksen instituutiossa, jossa tulisi varjella kriittisyyttä tällaisiakin yhteiskunnallisia ilmiöitä kohtaan.
                                                                        
Eva-Liisa Raekallio (vas.)

maanantai 11. marraskuuta 2013

Kävin eilen katsomassa Päivien kuohu-leffan. Tykkäsin kyllä, mutta jotenkin positiivinen reaktio tuli vasta leffan jälkeen. Elokuva oli puoleen väliin asti sellaista värien ja efektien ilotulitusta, että hieman hengästytti. Tämän takia tarinan herkkä punos ei ehkä tavoittanut minua täysin. Mutta tämä on tietty makukysymys.

Tammikuussa tulee teattereihin kotimainen Ei kiitos-leffa joka vaikutti eilen nähdyn trailerin perusteella just sellaselta jonka vois mennä kattomaan. Saa nähdä tuleeko tässä muita kiinnostavia vielä eteen. Ja mun tarttis ehtiä arvioida tän kuun loppuun mennessä eräs kirja Tiedonantajalle, luin sen jo kerran yhdeltä istumalta mutta ehkä siihen vois tarttua vielä kerran. Päätoimittaja on tuttu ja viime vappuna tuli yksissä bileissä puheeksi nämä arvioinnit. Ihan hauskaa päästä kirjoittamaan.

***

Ja sitten mietin mitä kirjoittaa tästä jutusta.

http://www.utu.fi/fi/Ajankohtaista/Artikkelit/Sivut/lihankulutuksen-motiivit-juontuvat-kulttuurihistoriasta-ja-muuttuvat-hitaasti.aspx

Jotainhan olen joskus jo kirjoittanut aiheesta. Suomalaisille on markkinoitu ajatusta lihantuotannon siunauksellisuudesta jo pitkään. Ja kun liha tuotetaan Suomessa, se tekee tehotuotetustakin lihasta jotenkin puhtaampaa. Tällainen mielikuvamarkkinointi on viime aikoina tullut taas näkyväksi Saarioisten ja jonkun broilerifirman mainoksissa. "Puhdasta suomalaista lihaa"- näinhän se menee.

Luomukaan ei tästä syystä ole lyönyt kunnolla läpi, kun se suomalainen elintarviketuotanto on jo valmiiksi niin kovin puhdasta. Koska on sinivalkoista. Tuo tutkimus ei sinänsä kerro mitään uutta tietoa. Se kiistää luomun ympäristöystävällisyyttä suhteessa tehotuotantoon ja kyseenalaistaa myös lähiruoan hyötyjä.

Olisi kiva nähdä tutkijan perustelut luomun ympäristöystävällisyyden kyseenalaistamiselle. Eikö se olematon kemikaalikuormituskaan ole hyvä asia? Tai kai lähiruoan pienempi tai olematon hiilijalanjälki tee siitä Thaimaan kautta lennätettyjä kalapuikkoja eettisemmän vaihtoehdon?

Tuo historiallinen aspekti kyllä on hyvä tuoda esiin. On selvää, että jos lihaa on aina saanut korkeintaan kahdesti vuodessa tai harvemmin ja ravinto on koostunut suurimman osan vuotta juureksista ja suolakalasta, liha näyttäytyy statusruokana ja se ylläpitää suosiota siksi.

Lihan nykyinen saatavuus on lopulta todella tuore juttu. Ihmiset tottuvat nopeasti uusiin ruokailutottumuksiin, ja vallitseva rutiini muuttuu normiksi josta poikkeamiset, kuten kasvis(painotteinen) ruokavalio on epänormaalia. Mutta homma voi mennä myös toiseen suuntaan.

Tänään uimahallissa korvaan särähti kun joku jutteli kaverilleen, miten ois kiva ettei lunta tulis vielä kun autolla on mukavampi ajaa lämpimillä ja sulilla keleillä. Että "kestäähän sitä lunta ja liukkautta sitten monta kuukautta". Ymmärrettävä näkökulma, mutta toisaalta varsin yleinen tapa ajatella; eli kaikki nähdään vain omasta vinkkelistä.

