lauantai 20. syyskuuta 2014

Tähän viikkoon on tosiaan mahtunut kaikenlaista. Tuon tiistainkin jälkeen, onneksi kuitenkin positiivisiakin asioita. EU-komissio on kehottanut jäsenmaita monipuolistamaan energiantoimittajiaan ja vahvistamaan energiaomavaraisuutta, jotta riippuvuutta Venäjästä saataisiin vähennettyä. Suomen hallituksen päätös ydinvoimayhteistyöstä venäläisten kanssa sotii tätä periaatetta vastaan, vaikka se periaatteessa vähentää Suomen riippuvuutta venäläisestä kaasusta ja öljystä.

Ratkaisulla on moniulotteiset seuraukset. Tässä tilanteessa olisi mielestäni viisasta lisätä energiaomavaraisuutta panostamalla uusiutuviin energiamuotoihin. Ydinvoiman pitäisi olla menneisyyttä.

Vihreät jättivät hallituksen päätöksen seurauksena. Ympäristöministeri Ville Niinistö totesi ratkaisun heijastavan suomettuneisuutta. Minusta tämä oli erikoinen kommentti ottaen huomioon, että vihreät nimenomaan jäivät hallitukseen, kun hallitus muutama vuosi takaperin hyväksyi kaksi ydinvoimalupaa.

Turun Sanomien Hannu Miettusen sanoin" Vihreät eivät vastusta ydinvoimaa sinänsä, vaan venäläistä ydinvoimaa". Kyllä taas repesin. Miettunen on viime aikoina kerta kaikkiaan toistuvasti osunut siihen kuuluisaan naulan kantaan, hänen taannoinen kolumninsa "Olli A. Manni- aina paikalla kun tapahtuu", oli hauskinta mitä olen Turun Sanomista lukenut vuosiin.

Ja loppuviikosta Jyrki Yrttiaho ilmoitti vetäytyvänsä Varsinais-Suomen Vasemmistoliiton eduskuntavaaliehdokkaiden jäsenäänestyksestä, ettei hän aio asettua ehdolle. Hän jättää jälkeensä yli 4600 ääntä jotka nyt hajoavat ympäriinsä. Ratkaisu vaarantaa mahdollisuuksia maakunnan kolmanteen lisäpaikkaan eduskuntavaaleissa, täytyykin nyt vain toivoa ettei Yrttiahon ratkaisu heikennä vaalitulosta.

Turussa riemuittiin tässä välissä telakkauutisesta. Suomen valtio osti Turun telakan yhdessä saksalaisen Meyerin kanssa. Ja päätöksen saatua lopulta sinettinsä Turun telakka sai upeimman lahjan vuosikausiin; 10 000 henkilötyövuotta. Ratkaisun vaikutukset Turun ja samalla Varsinais-Suomen teollisuudelle ja alihankintaverkostolle ovat tietenkin hienot.

Elinkeinoministeri Jan Vapaavuori on saanut paljon positiivista julkisuutta Turun telakan pelastajana, vaikka harasi viimeiseen asti valtion mukaantuloa vastaan. Vasemmistoliitto teki paljon työtä telakan puolesta mutta Vapaavuori sai propsit monen silmissä median myötävaikutuksella. Minusta Turun telakka tai yleensä Suomen laivanrakennusteollisuus pelastuu lopullisesti valtion sataprosenttisella omistuksella, yritysriippuvuus on kuitenkin aina epävarmaa kuten on nähty. Ties kuinka monta omistajaa Turunkin telakalla on ollut varsin lyhyessä ajassa.

Ja tänään oli Turku Pride, joka oli menestys. Toivottavasti oikeus olla oma itsensä on jonakin päivänä Suomessa itsestäänselvyys myös homoseksuaaleille, eikä oikeuden puolesta tarvitsisi enää marssia. Eduskunta äänestää kohta tasa-arvoisesta avioliittolaista, ja pakko sanoa etten ole toiveikas. Eduskunnan lakivaliokuntahan käytännössä hylkäsi kesällä tasa-arvoisen avioliittolain äänin 10-6 eli marginaali oli rajumpi kuin 2013. Arvokonservatiivien valta istuu eduskunnassa tiukassa.

