maanantai 13. lokakuuta 2014

Takana on erittäin kiinnostava viikonloppu. Osallistuin lauantaina European Leftin koulutuspoliittisen työryhmän kokoukseen Brysselissä Vasemmistoliiton koulutus- ja tiedepoliittisen työryhmän edustajana. Keskustelu oli erittäin hedelmällistä, ja kun keväällä pidetään seuraava kokous, minut kutsuttiin sinne puhumaan naisen asemasta koulutuksessa Suomessa, historiallisesta perspektiivistä. 

Ja myöhemmin, kun keskustelimme yleisesti ottaen naisten asemasta koulutuksessa, otin esille oman isoäitini tädin, Euroopan ensimmäisen naispuolisen eläinlääkärin Agnes Sjöbergin elämän osana tätä tarinaa. Agnesin elämä oli todella rankkaa, hän taisteli miehistä ylivaltaa vastaan joka tasolla. Ensin hänen isänsä vastusti tyttären kouluttautumista, sitten hän kohtasi ainoana naispuolisena opiskelijana valtavaa ylenkatsetta ja vihamielisyyttä. Ja kun hän lopulta pääsi tekemään omaa tutkimusta, miehet varastivat hänen tutkimustuloksiaan ja mitätöivät työnsä tuloksia. Agnes on ehdottomasti idoleitani.

Viime päivinä on muutenkin tapahtunut paljon. Torstaina Varsinais-Suomen Vasemmistoliiton piirihallitus paitsi päätti eduskuntavaaliehdokkaiden esityksestä kuun lopussa kokoontuvalle piirikokoukselle, myös hyväksyi ekologiaohjelmaryhmämme työn tuotoksen julkaistavaksi, lopultakin. Sitä ei tosin julkaista piirin nimissä vaan ryhmämme nimissä. Mutta ottaen huomioon, että kokouksessa esitettiin jopa, ettei tekstiä lainkaan julkaistaisi, olen erittäin helpottunut ja huojentunut. Miltei vuoden kestänyt työmme ei siis valu tyhjiin vaan alkuperäinen päämäärämme tukea puolueen työtä saa toteutua.

Viime aikoina ei ole ollut siis aikaa rentoutua edes viikonloppuisin, heh. Edeltävä viikonloppu meni sekin vähän niinkuin työn merkeissä kirjamessuilla Riikan kanssa päivystäessä ja toriparkista puhuessa. Illalla tosin oli vapaatakin, pidimme lukupiirin Heikki Patomäen kirjasta Tulevaisuuden politiikkaa (suosittelen muuten todella lämpimästi, siinä on älykäs mies). Ja sitten menimme keikalle :D Tässä messupäivystyksen kuvia. Toriparkkivääntö senkun jatkuu vaikka kaupunkisuunnittelun suuntaa pitäisi nyt todenteolla muuttaa. Turussakin.




torstai 2. lokakuuta 2014

Tässä alla Turun Sanomille 20.9. lähetetty minun ja Eila Hannulan mielipide, jota ei ole vieläkään julkaistu lehdessä.

Vuokra- ja sosiaalinen asuminen Turussa
 
Asuminen on Turussa kallista, kuten muuallakin Suomessa. Erityisen kallista se tietenkin on pienituloisille ja eri tavoin heikossa asemassa oleville kaupunkilaisille, kuten työttömille, opiskelijoille ja huonokuntoisille vanhuksille. Toisaalta on selvää, että jo maamme perustuslaki velvoittaa kuntia asuttamaan ihmiset.


Kaupungin vuokra-asunnot ovat monelle asukkaalleen elintärkeitä. Asunnottomat ja kaikkein köyhimmät eivät saa kotia kovilta yksityisiltä markkinoilta, ainoaksi vaihtoehdoksi jäävät siis kunnan tarjoamat vuokra-asunnot. Niistä on pidettävä kiinni. Turkulaisten eriarvoistumista ehkäistään myös siten, että kaupungin omia vuokra-asuntoja on tasaisesti ympäri kaupunkia.


Vanhusten laitoshoitoa ollaan jatkuvasti vähentämässä ja vanhusten asuminen kotonaan on jatkossa yhä yleisempää. Tämä on haaste joka tulee ottaa vakavasti myös Turussa, että miten esimerkiksi pienituloiset ja huonokuntoiset vanhukset asuvat kotonaan, jos ei ole varaa korkeisiin vuokriin.


Tilanne on täällä Turussa se, että TVT perii markkinaehtoisia vuokria. Vuokrien kohtuullistamista helpottaisi, jos Turun kaupunki alentaisi TVT:n osalta pääomatuottotavoitetta ja laskisi pääomalainakorkoja. Tämä tulee ottaa huomioon tänä syksynä, kun laaditaan kaupungin talousarviota. 

Pienituloisten arkea helpottaisi tuntuvasti, jos vuokralla asuvien ansiotulokehitys sekä tukimuotojen, kuten työttömyyskorvauksen, opintotuen ja eläkkeen taso huomioitaisiin vuokrassa. Mitä vähemmän on varaa maksaa vuokraa, sitä enemmän tulisi saada tukea asumiseen.


Vuokra-asuntomarkkinoihin ei saa keinotekoisesti vaikuttaa myymällä asuntoja.  Mikäli asuntoja ei saa vuokrattua, tulisi ongelma ratkaista alentamalla vuokratasoa. TVT:n tuleekin säilyttää nykyinen asuntokanta monipuolisena jatkossakin. Ihmisten kodeilla ei saa tehdä bisnestä.

        Eva-Liisa Raekallio
        Turun Vasemmistoliiton kunnallistoimikunnan jäsen, asukasaktiivi


        Eila Hannula
        Turun Vasemmistoliiton kunnallistoimikunnan jäsen, asukasaktiivi

lauantai 20. syyskuuta 2014

Tähän viikkoon on tosiaan mahtunut kaikenlaista. Tuon tiistainkin jälkeen, onneksi kuitenkin positiivisiakin asioita. EU-komissio on kehottanut jäsenmaita monipuolistamaan energiantoimittajiaan ja vahvistamaan energiaomavaraisuutta, jotta riippuvuutta Venäjästä saataisiin vähennettyä. Suomen hallituksen päätös ydinvoimayhteistyöstä venäläisten kanssa sotii tätä periaatetta vastaan, vaikka se periaatteessa vähentää Suomen riippuvuutta venäläisestä kaasusta ja öljystä.

Ratkaisulla on moniulotteiset seuraukset. Tässä tilanteessa olisi mielestäni viisasta lisätä energiaomavaraisuutta panostamalla uusiutuviin energiamuotoihin. Ydinvoiman pitäisi olla menneisyyttä.

Vihreät jättivät hallituksen päätöksen seurauksena. Ympäristöministeri Ville Niinistö totesi ratkaisun heijastavan suomettuneisuutta. Minusta tämä oli erikoinen kommentti ottaen huomioon, että vihreät nimenomaan jäivät hallitukseen, kun hallitus muutama vuosi takaperin hyväksyi kaksi ydinvoimalupaa.

Turun Sanomien Hannu Miettusen sanoin" Vihreät eivät vastusta ydinvoimaa sinänsä, vaan venäläistä ydinvoimaa". Kyllä taas repesin. Miettunen on viime aikoina kerta kaikkiaan toistuvasti osunut siihen kuuluisaan naulan kantaan, hänen taannoinen kolumninsa "Olli A. Manni- aina paikalla kun tapahtuu", oli hauskinta mitä olen Turun Sanomista lukenut vuosiin.

Ja loppuviikosta Jyrki Yrttiaho ilmoitti vetäytyvänsä Varsinais-Suomen Vasemmistoliiton eduskuntavaaliehdokkaiden jäsenäänestyksestä, ettei hän aio asettua ehdolle. Hän jättää jälkeensä yli 4600 ääntä jotka nyt hajoavat ympäriinsä. Ratkaisu vaarantaa mahdollisuuksia maakunnan kolmanteen lisäpaikkaan eduskuntavaaleissa, täytyykin nyt vain toivoa ettei Yrttiahon ratkaisu heikennä vaalitulosta.

Turussa riemuittiin tässä välissä telakkauutisesta. Suomen valtio osti Turun telakan yhdessä saksalaisen Meyerin kanssa. Ja päätöksen saatua lopulta sinettinsä Turun telakka sai upeimman lahjan vuosikausiin; 10 000 henkilötyövuotta. Ratkaisun vaikutukset Turun ja samalla Varsinais-Suomen teollisuudelle ja alihankintaverkostolle ovat tietenkin hienot.

