maanantai 30. toukokuuta 2016

Jaaha. Toriparkki olisi sitten tulossa Turkuun. Eihän kaupunginvaltuuston äänestystulos yllätys ollut mutta olen silti pettynyt siihen miten kaupungin kehittäminen on Turussa yhä sidottu yksityisautoiluun. Pariisin ilmastosopimuksen pitäisi paikallistasollakin velvoittaa konkreettisiin toimiin ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi.
Saloon kaavailtu IT-alan osaamiskeskittymä onkin ilmeisesti aasialaisten alan huipputoimijoiden keskus. Myöskään Nokian tavaramerkkiä käyttävät puhelimet eivät tule ainakaan lähitulevaisuudessa olemaan suomalaisvalnisteisia.

Saa nähdä mitä tuleman pitää, mutta pidän itse tavoiteltavana sitä, että suomalaisen tietotaidon ja osaamisen hedelmät saataisiin hyödynnettyä täysimääräisesti nimenomaan Suomessa. Nyt todennäköisesti syntyvä tilanne on verrannollinen siihen, että Turkuun suurella tohinalla rakennetun Biolaakson yritysten tuotteet ja kehitystyö ovat pitkälti jo valuneet ulkomaiseen omistukseen.

Pohjimmiltaan kuvio on sama kuin ammoisina aikoina, kun Suomi oli raaka-aineen tuottaja Euroopan markkinoilla, ja voitot esim. tervakaupasta kääräistiin heti lahden takana Tukholmassa. Vaikka nykyään tuotetaan korkean teknologian pitkälle kehitettyjä tuotteita ja tehdään tiedettä, taloudelliset voitot kääritään muualla. On hyvä, että uusia työpaikkoja syntyy, mutta rakenteessa on vielä paljon korjattavaa. Suomessa pitäisi saada takaisin into ja voima paikallisten yritysten perustamiseen ja nimenomaan halu niiden omistamiseen.

perjantai 27. toukokuuta 2016

Kauppojen aukiolojen vapauttaminen. Sitäkään uudistusta ei tehty työpaikkojen lisäämiseksi vaan suurten kauppaketjujen etujen ajamiseksi. Pidemmät aukioloajat suosivat isoja automarketteja jotka voivat joka tapauksessa työllistää vain rajallisen määrän ihmisiä. Puhumattakaan siitä että ihmisten työmatkat pitenevät tilanteessa jossa pitäisi huolehtia hiilijalanjäljen pienentämisestä joka tasolla. Pienet lähikaupat parhaimmillaan työllistävät ihmisiä jotka asuvat kaupan lähellä säästäen näin omalta osaltaan luonnonvaroja. Ja tietenkin luonnonvaroja säästää se että ihmiset voivat käydä kaupassa jalan tai pyörällä helposti.

torstai 26. toukokuuta 2016

Eilen oli taas synkkä päivä Suomelle ja Salolle, kun jo kauan ounasteltu Microsoftin uutinen matkapuhelinsuunnittelunkin lopullisesta alasajosta julkistettiin. Minähän kirjoitin yritysostojen vaikutuksista ihan vähän aikaa sitten ja kertoo karua kieltä tämän päivän globaalikapitalismin arjesta, että irtisanomis- ja lakkauttamisuutiset ovat jatkuvasti ajankohtaisia.

Hyvääkin uutisesta löytyi; nimittäin Saloon valmistellaan merkittävää IT- alan osaamiskeskittymää. Toivon vaan tosiaan että tällä kertaa syntyvien uusien yritysten ja työpaikkojen tulevaisuus olisi turvattu. Se tavoite ei täyty hukkaamalla suomalaista osaamista ja omistusta ulkomaille. Tulee mieleen esimerkki tyystin toiselta alalta; ksylitoli kehitettiin Suomessa mutta siitä karttuvat voitot ovat jo kauan valuneet muille maille, eikä suomalaisen yhteiskunnan kehittämiseen.

En osta jenkkipurkkaa, vaan pelkästään Fazerin ksylitolipurkkaa joka edelleen valmistetaan Suomessa ja joka tuo työntekijöiden kautta verovaroja Suomeen. Harmi muuten että yritysostoihin liittyvät boikotit kestävät niin vähän aikaa. Esim jenkkipurkan kohdalla sen myynti laski kyllä yritysoston ja irtisanomisten myötä, mutta vain hetkellisesti ja nykyään ei juuri taideta edes muistaa tuota Leaf-kuviota.

tiistai 24. toukokuuta 2016

Päättäjäistapahtumassa oli mukavaa, nuoria oli paljon ja muut päivystäjät kivoja. Ideoimme vaalisloganeita, mulle tuli mieleen aika hyvä "Totuus ja imago-meillä ne kohtaavat". No, eiköhän asialla ole ihan oikeat ammattilaiset sitten :D Tarkkoja kävijämäärätilastoja tän päivän tapahtumasta ei vielä ole, pyysin niitä äsken.