No, kyllä tämä tästä. Nyt on aika flunssainen olo, mutta mikäli olo ei pahene niin taidan poiketa huomenissa Mahdollisuuksien torilla.







Viime tiistai, 16.9. oli aikamoinen päivä. Ensin luin aamulla Turun Sanomista Turun Vasemmistoliiton kunnallisjärjestön puheenjohtajan Asko Mäen minua vastaan kohdistetun mielipidekirjoituksen ja sitten iltapäivällä vastaanotimme ekologiaohjelmaryhmän kokoukseen Mäen oman esityksen ohjelmaksi, vaikka ryhmämme on tehnyt yhteistyötä ohjelman eteen kuukausikaupalla.

 http://ts.fi/mielipiteet/lukijoilta/676737/Turun+vuokraasunnot+turvassa

Mäki viittasi tällä Turun Sanomissa 10.9. ilmestyneeseen mielipiteeseeni vapaakauppasopimuksen vaikutuksista Turun vuokra-asuntotuotantoon

http://www.ts.fi/mielipiteet/lukijoilta/674555/Vapaakauppasopimus+vaikuttaa++Turun+vuokraasuntotuotantoon

Olen Turun Vasemmistoliiton hallituksena toimivan kunnallistoimikunnan jäsen joten kyllä meni aamukahvi väärään kurkkuun kun luin "Turun Vasemmistoliittoon itsensä yhdistävä Eva-Liisa Raekallio esitti kirjoituksessaan (TS 10.9.) sen verran erikoisia näkemyksiä, että on syytä tarkentaa järjestön kantoja. Ja tosiasioita."

Esitin puheenjohtajamme mielestä myös "mielikuvituksellisen epäilyn, että kiinteistöliikelaitos ja TVT petaavat maaperää Euroopan unionin (EU) ja Yhdysvaltojen (USA) väliselle vapaakauppasopimukselle (TTIP) ja että sopimus vaikuttaisi Turun vuokra-asuntotuotantoon".

Mäen mukaan "kaupan esteiden poistaminen lienee pääasiassa myönteinen asia Suomen vientiyrityksille. Esimerkiksi telakan työntekijät varmaan haluavat, että Turusta voidaan viedä risteilijöitä USA:han nykyistä paremmin ehdoin."

Jo ala-arvoinen herjaaminen "Turussa on jo ihan tarpeeksi ongelmia. Uusia ei tarvitsisi enää omasta päästä keksiä" riittäisi perusteeksi ihmetellä, miten kunnallisjärjestön puheenjohtaja toimii omaa ihmistä kohtaan, mutta Mäen kirjoitus herättää myös epäilyn siitä, lukiko hän mielipidettäni, tai ovatko vapaakauppasopimuksen kaikki seuraukset hänelle tuttuja.

Kyllä ainakin minusta suurimpia riskejä sopimuksessa on nimenomaan se, että Suomesta tulee monikansallisten, usein amerikkalaisten suuryritysten siirtomaa. Ja siirtomaan ainoa tarkoitus on juuri valmistaa raaka-aineita emämaan tarpeisiin ja toimia otollisena maaperänä yksityisten yritysten ja sijoittajien hankkeille, myös kiinteistöalalla. Ja laivanrakennuksessa.