Elinkeinoministeri Jan Vapaavuori on saanut paljon positiivista julkisuutta Turun telakan pelastajana, vaikka harasi viimeiseen asti valtion mukaantuloa vastaan. Vasemmistoliitto teki paljon työtä telakan puolesta mutta Vapaavuori sai propsit monen silmissä median myötävaikutuksella. Minusta Turun telakka tai yleensä Suomen laivanrakennusteollisuus pelastuu lopullisesti valtion sataprosenttisella omistuksella, yritysriippuvuus on kuitenkin aina epävarmaa kuten on nähty. Ties kuinka monta omistajaa Turunkin telakalla on ollut varsin lyhyessä ajassa.

Ja tänään oli Turku Pride, joka oli menestys. Toivottavasti oikeus olla oma itsensä on jonakin päivänä Suomessa itsestäänselvyys myös homoseksuaaleille, eikä oikeuden puolesta tarvitsisi enää marssia. Eduskunta äänestää kohta tasa-arvoisesta avioliittolaista, ja pakko sanoa etten ole toiveikas. Eduskunnan lakivaliokuntahan käytännössä hylkäsi kesällä tasa-arvoisen avioliittolain äänin 10-6 eli marginaali oli rajumpi kuin 2013. Arvokonservatiivien valta istuu eduskunnassa tiukassa.

No, kyllä tämä tästä. Nyt on aika flunssainen olo, mutta mikäli olo ei pahene niin taidan poiketa huomenissa Mahdollisuuksien torilla.







Viime tiistai, 16.9. oli aikamoinen päivä. Ensin luin aamulla Turun Sanomista Turun Vasemmistoliiton kunnallisjärjestön puheenjohtajan Asko Mäen minua vastaan kohdistetun mielipidekirjoituksen ja sitten iltapäivällä vastaanotimme ekologiaohjelmaryhmän kokoukseen Mäen oman esityksen ohjelmaksi, vaikka ryhmämme on tehnyt yhteistyötä ohjelman eteen kuukausikaupalla.

 http://ts.fi/mielipiteet/lukijoilta/676737/Turun+vuokraasunnot+turvassa

Mäki viittasi tällä Turun Sanomissa 10.9. ilmestyneeseen mielipiteeseeni vapaakauppasopimuksen vaikutuksista Turun vuokra-asuntotuotantoon

http://www.ts.fi/mielipiteet/lukijoilta/674555/Vapaakauppasopimus+vaikuttaa++Turun+vuokraasuntotuotantoon

Olen Turun Vasemmistoliiton hallituksena toimivan kunnallistoimikunnan jäsen joten kyllä meni aamukahvi väärään kurkkuun kun luin "Turun Vasemmistoliittoon itsensä yhdistävä Eva-Liisa Raekallio esitti kirjoituksessaan (TS 10.9.) sen verran erikoisia näkemyksiä, että on syytä tarkentaa järjestön kantoja. Ja tosiasioita."

Esitin puheenjohtajamme mielestä myös "mielikuvituksellisen epäilyn, että kiinteistöliikelaitos ja TVT petaavat maaperää Euroopan unionin (EU) ja Yhdysvaltojen (USA) väliselle vapaakauppasopimukselle (TTIP) ja että sopimus vaikuttaisi Turun vuokra-asuntotuotantoon".

Mäen mukaan "kaupan esteiden poistaminen lienee pääasiassa myönteinen asia Suomen vientiyrityksille. Esimerkiksi telakan työntekijät varmaan haluavat, että Turusta voidaan viedä risteilijöitä USA:han nykyistä paremmin ehdoin."

Jo ala-arvoinen herjaaminen "Turussa on jo ihan tarpeeksi ongelmia. Uusia ei tarvitsisi enää omasta päästä keksiä" riittäisi perusteeksi ihmetellä, miten kunnallisjärjestön puheenjohtaja toimii omaa ihmistä kohtaan, mutta Mäen kirjoitus herättää myös epäilyn siitä, lukiko hän mielipidettäni, tai ovatko vapaakauppasopimuksen kaikki seuraukset hänelle tuttuja.

Kyllä ainakin minusta suurimpia riskejä sopimuksessa on nimenomaan se, että Suomesta tulee monikansallisten, usein amerikkalaisten suuryritysten siirtomaa. Ja siirtomaan ainoa tarkoitus on juuri valmistaa raaka-aineita emämaan tarpeisiin ja toimia otollisena maaperänä yksityisten yritysten ja sijoittajien hankkeille, myös kiinteistöalalla. Ja laivanrakennuksessa.

Olen saanut kirjoituksestani yksinomaan myönteistä palautetta,  joten oli todellinen pommi lukea tämän tasoista kritiikkiä kunnallisjärjestön puheenjohtajalta. Puuttumatta kirjoituksen alatyylisyyteen, kyllä minusta Turun Vasemmistoliiton olisi nyt pitänyt tuoda esiin kielteinen kantansa kaupungin vuokra-asuntojen myymiseen, ja se olisi varmasti saanut paljon myönteistä julkisuutta tilanteessa, jossa TVT-yhtiön johtoa on Turun Sanomissa arvosteltu ja vuokra-asuntojen myyntiä vastaan on osoitettu mieltäkin. Mäen kirjoitus ei tule puolueen työtä turkulaisten hyväksi.

Mäki on arvostellut julkisesti Kansan Uutiset-lehdessä myös Li Anderssonia ja Jyrki Yrttiahoa, nyt hän toi puoluetovereiden arvostelun Turun Sanomiin.  Mielestäni Vasemmistoliitto tarvitsee toimijoita, jotka luovat toimintaan positiivista henkeä ja joiden työn kautta saadaan ihmiset vakuuttumaan siitä, että olemme pienten puolella.

maanantai 15. syyskuuta 2014

Päätimme eilen sunnuntaina pidetyssä piirihallituksen kokouksessa järjestää jäsenäänestyksen piirin eduskuntavaaliehdokkaista. Todella hienoa, että ehdokkaita oli jopa yli sen mitä ehdokkaita saadaan asettaa!

Minusta on todella tärkeää että jäsenistö saa ratkaista ehdokkaat. Ehdokaslistalla on myös Jyrki Yrttiaho. Nyt kuuntelemme jäsenten kantaa; olen itse sitä mieltä että mitä enemmän ääniä puolue saa, sitä vahvemmaksi se käy. Mutta siis, kuunnellaan jäseniä.

Puolueen vahvistaminen mulla on tietenkin ollut päämääränä myös ekotekstin kanssa. Sen kanssa on nyt sellainen tilanne, että päätimme 19.8. pidetyssä piirihallituksen kokouksessa vastaanottaa ryhmän puolelta valmiiseen tekstiin kommentteja 31.8. asti ja käsitellä teksti seuraavan kerran piirihallituksessa 14.9.

Elokuun kokouksessa ohjelmaryhmälle ehdotettiin mm., että jos irrotettaisiin tekstistä osia eikä tulisikaan yhtenäistä ohjelmaa, jota olemme siis koko ajan olleet työstämässä. Päädyimme ottamaan muokkauksia vastaan elokuun loppuun asti ja tuohon mennessä tuli muokkausehdotuksia kolmelta ihmiseltä ja käsittelimme ne ohjelmaryhmässä.

Viikko sitten maanantaina pidetyssä piirihallituksen työvaliokunnan kokouksessa tekstiin tuli kuitenkin jälleen uusia muokkausesityksiä. Sitä mm. pidettiin liian hajanaisena ja ehdotettiin, että käsittelisimme kunkin kohdan teemat omissa kohdissaan. Niinhän olemme nytkin tehneet. Aivan kuin olisi pyydetty kirjoittamaan koko teksti uudestaan. Ei kovin mieltäylentävä viesti sen jälkeen kun on viettänyt koko kevään ja suuren osan kesästä tekstin parissa. Niin, minä olen sitä kirjoittanut kokouksissamme käydyn keskustelun pohjalta.