Tämän päivän Turun Sanomissa julkaistiin mielipiteeni, tässä alla kokonaisena ja linkki perässä.

**************************


Joukkoliikenteen käyttämisen pitäisi olla helppoa ja halpaa

Turun Sanomissa oli vähän aika sitten uutinen, jossa kerrottiin lausuntokierroksella olevan liikennekaarilakiesityksen mahdollisista vaikutuksista Turun seudun joukkoliikenteeseen. Jutussa muun muassa joukkoliikennejohtaja Sirpa Korte esitti huolensa lakiesityksen vaikutuksista erityisesti hiljaisempien aikojen liikennöintiin. Artikkeli herätti paljon ajatuksia siitä, millä periaatteilla joukkoliikennettä Suomessa halutaan kehittää, ja miten markkinaehtoisuus sopii julkiseen palveluun ylipäätään.

Kortteen toteamus siitä, ettei markkinaehtoisilla toimijoilla olisi lain myötä velvoitetta ajaa hiljaisina aikoina tai vähemmän liikennöidyillä reiteillä, kuvaa täydelleen turkulaisenkin joukkoliikenteen arkea silloin, jos laki astuu voimaan nyt esitetyssä muodossa. Yksityiset yritykset eivät luonnollisesti aja tappiollisia linjoja. Toimiva, ihmiset kaikkialla ja kaikkina aikoina tavoittava joukkoliikenne kuuluu mielestäni jokaisen perusoikeuksiin.

Jo nyt monen työajat kuitenkin pakottavat oman auton hankintaan, kun työvuoroon on ehdittävä bussiaikataulujen ulkopuolella. Korte painotti myös, että Fölin ruuhkalinjojen tuotoilla ylläpidetään hiljaisempia vuoroja. Niiden kohtalo ja siis kattava joukkoliikenne olisi lain myötä vaakalaudalla. Liikennekaarilakiesitys on yksityisautoilua tukevaa politiikkaa tilanteessa, jossa kaiken infrastruktuurin kehittämisen tulisi tähdätä ilmastonmuutoksen hillitsemiseen. Kunnes sähköautot saadaan valtavirtaan, tulisi liikenneratkaisut tehdä kattavaa joukkoliikennettä tukien.

Tein itse aikoinaan siivoojan töitä ja ajokortittomana, pienipalkkaisena ihmisenä työmatkavaihtoehtoni olivat vähissä. Olin onnekas kun bussilla pääsi edestakaisin, riippumatta siitä kuinka aikaisin tai myöhään työt alkoivat, mutta muistan miten kova kiire oli aina ehtiä töistä illan viimeiseen bussiin. Pienituloisen vaihtoehdot eivät ole niistä ajoista lisääntyneet, päinvastoin. Hyvä esimerkki on halpabussien suosio ympäristöystävällisen junamatkustamisen kustannuksella. 

On selvää, ettei pienipalkkainen välttämättä voi kulkea töissä junalla vaikka haluaisi, junalippujen hintojen roimasta pudotuksesta huolimatta. Käydessäni Helsingissä töiden puolesta oli pakko valita halpabussi junan sijaan, kun bussilippu oli edelleen puolta halvempi. Junavuorojen vähentäminen kustannustehokkuuden nimissä ja suunnitelmat raideliikenteen yksityistämisestä eivät kuulosta lupaavilta. Pienituloisellakin pitää olla mahdollisuus tehdä ympäristötekoja matkustaessaan, joukko-ja raideliikennettä tulisi ehdottomasti kehittää julkisena, matalan kynnyksen palveluna.
http://www.ts.fi/mielipiteet/lukijoilta/2662066/Joukkoliikenteen+kayttamisen+++pitaisi+olla+helppoa+ja+halpaa

maanantai 23. toukokuuta 2016

Osallistun huomenna #päättäjäiset-koulunpäätöstapahtumaan Kupittaan urheiluhallissa. Nuorisolautakunnan jäsenille avautui mahdollisuus mennä päivystämään nuortenpalveluiden pisteelle, ja tottahan toki ilmoittauduin ekana mukaan :) Sinne on tällä hetkellä menossa kaksi lautakunnan jäsentä, Vpj Petra Peltonen ja minä.

On kyllä hauska sattuma, että olen nyt samassa lautakunnassa Peltosen ja vihreiden Mirjami Asikaisen kanssa, joiden kanssa olin sattumoisin myös samassa vaalipaneelissa lokakuussa 2012. Sehän oli TYYn ympäristövaliokunnan järjestämä ja aiheena oli kaupunkisuunnittelu. Mukana oli myös esim. Kokoomuksen Lauri Kattelus mutta olisi ihan liian ihmeellinen sattuma jos hänkin olisi lautakunnassa mukana ;)Tässä linkki, se tosiaan taltioitiin eikä meillä ollut siitä tietoa etukäteen. Parikymmentä minuuttia on alkusäätöä jonka voi skipata halutessaan.

http://bambuser.com/v/3066125?v=m





perjantai 20. toukokuuta 2016

Eilen julkaistiin hallituksen sisäisen turvallisuuden selonteko. Vaikka siinä oli hyviä asioita kuten rajavartijoiden lisääminen, poliisille ei ole luvassa kattavat poliisiresurssit turvaavaa määrärahalisäystä.