Olen saanut kirjoituksestani yksinomaan myönteistä palautetta,  joten oli todellinen pommi lukea tämän tasoista kritiikkiä kunnallisjärjestön puheenjohtajalta. Puuttumatta kirjoituksen alatyylisyyteen, kyllä minusta Turun Vasemmistoliiton olisi nyt pitänyt tuoda esiin kielteinen kantansa kaupungin vuokra-asuntojen myymiseen, ja se olisi varmasti saanut paljon myönteistä julkisuutta tilanteessa, jossa TVT-yhtiön johtoa on Turun Sanomissa arvosteltu ja vuokra-asuntojen myyntiä vastaan on osoitettu mieltäkin. Mäen kirjoitus ei tule puolueen työtä turkulaisten hyväksi.

Mäki on arvostellut julkisesti Kansan Uutiset-lehdessä myös Li Anderssonia ja Jyrki Yrttiahoa, nyt hän toi puoluetovereiden arvostelun Turun Sanomiin.  Mielestäni Vasemmistoliitto tarvitsee toimijoita, jotka luovat toimintaan positiivista henkeä ja joiden työn kautta saadaan ihmiset vakuuttumaan siitä, että olemme pienten puolella.

maanantai 15. syyskuuta 2014

Päätimme eilen sunnuntaina pidetyssä piirihallituksen kokouksessa järjestää jäsenäänestyksen piirin eduskuntavaaliehdokkaista. Todella hienoa, että ehdokkaita oli jopa yli sen mitä ehdokkaita saadaan asettaa!

Minusta on todella tärkeää että jäsenistö saa ratkaista ehdokkaat. Ehdokaslistalla on myös Jyrki Yrttiaho. Nyt kuuntelemme jäsenten kantaa; olen itse sitä mieltä että mitä enemmän ääniä puolue saa, sitä vahvemmaksi se käy. Mutta siis, kuunnellaan jäseniä.

Puolueen vahvistaminen mulla on tietenkin ollut päämääränä myös ekotekstin kanssa. Sen kanssa on nyt sellainen tilanne, että päätimme 19.8. pidetyssä piirihallituksen kokouksessa vastaanottaa ryhmän puolelta valmiiseen tekstiin kommentteja 31.8. asti ja käsitellä teksti seuraavan kerran piirihallituksessa 14.9.

Elokuun kokouksessa ohjelmaryhmälle ehdotettiin mm., että jos irrotettaisiin tekstistä osia eikä tulisikaan yhtenäistä ohjelmaa, jota olemme siis koko ajan olleet työstämässä. Päädyimme ottamaan muokkauksia vastaan elokuun loppuun asti ja tuohon mennessä tuli muokkausehdotuksia kolmelta ihmiseltä ja käsittelimme ne ohjelmaryhmässä.

Viikko sitten maanantaina pidetyssä piirihallituksen työvaliokunnan kokouksessa tekstiin tuli kuitenkin jälleen uusia muokkausesityksiä. Sitä mm. pidettiin liian hajanaisena ja ehdotettiin, että käsittelisimme kunkin kohdan teemat omissa kohdissaan. Niinhän olemme nytkin tehneet. Aivan kuin olisi pyydetty kirjoittamaan koko teksti uudestaan. Ei kovin mieltäylentävä viesti sen jälkeen kun on viettänyt koko kevään ja suuren osan kesästä tekstin parissa. Niin, minä olen sitä kirjoittanut kokouksissamme käydyn keskustelun pohjalta.

En siis tosiaan odottanut eilistä piirihallitusta kovinkaan suurella innolla. Mutta meni paremmin kuin odotin, joka suhteessa. Jäsendemokratia toteutuu upeasti kun eduskuntavaaliehdokkaista äänestetään, lisäksi ekotekstiä käsiteltiin hyvässä hengessä. Sen puolesta pidettiin niin hyviä puheenvuoroja ettei mun tarvinnut muuta kuin korostaa että ohjelmaryhmä on tehnyt vapaaehtoisena hartiavoimin työtä puolueen hyväksi, ja että minusta on tärkeää pitää kirkkaana mielessä päämäärä; kertoa ihmisille että Vasemmistoliitto kantaa vastuuta ekologisista kysymyksistä sekä puolueen vaalityön tukeminen.






sunnuntai 14. syyskuuta 2014

Jos tuota edellistä aihetta avaa vielä vähän, että millaiseen mediakuvastoon on totuttu. Tuo Martina ja hengenpelastajat-sarja, jos kyse olisi ohjelmasta jossa vähäpukeiset, hyvännäköiset miehet juoksevat rannalla hidastetuissa kuvissa, ohjelmaa ei olisi esitetty lainkaan, ei sitä todennäköisesti olisi edes tehty.