En siis tosiaan odottanut eilistä piirihallitusta kovinkaan suurella innolla. Mutta meni paremmin kuin odotin, joka suhteessa. Jäsendemokratia toteutuu upeasti kun eduskuntavaaliehdokkaista äänestetään, lisäksi ekotekstiä käsiteltiin hyvässä hengessä. Sen puolesta pidettiin niin hyviä puheenvuoroja ettei mun tarvinnut muuta kuin korostaa että ohjelmaryhmä on tehnyt vapaaehtoisena hartiavoimin työtä puolueen hyväksi, ja että minusta on tärkeää pitää kirkkaana mielessä päämäärä; kertoa ihmisille että Vasemmistoliitto kantaa vastuuta ekologisista kysymyksistä sekä puolueen vaalityön tukeminen.






sunnuntai 14. syyskuuta 2014

Jos tuota edellistä aihetta avaa vielä vähän, että millaiseen mediakuvastoon on totuttu. Tuo Martina ja hengenpelastajat-sarja, jos kyse olisi ohjelmasta jossa vähäpukeiset, hyvännäköiset miehet juoksevat rannalla hidastetuissa kuvissa, ohjelmaa ei olisi esitetty lainkaan, ei sitä todennäköisesti olisi edes tehty.

On erittäin mielenkiintoista, miksi naisia on lupa esittää mediassa hyvin yksiviivaisesti, mutta jos miehiä lähdettäisiin samaan tyyliin kuvaamaan, siitä nousisi hirveä haloo. Niin ja kuka sen luvan antaa. Tietenkin pitäisi suhtautua hengenpelastajiin vain harmittomana viihteenä, sitä tulee helposti leimatuksi tiukkapipoiseksi feministiksi jos kysyy erilaisesta tavasta esittää naista ja miestä. Samalla logiikalla miesuroita esittelevä sarja olisi ollut harmitonta viihdettä josta suuttuvat vain...tuo tilanne pitäisi ensin kokea.

torstai 11. syyskuuta 2014

Luin äskettäin harvinaisen oikeaan osuneen kolumnin Anna-lehdestä. Suomen suurimmat naistenlehdet, Anna ja Me Naiset ovat yleensä varsin takuuvarma tapa saada aivot narikkaan. Mutta viimeisimmissä lehdissä on ollut myös kantaaottavampaa sisältöä, tätä vauhtia lehdet ovat muuttumassa mielenkiintoisiksi.

Haastavampaa sisältöä on jopa siinä määrin että ensin piti kirjoittaa Sari Helinin 3.9. ilmestyneestä kolumnista "Oodi selluliitille",

 http://www.anna.fi/sarihelin/oodi-selluliitille/

kun jo tuli mieleen sisarlehden taannoinen, Anu Silfverbergin kirjoittama kolumni
"Huono, mutta myös ruma"

http://www.menaiset.fi/artikkeli/ajankohtaista/kolumnit/anu_silfverbergin_kolumni_huono_mutta_myos_ruma

Jos nyt kuitenkin aloitan Helinin kolumnista. Kumpikin lehti pyrkii olemaan mahdollisimman neutraali, josta syystä ne ovat asemansa saavuttaneetkin. Helinin tekstissä oli kuitenkin mukavasti reipasta otetta ja pakko sanoa että olen harvoin lukenut yhtä tarkkanäköistä tekstiä aiheestaan. Tämä lause
"Me mukamas länsimaiset naiset paheksumme uskontonsa takia hunnutettuja naisia, vaikka olemme itse valmiita verhoamaan peräpäämme vain sen takia, ettei se näytä samalta kuin Gisele Bündschenin pylly photoshopatuissa kuvissa. Giselelläkin on muuten takuulla selluliittia" osoittaa yksinään, että Helinillä on oikea meininki.

Kolumni herätti jälleen kerran pohtimaan median merkitystä länsimaisen naisen kontrolloijana. Minusta photoshoppaus on institutionalisoitunutta väkivaltaa naiseutta kohtaan. Miten lopulta eroavat länsimaisen naisen ulkonäköön kohdistetut yltiöpäiset ja epärealistiset vaatimukset muslimimaissa tapahtuvasta naisten hunnuttamisesta.

Toisessa kulttuurissa kontrolloidaan paljastamalla, toisessa piilottamalla. Päämäärä kummassakin tapauksessa on pitää naiset ruodussa. Jatkuva huono omatunto omasta ulkonäöstä on oiva keino kiinnittää naisten huomio epäoleellisuuksiin ja kun kalenteri täyttyy itsensä puunaamisesta, aikaa jää vähemmän oikeasti tärkeisiin asioihin.

Silfverberg pohti kolumnissaan feminismiä:
"Naisliikkeen sisälläkin kannetaan säännöllisesti huolta siitä, että feminismillä on huono maine, joka pitäisi korjata. Mutta väitän, ettei mitään sekaannusta ole. Jotkut "miesasiamiehet" toki väärinymmärtävät tarkoituksella, mutta he jatkavat sitä, kunnes aurinko sammuu, vaikka kaikki Suomen naistutkijat valjastettaisiin vääntämään lopullista selitystä rautalangasta. Mutta ennen kaikkea on vain monia, jotka eivät pidä feminismistä. Koska ovat käsittäneet sen ihan oikein. Feministit haluavat asioita, joita muut eivät halua, kuten sukupuolijärjestelmän kyseenalaistamista, rahan uus­jakoa tai äitimyyttien romuttamista. Ikäviä juttuja!"

Tasan näin. Laasaset ja muut miesasiamiehet eivät halua ymmärtää feminismiä oikein koska se edellyttää itsekritiikkiä johon ei ole rahkeita.

Ja sitten mietin erästä keskustelua jokin aika sitten. Pohdin kaverin kanssa, miksi Turussa syntyi iso kohu Myllysillan pieleen ikuistetuista patsaista. Tosiaan hirveä elämä saatiin aikaan muutamasta patsaasta, jotka kuvaavat arkisia, tavallisia ihmisiä. Niitä on pidetty rumina. Kuvanveistäjä Kari-Petteri Kakon patsaat kuvaavatkin jokaikisen laskoksen ja rypyn kaunistelematta. Ehkä "Tähtiin tähyäjien" suurin rikos on se, etteivät he pyydä olemustaan anteeksi.
http://www.turku.fi/public/?contentid=526086&nodeid=4354

Minusta äläkässä on pitkälti kyse poikkeamaan reagoinnista. Hahmojen olemus poikkeaa niin räikeästi siitä nuoruutta, kauneutta ja sileyttä esittävästä kuvastosta johon olemme tottuneet, että jo se yksinään on riittänyt patsaiden vierastamiseen. Minusta patsaat ovat huikean piristäviä juuri tuon poikkeavuutensa takia. Elämme kertakaikkiaan yksisilmäisessä ja suvaitsemattomassa yhteiskunnassa.

keskiviikko 10. syyskuuta 2014

 Tässä tänään Turun Sanomissa julkaistu mielipiteeni.


**************




Vapaakauppasopimuksen vaikutuksista vuokra-asuntotuotantoon


Toni Ruuska kirjoitti painavaa tekstiä EU:n ja USA:n välisestä vapaakauppasopimuksesta (TS 29.8.) TTIP-sopimus vaarantaa monia itsestään selvinä pitämiämme periaatteita. Sen seurauksista demokraattiselle päätöksenteolle esimerkiksi Suomessa on käyty erittäin vähän julkista keskustelua.

Sopimuksessa todella on monia huolestuttavia piirteitä, ja eräs ongelmallisimmista kohdista on Ruuskankin esille nostama ulkomaisten sijoittajien oikeus hakea valtioilta korvauksia, mikäli kansallista lainsäädäntöä muutetaan yritysten voittojen kannalta epäedulliseen suuntaan.

TTIP- sopimuksen myötä myös poistuisivat loputkin esteet valtioiden ja kuntien julkisen palvelutuotannon totaalisen yksityistämisen tieltä. Näen tässä valtavia riskejä esimerkiksi Turun kaupungin omalle vuokra-asuntotuotannolle. Tilanne on jo nyt hälyttävä; TVT myy omistamiaan vuokra-asuntoja kiihtyvällä tahdilla. Kaupungin tulisi kuitenkin jatkossakin tarjota pienituloisille tai muuten heikoimmassa asemassa oleville kaupunkilaisille mahdollisuus asua edullisessa vuokra-asunnossa.

Mikäli yksityiset yritykset ja sijoittajat saavat täysin vapaat kädet voitontavoitteluun julkisten rakenteiden osalta, voimme yllättävänkin pian olla tilanteessa, jossa syntyy yhä räikeämpää kaupunkilaisten eriarvoistumista. Yksityisillä kiinteistösijoittajilla ei ole samanlaista intressiä pitää vuokraa kohtuullisella tasolla.