Ilmastonmuutos ei tästä näkökulmasta olekaan huono juttu; sittenhän on turvalliset ajokelit läpi vuoden.


sunnuntai 10. marraskuuta 2013

Turun Vasemmistoliiton kunnallistoimikunta päätti viime torstaina valitettavasti olla julkaisematta puolueen Uusi Päivä-lehteä tänä syksynä. Tämä on erittäin ikävää, lehti oli käytännössä valmis. Ensi vuonna käydään eurovaalit ja Varsinais-Suomesta on kaksi erinomaista ehdokasta, Li Andersson ja Annika Lapintie. Lehden ilmestyminen olisi minusta tukenut tätäkin vaalityötä kertomalla puolueen työstä arjessa. Laitan tähän lehteen kirjoittamani kaksi juttua. Risto Rinteen haastattelun julkaisu peruuntui, joten alla väsäämäni varajuttu.




Kaupunkitilaa yksityistetään vauhdilla

Tänä syksynä on hirvittänyt tahti, jolla Turkua on eri tavoin yksityistetty. Tiloja myydään kiinteistösijoittajille ja vuokrataan ne kalliilla takaisin, ja yrityksille jaellaan toimitiloja puoli-ilmaiseksi. Jos yritykset eivät muuten saa tiloja kaupungista, tila raivataan väkisin.

Kiinteistöliikelaitoksen johtokunnassa oli syyskuussa vastakkain kaksi esitystä johtokunnan kannaksi kiinteistöjen myyntiin. Vasemmistoliiton kanta oli, ettei myynti ja takaisinvuokraus ole taloudellisesti kannattavaa. Demarien kanta voitti äänin 9-2. Kaupunginjohtaja Aleksi Randell  peräänkuulutti äskettäin uudistustoimia Turun talouden tasapainottamiseksi, omaisuuden myynti on nähty hyväksi keinoksi tähän.

Lienee selvää, että yksi tehokkaimmista keinoista taloustilanteen tasaamiseen olisi se, etteivät kaupunkilaiset enää joutuisi kilpailutuksen maksumiehiksi kuten nyt. Remonttien kustannusarviot ylittyvät jatkuvasti kymmenillä tuhansilla euroilla. Sillä rahalla voitaisiin pienentää luokkakokoja ja palkata lisää opettajia, muutaman esimerkin mainitakseni. Mutta Turku on päättänyt tukea remonttifirmoja. 

Alkusyksystä kauhistuin kiinteistöliikejohtokunnan kokouksessa, kun työttömien yhdistys TST ry joutui maksamaan ruokakassien varastotilasta kolme kertaa sen, mitä eräs yritys toimitilastaan Turun parhaalla paikalla ydinkeskustassa. Vaadinkin selvitystä, mutta selitys ei ollut millään tasolla uskottava. Alhaisen vuokratason perusteena oli kuulemma mm. ilkivallan ehkäisy naapurustossa. Tämä ei kuitenkaan kertonut minulle, miksi yritys maksoi toimitiloistaan vuokraa, jolla ei Turusta saisi edes yksiötä. 

Myöhemmin kaupunki oli päättänyt veloittaa yksityisen päiväkotiyritys Mukulaxin tiloista Hirvensalossa siinä viisisataa euroa kuussa. Vasemmistoliiton edustajat johtokunnassa esittivät esityksen palautusta yhtenä perusteena alhainen vuosivuokra, mutta esitys kaatui äänin 10-2. Minusta on päivänselvää, ettei kaupungilla ole tässä taloustilanteessa varaa näin leväperäiseen touhuun, mutta kaupungin linja suosii yksityisyrityksiä kaiken muun kustannuksella.

Kaupungin sanelupolitiikka kumuloitui surullisella tavalla Unelmien leikkipaikan kohdalla. Sehän purettiin viittaamalla sen vaarallisuuteen ja EU-standardien noudattamiseen. Johtokunta ei missään vaiheessa saanut raporttia, jossa vaarallisuus olisi kiistatta osoitettu. Se ei myöskään tehnyt erillistä päätöstä purkamisesta. Mitä EU-standardeihin tulee, ne ovat velvoittaneet Turkua jo kolmetoista vuotta.