On erittäin mielenkiintoista, miksi naisia on lupa esittää mediassa hyvin yksiviivaisesti, mutta jos miehiä lähdettäisiin samaan tyyliin kuvaamaan, siitä nousisi hirveä haloo. Niin ja kuka sen luvan antaa. Tietenkin pitäisi suhtautua hengenpelastajiin vain harmittomana viihteenä, sitä tulee helposti leimatuksi tiukkapipoiseksi feministiksi jos kysyy erilaisesta tavasta esittää naista ja miestä. Samalla logiikalla miesuroita esittelevä sarja olisi ollut harmitonta viihdettä josta suuttuvat vain...tuo tilanne pitäisi ensin kokea.

torstai 11. syyskuuta 2014

Luin äskettäin harvinaisen oikeaan osuneen kolumnin Anna-lehdestä. Suomen suurimmat naistenlehdet, Anna ja Me Naiset ovat yleensä varsin takuuvarma tapa saada aivot narikkaan. Mutta viimeisimmissä lehdissä on ollut myös kantaaottavampaa sisältöä, tätä vauhtia lehdet ovat muuttumassa mielenkiintoisiksi.

Haastavampaa sisältöä on jopa siinä määrin että ensin piti kirjoittaa Sari Helinin 3.9. ilmestyneestä kolumnista "Oodi selluliitille",

 http://www.anna.fi/sarihelin/oodi-selluliitille/

kun jo tuli mieleen sisarlehden taannoinen, Anu Silfverbergin kirjoittama kolumni
"Huono, mutta myös ruma"

http://www.menaiset.fi/artikkeli/ajankohtaista/kolumnit/anu_silfverbergin_kolumni_huono_mutta_myos_ruma

Jos nyt kuitenkin aloitan Helinin kolumnista. Kumpikin lehti pyrkii olemaan mahdollisimman neutraali, josta syystä ne ovat asemansa saavuttaneetkin. Helinin tekstissä oli kuitenkin mukavasti reipasta otetta ja pakko sanoa että olen harvoin lukenut yhtä tarkkanäköistä tekstiä aiheestaan. Tämä lause
"Me mukamas länsimaiset naiset paheksumme uskontonsa takia hunnutettuja naisia, vaikka olemme itse valmiita verhoamaan peräpäämme vain sen takia, ettei se näytä samalta kuin Gisele Bündschenin pylly photoshopatuissa kuvissa. Giselelläkin on muuten takuulla selluliittia" osoittaa yksinään, että Helinillä on oikea meininki.

Kolumni herätti jälleen kerran pohtimaan median merkitystä länsimaisen naisen kontrolloijana. Minusta photoshoppaus on institutionalisoitunutta väkivaltaa naiseutta kohtaan. Miten lopulta eroavat länsimaisen naisen ulkonäköön kohdistetut yltiöpäiset ja epärealistiset vaatimukset muslimimaissa tapahtuvasta naisten hunnuttamisesta.

Toisessa kulttuurissa kontrolloidaan paljastamalla, toisessa piilottamalla. Päämäärä kummassakin tapauksessa on pitää naiset ruodussa. Jatkuva huono omatunto omasta ulkonäöstä on oiva keino kiinnittää naisten huomio epäoleellisuuksiin ja kun kalenteri täyttyy itsensä puunaamisesta, aikaa jää vähemmän oikeasti tärkeisiin asioihin.