Osallistuin Turun kaupungin kiinteistöliikelaitoksen johtokuntaseminaariin keskiviikkona 27.8., ja siellä kuulimme mikä on Turun kiinteistöpolitiikan tulevaisuuden suurin haaste. Se on saada ulkopuoliset sijoittajat kiinnostumaan Turun kiinteistömarkkinoista. Siellä myös puhuttiin asiakasyhteistyön ja –tyytyväisyyden kehittämisestä.

Suurin haaste Turun kiinteistöpuolella ei siis suinkaan ole edullisten vuokra-asuntojen puute tai se, ettei rakentaminen ole tällä hetkellä lainkaan ekologisesti kestävää. Voisi myös tältä pohjalta ajatella, että turkulaiset ovat yrityksen asiakkaita, eivät kaupungin asukkaita.

Ei ole lopulta kovinkaan kaukaa haettua, että maaperää pedataan tältä osin Turussakin valmiiksi TTIP-sopimukselle.


Eva-Liisa Raekallio                            
Turun Vasemmistoliiton asuntopoliittisen työryhmän jäsen
Kiinteistöliikelaitoksen johtokunnan varajäsen

lauantai 6. syyskuuta 2014

Päätimme ensimmäisessä asuntopoliittisen työryhmän kokouksessa että jokainen laittaisi ranskalaisin viivoin sähköpostilistallemme omia ajatuksiaan siitä, mistä työryhmässä tulisi puhua. Laitoin torstaina ideani listalle ja ajattelin että laitan joitakin niistä nyt tännekin.

Yleislinjauksena tulisi minusta olla se, että puolustamme tavallisten pienituloisten ihmisten asumista (opiskelijat, työttömät jne).

On tärkeää pitää kiinni kaupungin omasta, voittoa tuottamattomasta vuokra-asuntotuotannosta, se on mielestäni ainoa keino taata katto myös heikoimmassa asemassa olevien pään päälle. Yksityiset vuokranantajat eivät anna armoa vuokranmaksukyvyn heiketessä, jotkut antavat, jotkut eivät. Sanotaan että se on turhan pitkälti tuuripeliä.

Toisaalta on tärkeää hyödyntää ne mahdollisuudet, joita Turun hallitussopimuksen ulkopuolelle jättäytyminen meille antaa. Voimme esittää itsemme ainoana todellisena vaihtoehtona keinottelupolitiikalle, eikä kukaan voi sitä yhtä helposti nyt kiistää. Nyt halutaan keinotella ihmisten kodeilla; kuten kuulin kilan seminaarissa, Turun kiinteistösektorin suurin haaste on onnistua houkuttelemaan ulkomaisia sijoittajia Turun kiinteistömarkkinoille. 


Jos annamme yksityisille toimijoille vapaat kädet kaupungin rakennusmarkkinoille, hyvinkin pian olemme tilanteessa, jossa syntyy heikkokuntoisia vuokra-asuntoalueita ja yhä räikeämpää kaupunkilaisten eriarvoistumista. Yksityisillä toimijoilla ei ole intressiä huolehtia vuokra-asuntoalueista samalla tavalla kuin tuottavista toimistokomplekseista. Ja edelleen, kyse on ihmisten kodeista. 

Tulee mieleen myös Euroopan unionin ja Yhdysvaltain vapaakauppasopimuksen (TTIP) vaikutukset. Voimaanastuessaan (toivottavasti niin ei koskaan tapahdu) sen sisältämä investointisuoja mahdollistaa yksityisten yritysten tai toimijoiden oikeustoimet valtiota tai kuntaa kohtaan, jos niiden säädökset estävät liikevoittoa. Voiton kerääminen julkiselta sektorilta, ja luonnollisesti myös rakennuspuolelta, olisi näin täysin rajoittamatonta. Turunkin kiinteistöpuolta ikäänkuin pedataan valmiiksi.


Viitaten edelliseen postaukseeni, minusta kannattaa miettiä, keitä yritämme linjauksilla tavoittaa, kokoomusmielisiä jotka eivät kuitenkaan meitä äänestä, vai omia perusäänestäjiämme, nukkuvien puoluetta ja esim. opiskelijoita jotka yleensä äänestävät vihreitä mutta ovat alkaneet kallistua vassin puoleen. 


Pohdin edellisessä postauksessa sitä, miten on mahdollista että vasemmistolaisissa työryhmissä on esillä ajatuksia, jotka voisi helposti liittää hyvin erilaisen poliittisen ryhmittymän linjauksiin, ja miksi vallitsevan oikeistotendenssin mukana kulkemista pidetään realismina. Onhan se sitä, mutta realismi käsitetäänkin tässä yhteydessä ainoaksi mahdolliseksi ja järkeväksi vaihtoehdoksi ja muu haihatteluksi. Tämä onkin iso paketti pohdittavaksi mutta kieltämättä kiinnostava juuri haastavuutensa takia.

Koporyhmässä esillä olleet ajatukset yrittäjyyskasvatuksesta ja opiskelijoiden palkitsemisesta sen perusteella, miten he työllistyvät, ovat samaa sarjaa. Myös koulutusvienti on teema, joka tulisi mielestäni avata keskustelulle laajasti. Miksi yliopistot ovat nykyään niin valmiita kehittämään uusia koulutusvientituotteita (niin, onko koulutus ylipäätään tuote, eihän tuotakaan kysymystä enää juuri kukaan esitä). Yliopistojen rahoituspohjan muutos 2010 yliopistolain myötä heikensi rahoitusta ja teki siitä epävarmempaa. Silloin koulutuksen kaupallistaminen näyttäytyy helposti ainoana vaihtoehtona, niin, realismina(!)

Kyse ei siis kuitenkaan ole näissä esimerkeissä työryhmän linjauksesta suuremmassa mittakaavassa vaan yksittäisistä ajatuksista. Minusta kuitenkin kertoo paljon juuri se, että ne esitetään vasemmistolaisessa työryhmässä. Miksi olemme niin valmiita vain reagoimaan vallitseviin olosuhteisiin kyseenalaistamatta niitä. Osaltaan on kyse ihmisen perusluonteesta, on helpointa kulkea jo valmiiksi viitoitettua polkua. Tällöin voi kuitenkin yllättävänkin helposti ajautua vaarallisille teille. 

Olen näitten kokemusten kautta miettinyt myös omaa rooliani eri ryhmissä. On oikeasti hyvin raskasta olla jatkuvasti eri mieltä tai joutua perustelemaan itselle itsestäänselviä asioita piireissä joissa ei pitäisi joutua sitä tekemään. Kunnan oman, voittoa tuottamattoman vuokra-asuntotuotannon merkitys tai se, miksi työllistymisestä palkitseminen tai yrittäjyyskasvatus eivät ole ongelmattomia kysymyksiä, eivät tosiaan ole itsestäänselviä asioita realismia ihannoivassa yhteiskunnassa muuallakaan. Se, että kantaansa joutuu perustelemaan vasemmistolaisissa piireissä, on tietenkin äärimmäisen terveellistä ja kehittää omaa argumentaatiota, mutta isoin kysymys on se, miksi vasemmistolaisen liikkeen on niin vaikeaa kyseenalaistaa kollektiivisesti vallitsevat rakenteet. Olemme aikamme tuote.

perjantai 29. elokuuta 2014

Olen kuluneella viikolla istunut parissa hyvinkin mielenkiintoisessa kokouksessa. Keskiviikkona olin varsinaisen jäsenen tilalla kiinteistöliikelaitoksen johtokunnassa. Kyseessä oli viime hetken kuvio, Päivi soitti edellisenä päivänä kuumeessa että pääsenkö. Pääsenhän minä, vastasin ja sitten olikin jo aika perehtyä kokousmateriaaleihin.

Kyseessä oli seminaaripäivä, joka alkoi aamuyhdeksältä päättyen hamassa tulevaisuudessa kokouspaikan saunaosastolla (niille jotka sinne lähtivät, itse pääsin lähtämään töihin viideksi). Kokouksessa puheenjohtaja antoi kyllä minulle puheenvuoroja, mutta minun ei selkeästikään olisi pitänyt kyseenalaistaa korjausurakoiden kustannuksia eikä Turun tonttien myyntiä ja vuokraamista yksityisille toimijoille jonka tein useampaan kertaan. Siinä kohtaa puheeni kyllä katkaistiin enkä saanut eriävää mielipidettä pöytäkirjaan.