Leikkipaikan rakentaa uudelleen yritys.  Yritys oli etsinyt toimitilaa Turusta, ja sellaiseksi oli nopeasti keksitty Unelmien leikkipaikka. Se purettiin lokakuun puolivälissä, siitä tiedotettiin törkeästi päivää ennen sähköpostilla. Edellisenä viikonloppuna ”Kupittaan lempeiden jättiläisten” puolesta järjestetty mielenosoitus ja aiheesta virinnyt kiivas keskustelu kertoivat siitä, miten tärkeä paikka se turkulaisille on. Vastalauseista välittämättä purkaminen junnattiin läpi.

Vähävaraisten turkulaisten yhdistyksille on taattava kohtuuhintaiset tilat. Virkamiesten mielivalta, kaupungin sanelupolitiikka ja piittaamattomuus kaupunkilaisten mielipiteistä on saatava kuriin. Kaupunkitilaa on kehitettävä turkulaisten hyväksi ja yritysten tukeminen veronmaksajien rahoilla lopetettava.

                                                                 Eva-Liisa Raekallio
                       Kirjoittaja on Turun kiinteistöliikelaitoksen johtokunnan varajäsen (vas.)



***




Tieteen markkinaistuminen

Tutkijat ottavat toisistaan mittaa Science Slam-turnauksessa ensimmäistä kertaa Turussa. Yliopisto on ensimmäistä kertaa mukana yrityskylässä, jossa lapset oppivat, että yliopistojen tutkimustyö on haastattelututkimusten tekemistä Elovena-tuotteiden markkinoinnista. Millaista tulevaisuutta tämä tarkoittaa tieteelle?

Lokakuussa järjestettiin Turun yliopiston ensimmäiset Tieteen päivät. Ne olivat Turun kaupungin omien sivujen mukaan yleisömenestys, ja erityisen suosittu oli mm. Science Slam Kårenilla. Siinä on ideana, että tutkijalla on 10 minuuttia aikaa esitellä tutkimusaiheena ja yleisö päättää voittajan.
Tällöin tapa esittää asia muodostuu helposti tärkeämmäksi kuin itse asia. Tutkijalta odotetaan siis kykyä myydä ja markkinoida omaa tutkimusalaansa, ja yleisön suosio määrittää sen menestystä. Tutkimusaiheelle siis määräytyy markkina-arvo, ja on odotettavissa että tämäntyyppiset tutkijoiden Idols-kisat yleistyvät.

Turkulaiset koululaiset ovat tänä syksynä saaneet tuntumaa yliopiston arkeen Varsinais-Suomen Yrityskylässä, johon Turun yliopisto osallistui nyt ensimmäistä kertaa, ensimmäisenä yliopistona. Vararehtori Tapio Reposen sanoin ”kyseessä on koululaisille tarkoitettu tilaisuus, jossa opetetaan ammattien luonnetta, joten yliopisto päätti lähteä mukaan”.

Fantastista koulutuspolitiikkaa

Viime vuonna ilmestyneestä Valta, uusi yliopistopolitiikka ja yliopistotyö Suomessa-managerialistinen hallintapolitiikka yliopistolaisten kokemana- kyselytutkimuksesta selviää, että mm. Turun yliopiston opetus- ja tutkimushenkilökunnalle merkityksellisintä työssään on juuri opetus ja tutkimus. Eivätkä vastaajat tarkoittaneet kauppaopistotasoisia tilaustutkimuksia yrityksille. He eivät kuitenkaan ehdi syventyä merkityksellisimpiin sisältöihin, koska oman tuottavuuden todentaminen lomakerumballa vie yhä enemmän aikaa.

Vuonna 2010 voimaan tullessa yliopistolaissa yliopistoista muokattiin yrityslogiikan mukaisia tehokkaan päätöksenteon yksiköitä, joiden tuottavuutta seurataan mm. erilaisilla työajanseurantajärjestelmillä. Lakia mainostettiin fantastisena uudistuksena, joka vapauttaisi yliopistot ahtaasta roolistaan valtion tilivirastona. Nyt ne saisivat autonomian ja vapauden myös kerätä yritysrahaa. Kyselyn tulokset kuitenkin kertovat toista tarinaa. Vastaajat kokevat autonomisuutensa nimenomaan vähentyneen.