Silfverberg pohti kolumnissaan feminismiä:
"Naisliikkeen sisälläkin kannetaan säännöllisesti huolta siitä, että feminismillä on huono maine, joka pitäisi korjata. Mutta väitän, ettei mitään sekaannusta ole. Jotkut "miesasiamiehet" toki väärinymmärtävät tarkoituksella, mutta he jatkavat sitä, kunnes aurinko sammuu, vaikka kaikki Suomen naistutkijat valjastettaisiin vääntämään lopullista selitystä rautalangasta. Mutta ennen kaikkea on vain monia, jotka eivät pidä feminismistä. Koska ovat käsittäneet sen ihan oikein. Feministit haluavat asioita, joita muut eivät halua, kuten sukupuolijärjestelmän kyseenalaistamista, rahan uus­jakoa tai äitimyyttien romuttamista. Ikäviä juttuja!"

Tasan näin. Laasaset ja muut miesasiamiehet eivät halua ymmärtää feminismiä oikein koska se edellyttää itsekritiikkiä johon ei ole rahkeita.

Ja sitten mietin erästä keskustelua jokin aika sitten. Pohdin kaverin kanssa, miksi Turussa syntyi iso kohu Myllysillan pieleen ikuistetuista patsaista. Tosiaan hirveä elämä saatiin aikaan muutamasta patsaasta, jotka kuvaavat arkisia, tavallisia ihmisiä. Niitä on pidetty rumina. Kuvanveistäjä Kari-Petteri Kakon patsaat kuvaavatkin jokaikisen laskoksen ja rypyn kaunistelematta. Ehkä "Tähtiin tähyäjien" suurin rikos on se, etteivät he pyydä olemustaan anteeksi.
http://www.turku.fi/public/?contentid=526086&nodeid=4354

Minusta äläkässä on pitkälti kyse poikkeamaan reagoinnista. Hahmojen olemus poikkeaa niin räikeästi siitä nuoruutta, kauneutta ja sileyttä esittävästä kuvastosta johon olemme tottuneet, että jo se yksinään on riittänyt patsaiden vierastamiseen. Minusta patsaat ovat huikean piristäviä juuri tuon poikkeavuutensa takia. Elämme kertakaikkiaan yksisilmäisessä ja suvaitsemattomassa yhteiskunnassa.

keskiviikko 10. syyskuuta 2014

 Tässä tänään Turun Sanomissa julkaistu mielipiteeni.


**************




Vapaakauppasopimuksen vaikutuksista vuokra-asuntotuotantoon


Toni Ruuska kirjoitti painavaa tekstiä EU:n ja USA:n välisestä vapaakauppasopimuksesta (TS 29.8.) TTIP-sopimus vaarantaa monia itsestään selvinä pitämiämme periaatteita. Sen seurauksista demokraattiselle päätöksenteolle esimerkiksi Suomessa on käyty erittäin vähän julkista keskustelua.

Sopimuksessa todella on monia huolestuttavia piirteitä, ja eräs ongelmallisimmista kohdista on Ruuskankin esille nostama ulkomaisten sijoittajien oikeus hakea valtioilta korvauksia, mikäli kansallista lainsäädäntöä muutetaan yritysten voittojen kannalta epäedulliseen suuntaan.

TTIP- sopimuksen myötä myös poistuisivat loputkin esteet valtioiden ja kuntien julkisen palvelutuotannon totaalisen yksityistämisen tieltä. Näen tässä valtavia riskejä esimerkiksi Turun kaupungin omalle vuokra-asuntotuotannolle. Tilanne on jo nyt hälyttävä; TVT myy omistamiaan vuokra-asuntoja kiihtyvällä tahdilla. Kaupungin tulisi kuitenkin jatkossakin tarjota pienituloisille tai muuten heikoimmassa asemassa oleville kaupunkilaisille mahdollisuus asua edullisessa vuokra-asunnossa.