Kyllä selonteossa puhutaan siitä, että poliisien määrän väheneminen pysäytetään, mutta tässä tilanteessa kun katupartiot kulkevat kaupungeissa ja yhteiskunnan turvaverkot rikotaan oikeistolaisesta politiikalla, olisi aiempaakin tärkeämpää varmistaa että yhteiskuntarauhan viimeisiä rippeitä ei hukattaisi ja poliisit olisivat jatkossakin kansalaisten turvana. Vaikka toisaalta on loogista, että poliisejakin koskee sama uusliberalistinen leikkauspolitiikka kuin muitakin verovaroilla rahoitettavia, kaikille yhteisiä palveluja.

Olen myös viime päivinä ihmetellyt oikeistolaista retoriikkaa, että miten taitavaa se onkaan. Nyt esimerkiksi puhutaan valtionyhtiöiden aktiivisesta omistajaohjauspolitiikasta, kun todellisuudessa on kyse valtionyhtiöiden pilkkomisesta ja myynnistä ulkomaisille sijoittajille, huutokauppaamisesta oikeastaan.  Kun itse asiassa tavoitellaan valtiolle mahdollisimman passiivista roolia ja lopulta koko valtio-omistuksen rapauttamista, niin ideaa koitetaan myydä aktiivisena omistajapolitiikkana. Siinähän myydään aktiivisesti, ei siinä muusta ole kyse. Ja taas omistajat rikastuvat kun työpaikat virtaavat ulos Suomesta.

Tällä saralla on kuulunut onneksi hyviäkin uutisia tai ainakin parempaan suuntaavia uutisia. Nokian tuotemerkkiä käynnistellään uudelleen;  HMD global on saanut yksinoikeuden Nokian tavaramerkin käyttämiseen matkapuhelinten ja tablettien valmistuksessa. Kun selvittelin asiaa, en kuitenkaan löytänyt merkkejä siitä, että puhelimia myös alettaisiin valmistaa Suomessa. Toivottavasti tällaisia suunnitelmia, ja varsinkin aitoa tahtoa niiden toteutukseen on. Ehkä tällä kertaa firman omistus ja työpaikat,myös,säilytettäisiin Suomessa.

Ja kerrankin yt-neuvottelujen tuloksena työpaikat säilyvät Suomessa. Norjalaiselle Orklalle myyty Taffelin sipsitehdas Ahvenanmaalla vältti sitä uhkanneen lopettamisen. Tehtaan lähes 50 vuotta kestänyt historia saa siis jatkua. Toistaiseksi. Sipsitehtaan pelastuminen on jatkoa aiemmalle uutiselle Turun Runosmäessä sijaitsevan Sandvikin tehtaan säilymisestä, kun amerikkalainen omistaja ei valinnutkaan lopulta helpointa ratkaisua tehtaalle vaan päätti säilyttää sen.

Ulkomaille myynnissä on kuitenkin aina sama ongelma, eivät kaukana asuvat osakkeenomistajat ole kiinnostuneita paikallisesta suomalaisesta näkökulmasta ja teollisuuden merkityksestä täkäläiselle yhteiskunnalle. Yritysten yhteiskuntavastuu ei paljoa vaakakupissa paina kun kyse on suurista rahoista. Vaaditaan valtavasti työntekijöiden panosta ja työtä että yt-neuvotteluille saadaan tavallisesta poikkeava päätös, eikä sekään yleensä riitä. Sandvik ja Taffel muodostavat nyt poikkeuksen joka vahvistaa säännön.

Siksi valtion omistajaohjauspolitiikan tulisikin keskittyä pitämään aidosti suomalaiset työpaikat maassa eikä vaahdota ulkomaisen pääoman houkuttelemisesta kuten nyt.




tiistai 17. toukokuuta 2016

Tulin juuri ympäristöopintokerhomme ja Varsinais-Suomen TerVaksen yhdessä järjestämältä luontoretkeltä. Kiersimme Turun Katariinan luonnonsuojelualueen ja oli kertakaikkiaan ihanaa. Niin rauhoittava ja kaunis paikka, ja lyhyen matkan päässä Turun kauppatorilta...