Laki vietiin läpi erittäin vähäisellä julkisella keskustelulla. Tutkimuksen epilogissa todetaankin,että ”aitoa neuvottelua ei tarvita, koska pyrkimys on saada alamaiset toimimaan oikean politiikan mukaisesti”.


Mitä jatkossa?

Tieteen tulevaisuus ei näytä järin valoisalta. Kyselyyn vastanneista nuoremmat työntekijät suhtautuivat uudistuksiin vanhempia kollegoitaan positiivisemmin. Opiskelijoiden kohdalla kulttuuri on myös muuttunut. Nykyään opiskelua valvotaan tuutorein ja henkilökohtaisin opetussuunnitelmin (HOPS), jotka olen nimennyt hoputussuunnitelmiksi. Ja jos erehtyy käsittämään akateemisen vapauden perinteisellä tavalla ja opiskelee yli ennalta määrätyn ajan, joutuu passiivirekisteriin, jossa voi kämppäkin mennä alta. 

Valta, uusi yliopistopolitiikka ja yliopistotyö Suomessa-managerialistinen hallintapolitiikka yliopistolaisten kokemana- teoksen mukaan tulevaisuus ei vaikuta täysin menetetyltä: ”Yliopistoväki puolustaa perinteisiä akateemisia arvoja ja on samalla sitoutunut työhönsä, jota pitää merkityksellisenä ja arvokkaana”. 

Tuloksista kuitenkin selviää sekin, että opetus- ja tutkimushenkilökunta identifioituu enemmänkin oman tieteenalansa tutkijaksi, kuin määrittää identiteettiään yleisellä akateemisuuden tasolla. Tämä voi luoda pohjaa akateemisuuden nykyistäkin syvemmälle inflaatiolle. Yksilöitä on aina helpompi hallita kuin yhtenäisen identiteetin omaavia. 

Tulevaisuudessa tarvitaan siis aiempaakin enemmän yhtenäistä ja vahvaa akateemista identiteettiä, samalla kun esteet sen kehitttymiselle ovat suuremmat kuin koskaan.
                                                                                                                                                                              Eva-Liisa Raekallio

Tutkimus yliopistolaisten kokemuksista on yksi Turun Kirjakahvilassa tänä syksynä järjestetyn Yliopiston asema yhteiskunnassa- lukupiirin kirjoista. 

Lue lisää: 

Risto Rinne et al: Valta, uusi yliopistopolitiikka ja yliopistotyö Suomessa: managerialistinen hallintapolitiikka yliopistolaisten kokemana. (Suomen kasvatustieteellinen seura 2012)

Mikko Jakonen & Jouni Tilli (toim.): Yhteinen yliopisto. (Tutkijaliitto 2011)

Tuukka Tomperi (toim.): Akateeminen kysymys. Yliopistolain kritiikki ja kiista uudesta yliopistosta. (Vastapaino 2009)








maanantai 4. marraskuuta 2013

Viime viikolla pidettiin useampikin kokous, joiden päätökset ovat kauniisti sanottuna katastrofaalisia. Maanantaina Turun kaupunginvaltuusto päätti antaa Turku Energialle luvan osallistua Fennovoiman ydinvoimahankkeeseen. Päätös syntyi äänin 37-29. Turun energiapolitiikka otti täydellisen väärän,  ja edesvastuuttoman suunnan. Valtuuston enemmistöllä ei ole eheää visiota energiaratkaisuista.

Keskiviikkona Turun yliopiston ylioppilaskunnan edustajisto valitsi yliopiston hallituksen opiskelijajäsenet. Valintatoimikunta suositti kahden humanistisessa tiedekunnassa opiskelevan valintaa. Mies edusti Vihreää listaa ja nainen Vihreää Vasemmistoa. Kumpikin tuttujani ja kumpikin jäi rannalle kun valittiin kaksi miestä, vieläpä poliittisesti nimellisesti sitoutumattomista ryhmistä, kuinkas muuten.Valintamenettelystä on syystäkin syntynyt kritiikkiä, mutta keskustelun kärki on suuntautunut sukupuolten tasa-arvon toteutumatta jäämiseen.