Mikäli yksityiset yritykset ja sijoittajat saavat täysin vapaat kädet voitontavoitteluun julkisten rakenteiden osalta, voimme yllättävänkin pian olla tilanteessa, jossa syntyy yhä räikeämpää kaupunkilaisten eriarvoistumista. Yksityisillä kiinteistösijoittajilla ei ole samanlaista intressiä pitää vuokraa kohtuullisella tasolla.

Osallistuin Turun kaupungin kiinteistöliikelaitoksen johtokuntaseminaariin keskiviikkona 27.8., ja siellä kuulimme mikä on Turun kiinteistöpolitiikan tulevaisuuden suurin haaste. Se on saada ulkopuoliset sijoittajat kiinnostumaan Turun kiinteistömarkkinoista. Siellä myös puhuttiin asiakasyhteistyön ja –tyytyväisyyden kehittämisestä.

Suurin haaste Turun kiinteistöpuolella ei siis suinkaan ole edullisten vuokra-asuntojen puute tai se, ettei rakentaminen ole tällä hetkellä lainkaan ekologisesti kestävää. Voisi myös tältä pohjalta ajatella, että turkulaiset ovat yrityksen asiakkaita, eivät kaupungin asukkaita.

Ei ole lopulta kovinkaan kaukaa haettua, että maaperää pedataan tältä osin Turussakin valmiiksi TTIP-sopimukselle.


Eva-Liisa Raekallio                            
Turun Vasemmistoliiton asuntopoliittisen työryhmän jäsen
Kiinteistöliikelaitoksen johtokunnan varajäsen

lauantai 6. syyskuuta 2014

Päätimme ensimmäisessä asuntopoliittisen työryhmän kokouksessa että jokainen laittaisi ranskalaisin viivoin sähköpostilistallemme omia ajatuksiaan siitä, mistä työryhmässä tulisi puhua. Laitoin torstaina ideani listalle ja ajattelin että laitan joitakin niistä nyt tännekin.

Yleislinjauksena tulisi minusta olla se, että puolustamme tavallisten pienituloisten ihmisten asumista (opiskelijat, työttömät jne).

On tärkeää pitää kiinni kaupungin omasta, voittoa tuottamattomasta vuokra-asuntotuotannosta, se on mielestäni ainoa keino taata katto myös heikoimmassa asemassa olevien pään päälle. Yksityiset vuokranantajat eivät anna armoa vuokranmaksukyvyn heiketessä, jotkut antavat, jotkut eivät. Sanotaan että se on turhan pitkälti tuuripeliä.

Toisaalta on tärkeää hyödyntää ne mahdollisuudet, joita Turun hallitussopimuksen ulkopuolelle jättäytyminen meille antaa. Voimme esittää itsemme ainoana todellisena vaihtoehtona keinottelupolitiikalle, eikä kukaan voi sitä yhtä helposti nyt kiistää. Nyt halutaan keinotella ihmisten kodeilla; kuten kuulin kilan seminaarissa, Turun kiinteistösektorin suurin haaste on onnistua houkuttelemaan ulkomaisia sijoittajia Turun kiinteistömarkkinoille. 


Jos annamme yksityisille toimijoille vapaat kädet kaupungin rakennusmarkkinoille, hyvinkin pian olemme tilanteessa, jossa syntyy heikkokuntoisia vuokra-asuntoalueita ja yhä räikeämpää kaupunkilaisten eriarvoistumista. Yksityisillä toimijoilla ei ole intressiä huolehtia vuokra-asuntoalueista samalla tavalla kuin tuottavista toimistokomplekseista. Ja edelleen, kyse on ihmisten kodeista. 