Kun olen asunut niin kauan ihan toisella puolella kaupunkia niin ei enää muistakaan miten upeita paikkoja Turussa on. Onhan tämä Kohmon metsä tässä aika lähellä, mutta kyllä sitä vaan täytyy päästä mahdollisimman usein meren äärelle, jonnekin missä on vettä. Se on varmaan peruja niiltä ajoilta kun vietin kesät Taipalsaarella Saimaan rannalla. Veden äärellä ja luonnon keskellä sitä hengittää vapaammin.

maanantai 16. toukokuuta 2016

Viime torstaina pidetyssä nuorisolautakunnan kokouksessa ennalta tehdyt esitykset nuorisojärjestöjen ja -yhdistysten avustuksista menivät läpi sellaisinaan. Nuorisojärjestöjen ja erilaisten avustusta hakeneiden harrastusyhdistysten talous on taas vähäksi aikaa reilassa, kaupunki kerrankin laittaa rahojaan oikeaan osoitteeseen kun nuorten toimintaa tuetaan, jee!

Lautakunnan kokouksessa käsiteltiin strategista sopimusta seuraaville vuosille, jossa on vahva viritys nuorisotoimeen kohdistuvien leikkausten käytännön toteutukseen. Luvut ja strategiat ovat myös nuorisotoimelle valtuuston päätöksen sinetin jälkeen ahtaat ja vaikeat. Kuten Saskan ja demarilautakuntalaisten kanssa kuitenkin olemme esille tuoneet; turkulainen nuorisotyö tulee jatkumaan entisellä tasollaan jos se meistä on kiinni.

Olen hyvin pahoillani siitä, ettei Vasemmistoliitto saanut kaupunginvaltuustossa säästöt torjuvan esityksensä tueksi muita puolueita. Lautakunnassa tehtävät päätökset ovat näin ollen vaarassa tulla aina jyrätyiksi. Oppositiopuolueilla olisi mielestäni nyt tuhannen taalan paikka toimia hallituksen kurjistamispolitiikkaa vastaan mutta nähtävästi Vassi on ainoana yksin leikkauslinja vastustamassa. Ei sen näin pitäisi mennä. En kuitenkaan kuulu niihin jotka vetävät maton lautakuntapäätöksenteon alta sanomalla ettei lautakunnassa kuitenkaan voi vaikuttaa.

Nähdäkseni lautakuntatyö on sitä varten, että siellä tehdään työtä turkulaisten hyväksi joka tapauksessa, riippumatta siitä mitä päätöksiä myöhemmin esim. valtuustossa tehdään. Sehän on demokratian ydin, että aina täytyy eri elimissä pitää kiinni mahdollisuudesta ja oikeudesta tehdä politiikkaa ja olla ehkä myös eri mieltä, jos eri mieltä olemalla parhaiten voi köyhien ja pienituloisten asiaa ja julkisia palveluita puolustaa. Poliitikot ovat ihmisten valitsemia ja meidän kaikkien pitäisi ajaa ihmisten asiaa mutta useimmiten tämä kyllä näyttää unohtuvan.

keskiviikko 11. toukokuuta 2016

Eilen pidettiin Vipun vuosikokous, jatkan varapuheenjohtajana :) Tämäkin vuosi on Vipulle hyvin tärkeä, kunnallisvaalit tulossa ja kaikki. Pian on tulossa jäsentapaamisia ja kaikkea muutakin kivaa!


tiistai 10. toukokuuta 2016

Toriparkki jäi pöydälle seuraavaan valtuuston kokoukseen, 30.5 asti. Vasemmistoliitto vastusti nuorisolautakunnan, kasvatus-ja opetuslautakunnan sekä kulttuurilautakunnan säästöjä, linja siis piti kaupunginhallituksesta lähtien, mutta hävisi äänestyksissä. Sipilän hallituksen leikkauslinja näyttää tehokkaasti ulottuvan myös paikallistasolle.

maanantai 9. toukokuuta 2016

Tänään mä sitten tein sen. Allekirjoitin kunnallisvaaliehdokaskaavakkeen ja olen siitä iloinen. Lähden ehdolle.

Tänään Turun kaupunginvaltuustossa päätetään toriparkista. Myös esimerkiksi nuorisotoimen säästöt listalla. Onneksi Vipun pj Riikka Oksanen on siellä paikalla :) Tässä alla Antti Lehtisen tekemä toriparkkijuliste, sitten nuorisolautakunnan Vasemmistoliittolaisten ja demareiden yhdessä tekemä kannanotto säästöistä! Meni läpi Aamusetissa.





Nuorisotyöhön kohdistuvat leikkaukset heikentävät palvelutasoa

Kannanotto, vapaa julkaistavaksi heti

Turun kaupunginhallitus on kokouksessaan 29.3. lähes yksimielisesti esittänyt kaupunginvaltuustolle yhteensä 300 000 euron leikkauksia nuorisolautakunnan vuoden 2016 talousarvioon. Hallituksen päätökseen jätettiin eriävä mielipide.