Pistinkin Tylkkärin sivuille kommenttia http://www.tylkkari.fi/uutiset/edustajisto-sekoili-yliopiston-hallituksen-opiskelijajasenten-valinnassa/comment-page-1#comment-13497

jo siitä, miten minusta tulisi keskustella edustajiston päätöksen kauaskantoisista seurauksista. Kun yliopiston hallituksessa ei ole humanistiopiskelijoita, tiedekunnan toimintoja on huomattavasti helpompi ajaa alas. Kaudella 2014-2015 saatetaan hyvinkin tehdä ratkaisuja, jotka mahdollisesti olisivat herättäneet kovaakin kritiikkiä valintatoimikunnan suosittamalla kokoonpanolla. Epäilemättä kyse onkin tietoisesta politiikasta.

Yliopistolain myötä on jo nähty massiivisia "uudelleenjärjestelyjä" humanistisissa tiedekunnissa ympäri Suomen. Ja sama hyökyaalto saavuttaa laajassa mitassa Turunkin. Edari seurasi aikoinaan tietoisen passiivisesti sivusta yliopistolain etenemistä laiminlyöden opiskelijoiden edunvalvontatehtävänsä. Sama linja jatkuu aktiivisempana, johdonmukainenhan pitää olla.

Tässä on äskettäin tehty muutenkin lyhytynäköisiä ratkaisuja, hyvänä esimerkkinä joukkoliikennelautakunnan päätös korottaa joukkoliikenteen lipunhintoja tammikuun alusta. Kertalipun hinta nousee kolmeen euroon. Kun tämänhetkinenkin hinta on vähävaraisille kova pala, vaikeutuu köyhimpien kaupunkilaisten liikkuminen entisestään. Pitää tosiaan alkaa kävellä entistäkin enemmän. Kertakaikkiaan Turun kaupungin päätökset eivät miltään osin palvele kestävää kaupunkikehitystä...

Ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin. Ja hyvä uutinen tulee, poikkeuksellista kyllä, ylioppilaskunnasta(!) tässä ylioppilaskunnan kannanotto arkiöihin ulottuvan joukkoliikenteen puolesta. Mahtavaa!! Todella hankalaa vaikka juuri siivoustyötä tekeville opiskelijoille ehtiä kotiin julkisen liikenteen nimissä, eihän siitä ole kuin muutama vuosi oikeastaan kun sama ongelma oli itselläkin harva se ilta edessä.


Kannanotto: Arkiöille joukkoliikennettä Turun kaupungissa
 
 Toimiva joukkoliikenne on kaikkien etu. Vaikka Turussa toimiikin linja-autoliikenne kohtuullisen hyvin, arkiöisin kello 23.30–05.00 joukkoliikennettä ei useimpiin suuntiin ole lainkaan.
 
Arkiöisin ilta- ja yötyöläinen joutuu käyttämään joko omaa autoaan tai kulkemaan pyörällä tai jalan pitkiäkin matkoja. Väsymyksen ollessa suuri, etenkin pimeissä talvikeleissä, kulkija ottaa hengenvaarallisia riskejä matkallaan. Öinen julkinen liikenne vähentäisi onnettomuusriskiä ja pidentäisi aikaa, joka työntekijällä jää lepäämiseen matkustamisen sijaan.

Myös opiskelijalle kysymys arkiöiden joukkoliikenteestä on ensiarvoisen tärkeä. Nykyisellään opiskelijoiden asuminen on huomattavan keskittynyt keskusta-alueelle ja kauemmissa kaupunginosissa asuvien opiskelijoiden on vaikea kulkea töistä kotiin tai osallistua iltatapahtumiin. Tarjoamalla joustavampaa bussiliikennettä kaupunki tukisi asumisen hajaantumista laajemmalle alueelle.

Näin ollen Turun yliopiston ylioppilaskunta vaatii arkiöille joukkoliikennettä ainakin suurimpiin lähiöihin, kuten keskustasta Varissuolle, Runosmäkeen ja Ylioppilaskylän kautta Halisiin.
 
Ville Valkonen
Edustajiston puheenjohtaja
 
Rauli Elenius
pääsihteeri