Tulee mieleen myös Euroopan unionin ja Yhdysvaltain vapaakauppasopimuksen (TTIP) vaikutukset. Voimaanastuessaan (toivottavasti niin ei koskaan tapahdu) sen sisältämä investointisuoja mahdollistaa yksityisten yritysten tai toimijoiden oikeustoimet valtiota tai kuntaa kohtaan, jos niiden säädökset estävät liikevoittoa. Voiton kerääminen julkiselta sektorilta, ja luonnollisesti myös rakennuspuolelta, olisi näin täysin rajoittamatonta. Turunkin kiinteistöpuolta ikäänkuin pedataan valmiiksi.


Viitaten edelliseen postaukseeni, minusta kannattaa miettiä, keitä yritämme linjauksilla tavoittaa, kokoomusmielisiä jotka eivät kuitenkaan meitä äänestä, vai omia perusäänestäjiämme, nukkuvien puoluetta ja esim. opiskelijoita jotka yleensä äänestävät vihreitä mutta ovat alkaneet kallistua vassin puoleen. 


Pohdin edellisessä postauksessa sitä, miten on mahdollista että vasemmistolaisissa työryhmissä on esillä ajatuksia, jotka voisi helposti liittää hyvin erilaisen poliittisen ryhmittymän linjauksiin, ja miksi vallitsevan oikeistotendenssin mukana kulkemista pidetään realismina. Onhan se sitä, mutta realismi käsitetäänkin tässä yhteydessä ainoaksi mahdolliseksi ja järkeväksi vaihtoehdoksi ja muu haihatteluksi. Tämä onkin iso paketti pohdittavaksi mutta kieltämättä kiinnostava juuri haastavuutensa takia.

Koporyhmässä esillä olleet ajatukset yrittäjyyskasvatuksesta ja opiskelijoiden palkitsemisesta sen perusteella, miten he työllistyvät, ovat samaa sarjaa. Myös koulutusvienti on teema, joka tulisi mielestäni avata keskustelulle laajasti. Miksi yliopistot ovat nykyään niin valmiita kehittämään uusia koulutusvientituotteita (niin, onko koulutus ylipäätään tuote, eihän tuotakaan kysymystä enää juuri kukaan esitä). Yliopistojen rahoituspohjan muutos 2010 yliopistolain myötä heikensi rahoitusta ja teki siitä epävarmempaa. Silloin koulutuksen kaupallistaminen näyttäytyy helposti ainoana vaihtoehtona, niin, realismina(!)

Kyse ei siis kuitenkaan ole näissä esimerkeissä työryhmän linjauksesta suuremmassa mittakaavassa vaan yksittäisistä ajatuksista. Minusta kuitenkin kertoo paljon juuri se, että ne esitetään vasemmistolaisessa työryhmässä. Miksi olemme niin valmiita vain reagoimaan vallitseviin olosuhteisiin kyseenalaistamatta niitä. Osaltaan on kyse ihmisen perusluonteesta, on helpointa kulkea jo valmiiksi viitoitettua polkua. Tällöin voi kuitenkin yllättävänkin helposti ajautua vaarallisille teille. 

Olen näitten kokemusten kautta miettinyt myös omaa rooliani eri ryhmissä. On oikeasti hyvin raskasta olla jatkuvasti eri mieltä tai joutua perustelemaan itselle itsestäänselviä asioita piireissä joissa ei pitäisi joutua sitä tekemään. Kunnan oman, voittoa tuottamattoman vuokra-asuntotuotannon merkitys tai se, miksi työllistymisestä palkitseminen tai yrittäjyyskasvatus eivät ole ongelmattomia kysymyksiä, eivät tosiaan ole itsestäänselviä asioita realismia ihannoivassa yhteiskunnassa muuallakaan. Se, että kantaansa joutuu perustelemaan vasemmistolaisissa piireissä, on tietenkin äärimmäisen terveellistä ja kehittää omaa argumentaatiota, mutta isoin kysymys on se, miksi vasemmistolaisen liikkeen on niin vaikeaa kyseenalaistaa kollektiivisesti vallitsevat rakenteet. Olemme aikamme tuote.