Johtokunnan kokouksessa saa selvästi puhua rajoituksetta ja saa kannatusta silloin, jos kannattaa puolueiden vaalimökkien siirtoa Kauppatorille tai tievalaistuksen hallinnan siirtoa kaupungilta tiekunnille. Ensin mainitusta syntyi turhankin paljon keskustelua, aiheen tärkeys huomioiden. Siirron oli nostanut esiin kokoomuksen edustaja, joka oli saanut palautetta huolestuneilta yrittäjiltä joiden näyteikkunaa kävelykadulla vaalimökki oli harmittavaisesti hetkisen aikaa peittänyt.

Omasta mielestäni vaalimökit saisivat jäädä kävelykadulle. Kun itse päivystin mökillä kunnallisvaalien alla, porukkaa riitti Yliopistonkadulla iltapuoleenkin aivan eri malliin kuin varhain hiljentyvällä Kauppatorilla. Ja kyllä minusta sen vaalityön tekemiseen on kävelykadulla parhaat mahdollisuudet.

En perustellut kantaani kuten vihreä edustaja "En toki puolusta siirtoa yrittäjien näkökulmasta vaan..." no loppuosa jäi vähemmälle huomiolle koska onhan se vihreän suusta erikoislaatuinen kommentti ettei ole johtokunnassa ajamassa yrittäjien etua kaupunkilaisten yleisen edun kustannuksella, ja se ansaitsee jakamattoman huomioni. Pitääkö kaikki tehdä yrittäjien mielen mukaan tässä kaupungissa.

Niin ja se tievalaistus. Asia meni äänestykseen jo kesäkuun kokouksessa, ja niin nytkin. Perusteena kaupungin säästöpolitiikka. Keskustan edustaja esitti kesäkuun päätöksen kumoamista. Tästä kysymyksestä olimme toisen johtokunnan vasemmistoliittolaisen jäsenen kanssa samaa mieltä, hän perusteli kantaansa sillä että jos kaupunki luopuu valaistuksen ylläpidosta, se asettaa kuntalaiset eriarvoiseen asemaan.(Erinomainen perustelu muuten!)

Ja minä perustelin sitä sillä että lasten koulumatkan turvallisuus pitää taata. Kokoomuksen edustaja otti esiin että muutos koskee vain muutamaa ihmistä ja että on oma valinta asua maaseudulla. Kyllä minusta on kuitenkin tärkeää pitää kaikkia kaupunkilaisten turvallisuutta yhtä tärkeänä, asuinpaikasta riippumatta. Totesinkin, etten itse lähde tinkimään lasten koulumatkan turvallisuudesta. Siirto yksityisille tiekunnille meni läpi äänin 8-4.

Niin kokoushan edelsi seminaaria ja sekin oli kiinnostava. Virkamiehet kertoivat yksikkönsä työstä ja tilanteesta.  Ja minä olin varsin paljon äänessä. Asiasta tällä kertaa. Alustukset olivat kiinnostavia. Toin esiin että kaupungin infran kehittämisessä tulee ottaa huomioon kevyen liikenteen edellytysten parantaminen, jo ekologian näkökulmasta, ja jalankulkijoiden ja pyöräilijöiden turvallisuus. Ja eikö seuraavassa alustuksessa juuri tuotu esille että yhteydenotot kaupungille liikennettä koskien liittyvät juuri turvallisuuteen!!

Monen virkamiehen alustuksessa linjattiin tavoitteista. Että asiakaslähtöisyyden ja asiakasyhteistyön parantaminen on tavoite. Puhumattakaan kustannustehokkuudesta kaupungin vuokrapolitiikassa. Oli pakko sanoa että pitäisi puhua asukaslähtöisyydestä ja asiakasyhteistyöstä. Ja oivaltaa samalla, ettei kaupunki ole yritys vaan että täällä asuu ihmisiä...

Turun kaupungin paljonpuhuttujen uudistusohjelmien tavoitteena taitaakin olla kaupungin muokkaaminen yritykseksi ja yksityistää kaikki. Säästöjen nimissä, joiden todellista tarvetta ihmettelen tilanteessa jossa Suomi on maailman rikkaimpia maita...Haiskahtaa vahvasti oikeistolaiselta politiikalta. Todella hienoa että Vasemmistoliitto jaksoi maanantaina valtuustossa yksin puolustaa ihmisten palveluita. Yksi loistava eilen kuultu kommentti olikin, että Turussa on kaksi puoluetta, Kokoomus ja Vasemmistoliitto. Kyllä repesin. Tasan näin.

Kaupungin hallinnon toimintojen sähköistäminen tuntuu olevan eräs tekosyy, jonka varjolla vähennetään työpaikkoja julkiselta sektorilta. Eräskin virkamies totesi että hän mielellään näkisi että eläköityvän tilalle paikattasiiin ihminen. Vastaus oli johtavalta virkamieheltä että kaupungin on vaikea rekrytoida porukkaa. Ettei vain kyse olisi tietoisesta linjasta. No, minusta kaupungin tulee pitää kiinni siitä että rekryää aktiivisesti omaa henkilöstöä. Että saisimme niitä veronmaksajia...

Tänään kuulin radiosta että hallitus aikoo nostaa taas lisää velkaa ensi vuonna. Mihin on unohtunut verojen korotus? Ja nimenomaan vahvan progression palauttaminen ansio- ja pääomatuloverotukseen. Olisivatko nämä vaihtoehdot nyt jotenkin unohtuneet hallitukselta. Eikun nostetaan vaan valtionvelkaa. Upeaa että Vasemmistoliitto lähti tällaisesta hallituksesta. Mutta joo. Pitkä sepustushan se tästäkin yhdestä kokouksesta tuli. En vaan osaa kirjoittaa lyhyesti ja ytimekkäästi.

Ja sitten toinen kokous. Ilmoittauduin mukaan Turun Vasemmistoliiton asuntopoliittiseen työryhmään (kun en osaa myöskään olla haalimatta itselleni mielekästä tekemistä) ja pidimme eilen ensimmäisen, vielä ihan epävirallisen kokouksemme. Ja siellä tuotiin esille, että meidän pitäisi linjata siitä, että vuokra-asuntotuotannon pitäisi olla kannattavaa. Tavoitteena pitäisi kuulemma olla se, että kokoomuslaiset ottaisivat linjauksemme vakavasti. Että tämä on realismia. No niin. Aivan oikein. Sanoin että meidän on tärkeä miettiä keitä yritämme linjauksilla tavoittaa. Kokoomusmielisiä vai omia perusäänestäjiämme. Ja toisaalta nukkuvia.

Tämän päivän realismia on selvästikin se, että missään ei enää ole turvassa markkinaehtoisuudelta (sekin oli eilen terminä esillä) ja kokoomuksen mieliksi olemiselta. Nyt pikkasen karrikoiden. Kyllä realismia pitäisi olla se, että ajaa pienituloisten kaupunkilaisten asiaa. Se on elämän realiteettien tunnustamista.

Olen nyt viime aikoina jokseenkin törmännyt samaan mekaniikkaan eri työryhmissä. Koulutus-ja tiedepoliittisessa työryhmässä, jossa on ollut tietenkin todella kiinnostavaa ja palkitsevaa olla mukana, on ollut esillä mm. positiivinen suhtautuminen yrittäjyyskasvatukseen ja toisaalta on ehdotettu myös opiskelijoiden palkitsemista työllistymisestä. Yrittäjyyskasvatus on mielestäni vain koulutuspolitiikan keino valmistaa toimimaan yksityisen sektorin voimin pyörivässä yhteiskunnassa. Ja työllistymisestä palkitseminen asettaa opiskelijat eriarvoiseen asemaan ja asettaa paljon painoa yksilön vastuulle.