Kaupunginhallituksen mukaan nuorisolautakunta voi sopeuttaa menojaan joko tuloja kasvattamalla tai leikkauksin. Tulojen kasvattaminen voi perustua joko ulkoisen rahoituksen lisäämiseen tai asiakasmaksujen nostoon. On epävarmaa, onko nuorisolautakunnan mahdollista saavuttaa tavoitetta tuloja nostamalla vielä vuoden 2016 aikana. Näin ollen vaihtoehdoksi jääkin menoista supistaminen. Lautakunnalle ei ole esitetty, miten sopeutus toteutetaan vielä vuonna 2016 vähentämättä työvoimaa tai tiloista luopumatta. Me allekirjoittaneet pidämme sopeutustavoitetta kohtuuttomana. Osittaisinakin leikkauksina tehtävät sopeutukset vaarantavat Turun nuortenpalvelut ja kaupungin strategiset, nuorisotyöhön liitetyt tavoitteet.

Nuorisolautakunta ja nuortenpalvelut ovat hoitaneet talouttaan viime vuosina esimerkillisesti. Talousarviot on alitettu ja kaupungin henkilöstö on osoittanut valmiutensa joustaa vaikeina aikoina. Määräaikaisista työsuhteista on luovuttu, investoinneista on supistettu ja tiloista karsittu. Nuortenpalvelut ovat pysyneet hyvin annetussa henkilöstötavoitteessa, joka on nykyisellään hyvin kireä. Samaan aikaan nuortenpalvelut ovat saaneet paljon kaupungin ulkopuolista rahoitusta ja Seikkailupuisto, yksi Varsinais-Suomen suosituimmista matkailukohteista, on rikkonut tulo- ja kävijäennätyksiään.

Mikäli kaupunginhallituksen esittämät sopeutukset hyväksytään muutoksitta, on vaarana, että kaupunki joutuu luopumaan nuorisotaloista ja -tiloista. Hyvistä tiloista ja niissä järjestettävästä nuorisotoiminnasta luopumalla kaupunki heikentää nuorisotyön mahdollisuuksia ongelmien ennaltaehkäisyyn. Nuorisotyö on edullinen ja tehokas tapa muun muassa syrjäytymisvaarassa olevien auttamiseen. Tästä työstä leikkaamalla kartutetaan nykyisille ja tuleville sukupolville koituvaa laskua.

Kaupunginhallituksen esitysten toteuttaminen on vaikeaa myös nuortenpalveluiden nykyisten vuokrasopimusten puitteissa. Tiloista ei yksinkertaisesti ole mahdollista luopua vuoden 2016 aikana, kun niissä olevat vuokrasopimukset velvoittavat pysymään niissä kuuden kuukauden irtisanomisajan verran.

Me nuorisolautakunnan Vasemmistoliittoa ja SDP:tä edustavat jäsenet esitämme kaupunginhallituksen esitystä käsittelevälle kaupunginvaltuustolle, että se valmistelee sopeutusesityksensä uudestaan ja pohtii vakavasti keinoja, joilla nuorisotyön tulevaisuus Turussa turvataan palveluista karsimatta. Vaikka kaupunginhallituksessa onkin esitetty, ettei sopeutustavoite vaaranna nuortenpalveluita, on pelkona, että esitetty sopeutus kohdistuu juuri Turun nuoriin. Vaikka 300 000 euroa voikin kaupungin mittakaavassa olla pieni raha, on se nuorisotyölle merkittävä summa. 

Pieneltä tuntuvalla leikkauksella voidaan saada aikaan iso vahinko. Vaikka kaupunginhallitus onkin perustellut sopeuttamisesitystään sillä, ettei se vaarantaisi nuortenpalveluita, ei hallituksessa ole esitetty, miten sopeutus voitaisiin toteuttaa ilman henkilöstövähennyksiä tai tiloista luopumisia. Mikäli lautakunnan päätettäväksi tuodaan talousarvion supistamisen seurauksena esitys henkilöstön irtisanomisesta tai nuorisotilojen määrän vähentämisestä, tulemme vastustamaan esityksiä lautakunnassa jyrkästi.

Saska Heino, nuorisolautakunnan jäsen (vas.)
Eva-Liisa Raekallio, nuorisolautakunnan jäsen (vas.)
Petra Peltonen, nuorisolautakunnan varapuheenjohtaja (sd.)
Oussama Yousfi, nuorisolautakunnan jäsen (sd.)
Kati Saarinen, nuorisolautakunnan jäsen (sd.)

perjantai 6. toukokuuta 2016

Tänään tuli hyvä uutinen: Aleksanteri-instituutin tilaisuudesta 12.4. julkaistiin juttusarja politiikasta.fi-lehdessä, ja se tuli tänään ulos. Erikoista, että jutusta oli editointivaiheessa jätetty pois mainintani Vasemmistoliiton roolista yliopistolain eduskunnan käsittelyssä 2009. On upea juttu että Vasemmistoliitto ainoana olisi hylännyt lain, ja minusta siitä pitäisi mainita aina kun on mahdollisuus. Tässä alla linkki juttusarjaan, jossa mukana myös muut 12.4. puhuneet, Jaakko Hämeen-Anttila sekä Antti Hautamäki ja myös oma juttuni editoimattomana :D


Kenen ehdoilla yliopistopolitiikkaa tehdään?

Yliopistojen talous on vaakalaudalla koulutusleikkausten myötä, mullistukset ovat kuitenkin osa jo pidempään jatkunutta kehitystä. Vuonna 2010 voimaan astunut yliopistolaki oli käännekohta.

Yliopistolakimuutosta puolustettiin yliopistojen autonomian lisääntymisellä. Valtiosidonnaisuus näyttäytyi tämän retoriikan mukaan negatiivisena ja yrityssidonnaisuus positiivisena. Onkin tärkeä huomio, ettei sidonnaisuus sinänsä ollut vastustettava asia vaan valtion rooli. Näillä muodoin kyseessä oli puhtaasti uusliberalistinen uudistus.

Opetus- ja kulttuuriministeriön tietojen mukaan yliopistouudistukseen liittyneiden yliopistojen keräämien yksityisten pääomasijoitusten valtion vastinrahaan oikeuttaneeksi määräksi tuli 332 miljoonaa euroa vuosina 2008–2013 ja sitä vastaavaksi valtion vastinrahoituksen määräksi suhteella 2:5 muodostui 831 miljoonaa euroa. Yksityisen pääoman keräämisestä palkitaan jo kolminkertaisesti uuden, kesäkuussa 2017 päättyvän varainkeruun tulosten perusteella.

Perustuslakimme turvaa tieteen, taiteen ja ylimmän opetuksen vapauden. Tieteen vapauteen kuuluu mm. sen harjoittajan oikeus valita tutkimusaiheensa ja menetelmänsä. Nyt eniten yritysrahaa keränneet yliopistot palkitaan lisäinvestoinneilla, ja yliopistot hankkivat rahoitusta myös liiketoiminnasta kuten yhä kasvavasta koulutusviennistä ja pääomatuloista. Yliopistot voivat tehdä konkurssin, ja yt-neuvotteluista onkin tullut yliopistojen arkipäivää. 

Yliopistot on lain myötä viimeistään asetettu samalle viivalle yritysten kanssa. Yliopistojen rahoitusperustaa oli kuitenkin muutettu tulospainotteiseksi jo aiemmin, ja yliopistoväen erilaiset tutkimustyöstä irralliset raportointivelvollisuudet veivät yhä enemmän yliopistolaisten työaikaa. Silloinen opetusministeri Henna Virkkunen korosti, miten yliopistolaki pelastaa yliopistot. 

Henkilöstön virkasuhteet työsuhteiksi

Eräs yliopistolain kouriintuntuvimmista seurauksista on nyt nähty henkilöstön yt-neuvottelujen ja irtisanomisten myötä. Lain 4. luvun 29§ mukaan henkilöstön palvelussuhde on työsuhde. Sen nähtiin antavan yliopistoille paremmat edellytykset kannustavan henkilöstöpolitiikan harjoittamiseen. 

Helsingin yliopistossa on tänä keväänä toteutettu kannustavaa henkilöstöpolitiikkaa lain hengessä, ja päätetty irtisanoa lähes tuhat ihmistä, ja kaikkiaan Suomen yliopistoissa on käyty jo 25 yt-neuvottelut vuoden 2012 jälkeen. Henkilöstön määrä on vähentynyt lähes 4 000:lla. Itä-Suomen yliopistossa neuvottelut ovat jo kuudennet ja Tampereen teknillisessä yliopistossa kahdeksannet. Tampereen yliopisto ilmoitti huhtikuun alussa omista yt-neuvotteluistaan. 

Yliopiston hallitukseen ulkopuolisia

Alkuperäisen lakiesityksen mukaan hallituksen enemmistö haluttiin yliopistojen ulkopuolelta. Kiintoisaa on, että ulkopuoliset jäsenet haluttiin juuri elinkeinoelämän piiristä; peräänkuulutettu yhteiskuntasidoksen tiivistäminen olisi voinut tarkoittaa esim. kansalaisjärjestöjen edustusta. Ehdotettu kokoonpano kuitenkin oli perustuslain vastainen, Suomen kaikkien oikeustieteellisten tiedekuntien dekaanien kannanotto nosti tämän esiin.
Sain kannanoton Turun dekaanilta levitettäväkseni medialle, vastaanotto tiedotusvälineissä oli erittäin vaisua. Oikeusoppineiden reaktio tuotti lopulta tulosta, ja lakiesitys muuttui perustuslakivaliokunnassa. Tyypilliseksi hallituskokoonpanoksi muodostui yliopistolaisten enemmistö lukemin 60%- 40%, joka on yleisesti käytössä. 