Se, että tällaiset keskustelut ovat nykyään arkipäivää vasemmistolaisissa työryhmissä, on ikävä kyllä myös täyttä totta.








tiistai 19. elokuuta 2014

Onhan tässä männä keväänä ja kesänä joltistakin sähköistä elämää mullakin ollut, vaikkei tässä blogissa. Olen päivittänyt Vipun blogia kyllä mutta oma bloggaaminen on sitten tähän saakka jäänyt. No, kaikenlaista aktiviteettia on ollut. Ja sitä tavallista elämääkin vietetty :)

Minut valittiin keväällä Vipun varapuheenjohtajaksi, ja sen lisäksi myöskin Turun Vasemmistoliiton kunnallistoimikuntaan sekä Varsinais-Suomen Vasemmistoliiton piirihallitukseen. Olen myös todella onnellinen valinnastani Vasemmistoliiton koulutus- ja tiedepoliittiseen työryhmään valmistelemaan eduskuntavaalilinjauksia.

Ja tietenkin työ ekoryhmässä on jatkunut läpi kevään ja nyt teksti on piirihallituksen käsittelyssä. Oli melkoinen helpotus saada teksti siihen kuosiin. Kymmenen kokousta vaadittiin että teksti on tässä vaiheessa, upea juttu kyllä.

Turun Sanomat julkaisi ryhmän mielipiteen toriparkista ja tuulivoimasta heinäkuun lopulla. Se olikin jännä juttu, soitin lehteen kun sitä ei näkynyt ja vastauksena oli ensi alkuun "harkitsemme julkaisua lähiviikkoina". No sitten korostin miten tärkeää on se että mekin saamme osallistua keskusteluun aiheesta, ja sitten tulikin jo vastaukseksi "menee ensi viikolle". Olin edelleen kärsivällinen, ja lopulta henkilö totesi että viikonlopun lehti on täynnä. (Soitin torstaina). Ja lopulta se julkaistiin sunnuntain lehdessä, todella hyvällä paikalla, samalla kertaa kuin mm. WWF:n kirjoitus hylkeensuojelusta.

http://www.ts.fi/mielipiteet/lukijoilta/657097/Ei+toriparkille+kylla+tuulivoimalle

Jotkut minut tuntevat eivät ehkä yhdistäisi kärsivällisyyttä minuun, ja kyllä se vaatiikin työtä. Mutta siksi osaankin arvostaa sitä, miten sitä jotenkin väistämättä kehittyy ihmisenä.

Tässä myös Vipun mielipide teemaan liittyen, sitä Turun Sanomissa ei valitettavasti julkaistu, Turkulaisessa kylläkin.

http://www.turkulainen.fi/blogi/225689-toriparkkia-ei-kaivata-edelleenkaan

Olen myöskin jatkanut Tiedonantajan avustamista, viimeisin tuotos julkaistiin toukokuussa ja käsitteli Tove Janssonin elämäkertaa

http://www.tiedonantaja.fi/2014-14-5/sinisen-naisen-taide-hehkuu-monitasoisena

Paraikaa on työn alla aforismiteos, mutta myönnän että olen ollut häpeämättömän laiska viime aikoina. Ei tietty kannattaisi suhtautua noin palkitsevaan harrastukseen työnä.

Maailmanpolitiikan yhä kiristyvä tilanne huolestuttaa todella paljon. Kynnys kaiken eskaloitumiseen on onneksi todella korkea, mutta onko se tarpeeksi korkea.





perjantai 28. helmikuuta 2014

Turun Sanomilla oli samaan aikaan julkaisulistalla kaksi uutista Vasemmistoliittoon liittyen. Ensimmäinen koski turkulaisyhdistys Tuikun aloitetta puheenjohtaja Arhinmäen vaihtamiseksi mm. tämän alkoholinkäytön perusteella, toinen oli alta löytyvä Varsinais-Suomen Vasemmistoliiton ekologiaohjelmaryhmän kannanotto lukion opetussuunnitelmauudistuksen palauttamisesta valmisteluun. Kummasta mahdettiin juttu lopulta tehdä. Ensimmäisestä luonnollisesti.

Ensinnäkin on vaikea ymmärtää miksi nähdäkseni ihan tavallinen viihteellevaihtaminen nostatti moiset otsikot. Ihan kuin suomalainen poliitikko tai ihminen ylipäätään siemailisi miestä väkevämpää jääkiekko-ottelun yhteydessä aivan ensimmäistä kertaa. Ihan oikeasti! Toisekseen minun ei pitäisi enää yllättyä median puolueellisuudesta mutta silti se yllättää.

Iltapäivälehtien tyyli nyt toki on mitä on, ainahan ne pyrkivät tarjoamaan leipää ja sirkushuveja kansalle silloin kun olisi todellisia yhteiskunnallisia kysymyksiä joihin puuttua. Nythän ei esimerkiksi ole mitään valtavan tärkeitä ajankohtaisia asioita, jotka pitäisi nostaa julkiseen keskusteluun. Vaikka tuo opetussuunnitelmauudistus ei tietenkään ole tärkeä aihe, eikä tietenkään myöskään kuntien pakkoliitokset. Tai keskustelu tasa-arvoisen avioliittolain jatkosta eduskunnassa.

Viimeksimainittu toki muiden ohella on erittäin ajankohtainen asia, Lakialoite jatkaa taivaltaan eduskunnan lakivaliokunnassa. Jännäksi menee, vuosi sittenhän homma oli lopulta kiinni yhdestä valiokunnan jäsenestä. Tällä kertaa en kyllä tiedä miten homma menee. Suomi on hirvittävän konservatiivinen maa ja voi olla että tämäkin uudistus torpataan vielä. Mutta kulttuuriset muutokset ovat aina hitaita.

Eduskunnan lähetekeskustelussa viikko sitten kuultiin taas niitä vanhoja tuttuja argumentteja siitä, miten "lapset tarvitsevat isän ja äidin". Tekisi mieli kysyä näiltä kansanedustajilta, puoltavatko he lapsen oikeutta molempiin vanhempiinsa myös perheväkivallasta kärsivässä perheessä, tai jos kyse on vielä pahemmasta. Koska Suomessakin tajutaan, ettei heterous tee kenestäkään parasta vanhempaa lapselle.














keskiviikko 26. helmikuuta 2014

Tässä alla kynäilemäni ohjelmaryhmän kannanotto lukion opetussuunnitelmauudistuksesta. Lähti tänään medialle, saapi tosiaan nähdä missä menee läpi.


*****


Varsinais-Suomen Vasemmistoliiton ekologiaohjelmaryhmä: Lukion opetussuunnitelmauudistus palautettava valmisteluun!


Suomalaista lukiokoulutusta ollaan uudistamassa rajulla kädellä vuonna 2016. Opetussuunnitelmauudistuksessa ollaan lisäämässä valinnaisuutta, reaaliaineista vain uskonto ja terveystieto säilyisivät pakollisina. Varsinais-Suomen Vasemmistoliiton ekologiaohjelmaryhmä katsoo, että uudistuksen tavoitteena on valjastaa koulutus palvelemaan lyhytnäköisesti elinkeinoelämän tarpeita. 

Kun nuori valitsee opiskeltavia aineita lukiossa, voimakas valinnaisuus työntää hänet täysin kulloisenkin työvoimapoliittisen suhdanteen armoille. Nuori ja hänen perheensä luonnollisesti valitsee aineet, joiden kautta työllistyminen sillä hetkellä näyttää suhdanteiden valossa todennäköisimmältä. Suhdanteille ominaista on kuitenkin jatkuva muutos, ja koulutuksen tulisi luoda yhteiskuntaan pysyvyyttä ja rakenteita, joiden kautta muutosta voidaan objektiivisesti tarkastella ja kansalaisuutta kehittää.

Valinnaisuuden lisäys tarkoittaisi mm. historian, yhteiskuntaopin, filosofian, biologian ja maantiedon opetuksen vähentymistä. Näiden aineiden opetusta pitäisi päinvastoin lisätä. Muuten koulutetaan ihmisistä näköalattomia suorittajia, jotka ilman kokonaisvaltaista ymmärrystä ihmisyhteisöjen ja luonnon historiasta eivät myöskään osaa kuvitella tulevaisuutta. 

Tällainen koulutus on kestämätöntä ja epärealistista. Se palvelee vain elinkeinoelämän intressejä eikä yhteiskuntaa kokonaisuutena. Laaja-alainen yleissivistys on välttämätöntä kansalaisena toimimiseen, yhteiskunnassa tarvitaan pysähtymistä ja analyyttista ajattelua, jota esim. juuri historia ja yhteiskuntaoppi sekä filosofia rakentavat.

Ohjelmaryhmä edellyttää, että uudistuksessa huomioitaisiin myös työllisyysnäkökulma; mihin esimerkiksi nyt koulutettavat historian ja biologian opettajat työllistyvät jos ko. aineet jäisivät vapaaehtoisiksi valinnoiksi. Opetusryhmäkokojen pienentäminen sinänsä on sekä kestävää työllisyys- että koulutuspolitiikkaa; yksi opettaja ei ehdi tukea kestävää kehitystä turvaavien kokonaisuuksien sisäistämistä suurissa massaluokissa.

Varsinais-Suomen Vasemmistoliiton ekologiaohjelmaryhmä painottaa, että ilmastonmuutoksen kiihtyvä eteneminen on uhka meille kaikille. Opetussuunnitelmauudistus on koulutuspoliittinen keino priorisoida talouskasvua ilmastonmuutoksen kustannuksella tilanteessa, jossa päinvastoin tulisi koulutuksen avulla voimistaa ihmisten tietoisuutta ilmastonmuutosta kiihdyttävistä rakenteista ja omien valintojen merkityksestä kestävän kehityksen turvaamisessa.  

Ohjelmaryhmä toteaa, ettei koulutuksen ainoa päämäärä saa olla opetussuunnitelmauudistuksella tavoiteltu lyhyen tähtäimen markkinaimpulsseihin vastaaminen ja talouskasvun turvaaminen. Vaadimme opetussuunnitelmauudistuksesta laajaa julkista keskustelua ja sen palauttamista uuteen valmisteluun, jossa yleissivistävät, tasa-arvoa ylläpitävät sekä kestävää kehitystä palvelevat aineet saavat lisätunteja. 

keskiviikko 12. helmikuuta 2014

Lueskelin tuossa erään asiantuntijan haastattelua, jossa hän kommentoi lauhaa talvea tyyliin: "Mikäs siinä jos kevät tulisi jo nyt, olisihan se ihan mukavaa". Pakko myöntää etten osaa olla yhtä lunkisti. Kun vaikka katsoo alla olevia Paloheimon ja Härkösen alustusten muistiinpanoja niin saa nopeasti aika erilaisen kuvan lämpimän talven syistä.

Samassa jutussa pohdittiin mitä etuja yhä aikaisemmin tulevasta keväästä on, peltotöiden aikaistuminen nähtiin  yksinomaan positiivisena seurauksena. Tämä on toki sekä oireellista että tyypillistä. Kun katsoo yleisemmällä tasolla tapaa, jolla media kertoo ilmastonmuutoksen etenemisestä, törmää jatkuvasti samaan viestiin: miten muutoksesta hyötyy konkreettisella tasolla. Tulee mieleen hakematta eräskin juttu, joka käsitteli mansikanviljelyn kasvavia mahdollisuuksia Grönlannissa.

Minusta tämä on medialta vaarallinen mutta samalla looginen lähestymistapa. Yhteiskuntarauhan ylläpitäminen nähdään niin tärkeäksi, että jätetään kertomatta mitä todella tulee tapahtumaan. Laajamittainen ilmastopakolaisuus, ruoan hinnannousu liian kalliiksi (tämä on toki nähtävissä jo nyt), elämänedellytysten murtuminen sillä tasolla minkä me tunnemme.

Ja samaan aikaan kun elämämme ehdot ovat murtumassa, teleyritys mainostaa yrittäjille mahdollisuutta vaihtaa vanha laitteistonsa uusimpiin älypuhelimiin. Kun meidän pitäisi oppia näkemään kulutusliturgian taakse ja kyseenalaistaa tarve aina uusimoien härpäkkeiden omistamiseen. Eikä turkulainenkaan yhdyskuntasuunnittelu todella tähtää yksityisautoilun vähentämiseen. Mitenpä tähtäisi kun virkamiehistössä esiintyy näkemyksiä siitä miten lapset pyöräilevät ja aikuiset ajavat autoa.

Saa nähdä paljonko huomisessa miekkarissa on väkeä, luulenpa että tämäkin miekkari jää osanottajamäärältään vaatimattomaksi. Mutta minähän se olenkin säälittävien miekkarien puolella, melkeinpä mitä säälittävämpi miekkari, minä olen sitä varmemmin paikalla!
Aina välillä muisti palailee pätkittäin, niin tälläkin kertaa. Kyllähän mä jo tätä ennen oisin voinu pistää nämä Vipun energiakeskustelun muistiinpanot tänne mutta kun...No, tässä tulee painavaa asiaa.

Ensin Harri Paloheimon, sitten Jehki Härkösen alustus.



Tulevaisuuden energiaratkaisut –keskustelutilaisuus
Ravintola Koulun historianluokka 27.1.2014



Harri Paloheimo: Suomi öljyn jälkeen-halvan öljyn loppu

-Öljyn polttaminen suuri energianlähde, muodostaa n. neljänneksen
-Suomen talouselämä rakennettu paljon öljyn varaan
-Öljy Suomessa kuluu liikenteeseen, 49% v. 2011
-Korkea öljyn hinta=polttoaineiden tuottaminen ravinnosta
-Korkea ruoan hinta=levottomuuksia ja nälänhätää
-Globaali BKT:n kasvu korreloinut öljyntuotannon kasvun kanssa kohtalaisen selkeästi
-Jos öljynhinta ousee. vähenevät muuhun kulutukseen käytettävissä olevat varat
-Liike-elämä varoittanut öljyn niukkuudesta ja hinnannoususta
-Öljytuotantohuippu jo saavutettu, lähteet ehtymässä
-Laskelmat öljyn riittämisestä perustuvat siihen, että 2015 löytyisi suuri määrä uutta öljyä
-Yleensä laskettu myöhemmin löytyvien lähteiden varaan
-Tuotanto siirtyy parhailta alueilta vaikeammille (arktinen alue) ja hinta nousee
-Öljyhuippu ensisijaisesti polttoainekriisi, pidemmällä aikavälillä energiakriisi jos ei onnistuta ennakoimaan
-Polttamalla tunnetut öljy- kaasu- ja hiilivarat päädymme nykytiedon valossa 4-6 asteen kohoamiseen maapallon lämpötilassa
-Jos öljyhuippu tulee hallitsemattomana, päädymme polttamaan yhä likaisempia korvikkeita yhä enemmän (vrt. Naantalin voimala)
-Talouskasvua ja ostovoimaa priorisoidaan ilmastonmuutoksen kustannuksella
-2 asteen tavoitteessa pysyminen edellyttää kivihiilen polttamisen lopettamista heti, ja öljyn ja maakaasun  käytön rajoittamista rajusti
-Rajoittaminen johtaisi laajaan talouskriisiin, sillä varannot jo pantattu
-IEA:n mukaan vuoden 2017 jälkeen kaikkien uusien tehtaiden ja rakennusten tulisi olla nollapäästöisiä, muuten infrastruktuuri lukitsee meidät liian korkealla päästöuralle


*********************



Jehki Härkönen: Tulevaisuuden energiaratkaisut

-Olkiluoto 3 yli 7v myöhässä, ei enää varmaa valmistumispäivää, nelonen jäissä
-Hanhikivi 1 etenee vain Venäjän valtion tuella
-Naantalin 2017/2018 valmistuva voimalaitos polttaisi hiiltä 2040-luvulle saakka
-Hallituksen ilmastostrategiassa tavoite lopettaa hiilen poltto 2025
-Nyt toteutettavat investoinnit eivät vastaa strategioita
-Ydinvoiman korkea osuus tekee uusiutuvien lisäämisen hankalaksi
-Suurinvestoinnit ydin- ja hiilivoimaan jätettävä tekemättä
-Hajautettu uusiutuvan energian tuotanto mahdollistaa voittojen leviämisen suuromistajia laajemmalle
-Uuden energiainfrastruktuurin rakentaminen luo suuren määrän uusia työpaikkoja
-Metsäenergian lisäksi  uutta sähköä ja lämpöä enemmän tuulella, auringolla, maalämmöllä ja biokaasulla
-Suuremmat alkuinvestoinnit, mutta moninkertainen työllisyys
-Pitkällä aikavälillä halvempi ratkaisu, kun polttoaineiden ja päästöjen hinta nousee
-1000 kpl 4 MW tuuliturbiinia saa rakennettua tarvittaessa vaikka vuodessa
-Yhtä suuren ydinvoimalan rakentaminen kestää vuosikymmenen
-Tuuli- ja aurinkosähkön hinta sähköpörssissä ydinvoiman hintaa alempi





perjantai 7. helmikuuta 2014

Keskiviikkona juttelin tutun kanssa, joka aikoo ruveta tutkijaksi. Mahtavaa että ihmisillä on vielä näissä raameissa intoa akateemiseen uraan. Hän ei kuitenkaan pitänyt lomakerumbaa ongelmana, pääasia oli päästä tutkimaan asioita jotka ovat itselle läheisiä.