Yliopistolain vaikutuksista opiskelijoille

Lakimuutos mahdollisti opintojen maksullisuuden EU/ETA-maiden ulkopuolelta tuleville opiskelijoille. Tätäkin uudistusta perusteltiin kansainvälisyyden ja koulutusviennin lisäämisellä. Viime hallituksen opetusministeri Krista Kiuru esimerkiksi totesi pitävänsä tärkeänä, että esteet suomalaisten korkeakoulujen kansainvälistymiseltä poistetaan. Paljon vähemmän puhuttiin siitä, miten koulutus tässä retoriikassa mielletään tuotteena siinä missä muutkin teollisuustuotteet.

Monet yliopistot alkavat periä maksuja syksystä 2017 alkaen. Helsingin yliopistossa maksetaan jopa 25 000 euroa lukuvuodelta. Perustuslakimme 6§:n 2 momentti linjaa, ettei ketään ilman hyväksyttävää syytä saa asettaa eri asemaan esim. kansalaisuuden perusteella. Onkin aiheellista kysyä, miksi suomalaiset opiskelijat saisivat vapautuksen lukukausimaksuista. Päinvastoin, kun yliopistojen rahoitus on yritysrahan lisääntymisen myötä suhdanneherkällä pohjalla, yliopistot alkavat nopeasti katsoa rahoituslähteitä läheltä.

Suomen linjaukset noudattivat yleistä kehitystä. Lakiluonnos mainitsi kymmenen maata, joissa yliopistojen asema on murroksessa tai jo irrotettu valtiosta. Uudistuksilla pyrittiin laajentamaan yliopistojen toimintavapautta. Akateemisten arjessa todellisuus on hyvin erilainen.

Koulutuspoliittisesta aktivismista –opiskelijatoiminnan aika

Yliopistolaki kävi läpi lausuntokierroksen, ja 1.12.2008 mennessä lausuntoja antaneet tahot olivat opetusministeriön mukaan enimmäkseen sitä mieltä, että luonnos on hyvin valmisteltu. Esimerkiksi Helsingin yliopisto katsoi, että yliopistojen ääntä on kuultu kiitettävällä tavalla. Tämä ei kuitenkaan selitä sitä, miksi yliopistolain vastainen työ alkoi juuri Helsingistä, yliopistolaisten keskuudesta, ja miksi vastarinnan ytimessä oli ihmisten reaktio siihen, ettei heitä oltu valmistelussa kuultu. Esimerkiksi virkasuhteiden muuttaminen työsuhteiksi sai kritiikkiä, mutta sitä ei noteerattu.

Virallinen keskustelu oli lakia ja sen valmistelua kiittävää myös opiskelijoiden keskuudessa. Esimerkiksi Suomen ylioppilaskuntien liiton hallitus suorastaan kiitti 26.9.2008 antamassaan lausunnossa opetusministeriötä lain valmistelusta yhteistyössä yliopistoyhteisön kanssa. Ylioppilaskuntien toiminta jatkoi samalla linjalla myös keväällä 2009; Turussa TYY oli huolissaan käytännössä ainoastaan hallitusenemmistön säilymisestä yliopistoyhteisöllä.

Valtakunnallinen opiskelijatoimintaverkosto syntyi tilanteessa, jossa opiskelijat huolestuivat edunvalvojiensa passiivisuudesta.  Yliopistolain vastainen Opiskelijatoiminta levisi vuodenvaihteessa 2008-2009 nopeasti ympäri Suomen.  Sitä pyörittivät pääasiassa opiskelijat, henkilökuntaa oli mukana varsin vähän. Liike oli poliittisesti sitoutumaton, vaikka vasemmisto-opiskelijat vastasivatkin käytännössä yksin yliopistolain vastustamisesta. Olin itse Turun yliopiston vasemmisto-opiskelijoiden hallituksessa.

Olin alkuvuodesta 2009 aloittanut työt Vasemmisto-opiskelijoiden pääsihteerinä, ja aloin vetää Opiskelijatoimintaa Turussa; järjestin keskustelutilaisuuden, jossa oli puhumassa myös yliopiston professori ja tutkija, ja olin myös päävastuussa mielenosoituksen järjestämisestä 17.2.2009. 

Valtakunnallista opiskelijatoimintaa määritti alusta asti yhteistyö; toiminnan samanaikaisuus. Näimme hyvin tärkeäksi, että toimimme kaikissa yliopistokaupungeissa samaan aikaan ja samalla tavalla. Koimme että koordinaatio vahvistaa yhteistä viestiä, ja yleinen mielipide saadaan lain vastustajien puolelle.

Suomen yliopistokaupungeissa järjestettiinkin mielenosoitukset samana päivänä, ja ne saivat tilaa mediassa meidän määrittelemällämme tavalla. Opiskelijatoiminnan kevään eräänlainen huipentuma koettiin ”Mustana perjantaina” 13.3., jolloin järjestettiin Helsingissä valtakunnallinen mielenosoitus. Keskustelu kuitenkin tyrehtyi kevään kuluessa ja kesäkuussa 2009 koettiin valtaisa pettymys, kun eduskunta hyväksyi yliopistolain, poikkeuksena Vasemmistoliitto.

Koulutusleikkausten vastaisesta työstä kuluneena vuonna

Valtakunnallinen Koulutuslakkoliike käynnistyi viime syksynä, ja sen toiminnassa on ollut paljon samoja piirteitä Opiskelijatoiminnan kanssa, jos kohta erojakin. Alkusysäyksenä toiminnalle olivat hallituksen koulutusleikkaukset, ja myös virallisen keskustelun reagoinnin hitaus. 

Koulutuslakon toiminta oli Opiskelijatoimintaa laajempaa, käsittäen muutkin koulutusasteet yliopiston lisäksi, ja mukana olikin ihmisiä paitsi yliopistoilta, myös opettajia ja päiväkotien henkilökuntaa. Ammattiliittojen edustajia oli myös mukana. Osallistuin itse Helsingissä viime syksynä valtakunnalliseen liittojen jäsenistön ulosmarssia 1.12. suunnitelleeseen kokoukseen. Ulosmarssi ei toteutunut, mutta ympäri maata järjestettiin tuona päivänä mielenilmauksia.

Useiden ammattiliittojen, kuten OAJ:n, johtoportaassa oli kannatusta yhteistyölle liikkeen kanssa, haasteena oli ammattiliittojen jäsenistön saaminen mukaan toimintaan laajassa mitassa. Se olisi mielestäni ollut täysin keskeistä toiminnan onnistumisen, ja sen pitkän tähtäimen vaikutusten kannalta. 

Ideaalitilanne olisi, että kritiikki kumpuaisi virallisilta tahoilta. Mikäli vastarinta näyttäytyy pelkästään pienten, epävirallisten ryhmien projektina, se saa suuren yleisön, yliopistolaisista puhumattakaan, vierastamaan toimintaa eikä se tällöin palvele vastarinnan perimmäistä tarkoitusta; sitä että pohdittaisiin kestäviä vaihtoehtoja nykyiselle koulutuspolitiikalle ja löydettäisiin ne. Sitä, ettei Koulutuslakon toiminta käynnistynyt mistään virallisesta instanssista, voidaan jo itsessään pitää koko vastarinnan marginaalisuutta selittävänä tekijänä. 

Yliopistojen henkilökuntaa oli mukana toiminnassa, esim. Turun yliopiston kasvatustieteellisen tiedekunnan kaikki professorit näyttivät esimerkkiä ja allekirjoittivat leikkaukset tuominneen kannanoton, joka valmisteltiin Koulutuslakon puitteissa liikkeessä toimineiden yliopistolaisten työnä. Kannanotot aiheesta keräsivätkin satoja henkilökunnan allekirjoituksia.

Yliopistojen ja tieteen tulevaisuudesta

Yliopistojen pelastajaksi mainostettu taloudellinen autonomia tarkoittaa tässä tapauksessa  epävarmaa rahoitusta. Toisaalta väitteet siitä, ettei Suomella ole varaa ylläpitää nykyisenkaltaista yliopistoverkkoa ja korkeakoulutusjärjestelmää, ovat saaneet kovan kolauksen Panamapapereiden myötä.

Yliopistojen tehtävä ei ensisijaisesti ole hyödyttää yhteiskuntaa yksinomaan taloudellisin mittarein tarkasteltuna, vaan tuottaa tietoa sen itsensä vuoksi. Sivistyksellä pitäisi olla itseisarvo. Tällä hetkellä vain kaupallisesti sovellettava tieto ja tutkimusalat määräytyvät arvokkaina; nykyinen opetus- ja kulttuuriministeri Sanni Grahn-Laasonen haluaa lisätä talouskasvua kehittämällä yliopistotutkimuksen bisnesulottuvuutta.

Yksityisten yritysten oikeutettuna päämääränä on tuottaa voittoa. On luonnollista, että yritykset pyrkivät rahoittamaan vain taloudellisesti sovellettavaa tukimusta. Humanistiset, ja yleensä kaupalliselta soveltuvuudeltaan heikot tutkimusalat jäävät kuitenkin tässä kehityksessä nopeasti jalkoihin.
                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                          Eva-Liisa Raekallio

Kirjoittaja on turkulainen pätkätyöläinen, kasvatustieteilijä ja aktivisti, joka veti keväällä 2016 jo toisen lukupiirinsä yliopiston asemasta yhteiskunnassa.

Lukemista:

Yhteinen yliopisto. Mikko Jakonen & Jouni Tilli, (toim). Tutkijaliitto (2011)
Akateeminen kysymys. Yliopistolain kritiikki ja kiista uudesta yliopistosta. Tuukka Tomperi (toim.) Tampere:Vastapaino (2009)
Valta, uusi yliopistopolitiikka ja yliopistotyö Suomessa : managerialistinen hallintapolitiikka yliopistolaisten kokemana / Risto Rinne, Arto Jauhiainen, Hannu Simola, Reeta Lehto, Annukka Jauhiainen, Anne Laiho(2012)