 Ja tämä sama argumentti on lukupiirimmekin kirjallisuuden ( ja maalaisjärjen) mukaan tärkeimpiä syitä ensinnäkin yliopistolain ja muiden vastaavien uudistusten läpimenoon ja toisaalta niiden pysyvyyteen.

Risto Rinteen ja kumppaneiden kirjan eräs tutkimustuloshan oli, että nuorimmat tutkijoista suhtautuvat uudistuksiin neutraalisti tai jopa positiivisesti. Kirjoittajat eivät pitäneet tätä ongelmana mutta minä pidän. Mitä edellytyksiä voi olla mahdollisuudelle keskittyä akateemiseen työhön kun aika menee siihen kuuluisaan lomakerumbaan eikä velvoitetta siihen siis kyseenalaisteta.

Täytyy kuitenkin sanoa että on väsyttävää haastaa vallitsevia käsityksiä koko ajan...No, lähden ensi torstaina Hesaan osoittamaan mieltä hallituksen pakkotyöesitystä vastaan. Miekkarin otsikkona on "Haluamme palkkatyötä, emme pakkotyötä". Alustavasti on kai tarkoitus lähteä yhdellä bussilla mutta laitoin itse viestiä myös ystävälleni Turun Seudun Työttömissä, toivon mukaan työttömät täyttäisivät miekkaribusseja enemmänkin.

Tänään lähden pelaamaan biljardia samaisen ystäväni kanssa. Pitäisi keretä enemmänkin pelaamaan mutta ainakaan minä en jaksa olla suunnitelmallinen vapaa-aikani suhteen.

torstai 6. helmikuuta 2014

Niin ja tosiaan, Vipun energiakeskustelu meni hyvin. Tässä linkkiä Vipun blogiin, josta löytyy kuviakin.

http://www.viherpunainen.net/

Paikalle oli varmasti Greenpeacen edustajan innoittamana tullut Vasemmistoliiton ydinvoimauskovaisia, haastamaan. Mutta saimme kuitenkin hyvän keskustelun aikaiseksi jonka lopputulemana oli se, että uusiutuvat energiaratkaisut ja energiansäästäminen ovat tulevaisuutta.

Harri Paloheimon ja Jehki Härkösen alustukset olivat tietenkin erinomaisia ja saimme niistä hyvää materiaalia myös ohjelmatyöryhmäämme. Niin, Varsinais-Suomen Vasemmistoliitto on perustanut ohjelmatyöryhmän kasaamaan ohjelmaa ympäristökysymysten ympärille keskittyen.

Olen ryhmässä puheenjohtajana ja työmme on lähtenyt ihan hyvään alkuun! Vasemmistoliitossa toimiessa ei aina ole ihan selvää, miten paljon puolueessa kuitenkin on kiinnostusta ja intoa tehdä työtä ympäristön ja samalla meidän kaikkien yhteisen tulevaisuuden hyväksi. Työryhmässä onneksi olemme valmiita tekemään paljon työtä näiden tavoitteiden eteen.


Edustajisto päätti TYYn lainakassapalvelusta luopumisesta tammikuun kokouksessaan
TYYn jäsenistön käytössä on ollut oma lainakassa, josta jokainen Turun yliopiston ylioppilaskunnan jäsen on pystynyt saamaan maksimissaan 200 euron pienen lainan tai maksimissaan 500 euron ison lainan. Lainat on myönnetty kahden takaajan omavelkaista takausta vastaan.
TYYn edustajisto päätti pitkällisen keskustelun jälkeen lakkauttaa opiskelijan lainakassapalvelun tammikuun kokouksessaan 29.1.2014. Perusteluissa lakkauttamiselle edustajisto painotti sitä, että palvelu ei enää vastannut alkuperäistä tarkoitustaan heikoimmassa taloudellisessa asemassa olevien opiskelijoiden tukemiseksi tiukoilla lainaehdoillaan ja sitä että lainakassan käyttöaste oli jäsenistössä alhainen. Lainakassasta haettiin lainoja muutamia kertoja vuodessa.
Samassa kokouksessa edustajisto päätti kuitenkin hyväksyä ponnen, joka velvoittaa TYYn hallitusta selvittämään vaihtoehtoisia malleja vähävaraisten opiskelijoiden tukemiseksi lainakassan tilalle.

*****

Mun kiinnostus asiaan liittyy pitkälti siihen, että olin 2010 ylioppilaskunnan sääntötoimikunnassa Vihreän Vasemmiston eli ViVan edustajana ja ainoa, joka vastusti lainakassan ehtojen tiukentamista. Vaikka toimikunnassa oli vihreä ja demari. Minusta kyse oli lainakassan alasajosta, ja meille perusteltiin palvelun muutoksen syyksi väärinkäytöksiä, mutta näimme asiasta myös tilastoja eikä kyse minusta ollut mistään laajasta hyväksikäyttöaallosta. 

Päinvastoin, minusta vaikutti siltä, että lainakassapalvelun purkamisessa käytettiin samoja argumentteja mitä julkisessa keskustelussa sosiaaliturvan alasajosta yleensä, että kun sitä käytetään niin paljon väärin niin siinä nähdään perusteet sen saatavuuden vaikeuttamiselle. Ja kuitenkin väärinkäytöksiä on todella vähän siihen nähden, miten paljon sosiaaliturvaa jätetään hakematta.

Minusta oli niin, että ensin heikennetään ehtoja ja sitten vähäistä käyttöastetta käytetään perusteena alasajolle. 

Minä painotin sääntötoimikunnassa lainakassan merkitystä jäsenpalveluna, josta voi tosiaan olla iso apu tiukassa tilanteessa olevalle opiskelijalle. Kaikilla ei ole töitä tai mahdollisuutta kääntyä kavereiden tai vanhempien puoleen ongelmissa. Jäin kuitenkin yksin humanismiargumentteineni. Eriävät mielipiteeni kuitenkin kirjattiin pöytäkirjaan, vaikka sihteeri ei aluksi niin halunnutkaan menetellä.

Vaikuttaakin siltä, että toimikunnassa vaikuttaneiden kauppakorkeakoululaisten pankkitoimihenkilöiden märkä uni on viimein toteutunut. Ja kun syksyn edarivaalit voitti tämä kauppaopistolaisten, TYY terveeksi-porukan ja Lexin vaalirengas, jonka linja on erittäin oikeistolainen nimellisestä sitoutumattomuudestaan huolimatta tai juuri siksi, edarin ylivoimainen enemmistö siis ajaa kovaa linjaa jota noudatetaan nyt valitettavasti kautta edarin.

Jos miettii, ettei juuri ketään kiinnostanut meidän syksyn lukupiirimme eikä tasan ketään keskustelutilaisuus ja ynnää siihen tämän päätöksen, voi todeta että yliopistolla jylläävät kovat ja armottomat arvot. Toisaalta, miksi yliopisto muodostaisi poikkeusta muuhun yhteiskuntaan kun yliopistostakin on karsittu myös kiinnostus keskustella siellä tapahtuvista muutoksista.

Maaliskuinen rehtoraatin organisoima kysely yliopisto-opintojen työelämärelevanssin parantamisesta tulee toden totta olemaan mielenkiintoinen. Menen kuuntelemaan, siitä on varmasti hyötyä myös alustustani varten 13.3., kun alustan pääkirjaston Totuus ja Tolkku-keskustelukerhossa aiheesta " Onko vain nopea opiskelu oikein". 

Tässä lisätietolinkki. Kerhossa pidettiin tänään jo toinen alustus!

http://www.turku.fi/Public/default.aspx?contentid=488173

Olen viime päivät kuluttanut puhki uutta aarrettani, Disclosuren Settle-albumia. Todella mahtavaa musaa! Ja upea juttu että parikymppisiltä kundeilta tulee todella kypsää ja sielukasta house/electromusaa. Disclosuren musaa on vaikea määritellä ja se onkin yksi kivoimmista asioista. Virkistävää musaa ilman lokeroita.