torstai 20. joulukuuta 2012

Media on pitkälti unohtanut Talvivaaran. Niinhän siinä yleensä käy, että tiedotusvälineet jaksavat yhtä aihetta perata muutaman viikon korkeintaan, sen jälkeen odottavat jo muut aiheet tarttujaansa. Mutta onneksi ympäristöjärjestöt tiedottavat silloinkin kun valtamedian kiinnostus on lopahtanut ja lumi peittänyt näkyvimmät ongelmat.

http://suomenluonto.blogit.fi/

Tai no, kyllähän Turun Sanomat tuossa muutama päivä sitten tyynnytteli ankarinta tiedonjanoa.

http://www.ts.fi/uutiset/kotimaa/428514/Elykeskus+Talvivaaran+jatevesivuoto+ei+nay+kaivovesissa

Toinen juttu kokonaan on se, että Elykeskuksen rooliin kuuluu tyynnyttely. Ja se on saanut ansaittua kritiikkiä lepsuilustaan aiemminkin.

Talvinen vaara etenee lumen alla hitaasti ja vääjäämäättä ja ympäristöjärjestöt tarjoavat ainoina kattavinta tietoa.

tiistai 18. joulukuuta 2012

Hallitussopimuksessa puututaan myös yliopistoon:


"Turussa yliopistot, korkeakoulut ja ammatilliset opistot tarjoavat laadukasta opetusta, kansainvälisyyttä ja osaavaa työvoimaa elinkeinoelämän tarpeisiin sekä voimistavat Turun elinvoimaa ja kilpailukykyä"

Eli Turun yliopiston ainoa tehtävä onkin elinkeinoelämän materiaalitehtaana toimiminen. Koulutus nähdään sopimuksessa pelkästään elinvoimaisuuteen ja kilpailukykyisyyteen sidottuna.

Todella hirveä, mutta samalla täysin looginen linjaus; onhan yrityslogiikka vallannut suomalaiset yliopistot yliopistolain myötä nyt viimeistään. Luin Turun yliopiston nettisivuja ja huomasin tämän

https://intranet.utu.fi/fi/ajankohtaista/uutiset/Sivut/humanistinen-tiedekunta-pyrkii-tehokkuuteen.aspx

Humanistisella tiedekunnalla ei sitten olekaan muita ongelmia kuin opiskelijoiden liian alhaiset opintopistemäärät. Kelahan päätti nostaa opintopisterajoja joku aika sitten. Minulla on kavereita, joille on lähtenyt selvityspyyntö kotiin, kun suosituksesta on puuttunut yksi opintopiste.

Kyllä minusta humanistisenkin tiedekunnan merkittävin ongelma on liiallinen numeroihin tuijottaminen. Akateeminen maailma on altistunut ja alistunutkin markkinan ja määrän logiikalle, tutkimuksen ja tiedon itseisarvo on romahtanut. Ihmiset uupuvat yhä kohtuuttomammiksi käyvien vaatimusten alla.

Turun yliopiston Vihreä Vasemmisto- ryhmä on järjestänyt keskustelusarjaa Yliopisto, ylioppilaskunta, yhteiskunta. Se jatkuu ensi vuonna, tammikuussa. Itse alustan kansainvälisyydestä ja lukukausimaksuista kauppakorkeakoulun Mercatorilla torstaina 7.3. Tervetuloa! Entinen vasemmisto-opiskelijoiden puheenjohtajakin siis pääsee muutaman sanasen lempiaiheestaan sanomaan :) Tai no, yhdestä monista lempiaiheistaan!

http://www.facebook.com/events/162430090566688/permalink/172013639608333/

maanantai 17. joulukuuta 2012

Kirjoitin viime perjantaina Edun tietsikkaluokassa istuksiessani tiedotteen Vipun kannasta hallitussopimuspäätökseen, ja myös pistin sen tänään medialle ja muuten eteenpäin. Toivottavasti se julkaistaan, mutta kivaa on, että teksti yleensä hyväksyttiin julkaistavaksi sellaisenaan, ilman muutoksia :) Tässäpä on:

****


TIEDOTE

Vapaa julkaistavaksi 17.12.2012

Turun vasemmistoliitto ei lähtenyt mukaan Turun uuteen hallitussopimukseen. Sopimus hylättiin mm. Viherpunainen vasemmisto ry:n äänin 13-6 kunnallistoimikunnan ja uuden valtuustoryhmän yhteiskokouksessa 13.12. Viherpunainen vasemmisto ry on erittäin iloinen ainoasta oikeasta päätöksestä. Vasemmistoliitto oli ainoa puolue, joka ei lähtenyt sopimukseen. Osoitimme näin olevamme ainoa varteenotettava parannuskeino Turun tautiin.

Sopimuksen hyväksyminen olisi edellyttänyt mm. kokoomuksen saneleman uudistusohjelman hyväksymistä, kaupungin alimitoitetun talousarvion hyväksymistä ja omaisuuden myyntiä. Sopimuslinjasta poikkeamista ei oltaisi hyväksytty missään päätöksenteon vaiheissa, tämä olisi romuttanut Vasemmistoliiton mahdollisuudet äänestäjien valtuutuksen mukaiseen työskentelyyn. Yhteistyötä voidaan tehdä, mutta ei millä ehdoilla tahansa.

Viherpunainen vasemmisto ry epäilee sopimuspolitiikan mahdollisuuksia kestävässä kaupunkikehittämisessä, kestävän kaupunkikehittämisen tulisi olla toiminnan lähtökohta kun se tässä sopimuksessa on lähinnä lisäarvo. Sopimuksessa puhutaan esimerkiksi ainoastaan kestävän kaupunkiliikenteen tavoitteiden tarkistamisesta osana kaupunkistrategian laadintaa.

Turkua halutaan sopimuksessa uudistaa tuottavuutta ja taloudellisuutta edistävin toimenpitein, ja voimavaroja halutaan ohjata mahdollisimman tuloksellisesti. Viherpunainen vasemmisto ry:n mielestä kaupunkia ja kaupunkilaisia ei voi johtaa yritysmaailmasta saaduilla opeilla.

Viherpunainen vasemmisto ry on torstaisen päätöksen myötä saanut mahdollisuuden toimia äänestäjiensä valtuutuksen mukaisesti myös seuraavan valtuustokauden ajan. Viherpunainen vasemmisto ry osoittaa jatkossakin olevansa turkulaisten luottamuksen arvoinen.

 ****

Ja sitten erääseen toiseen ajankohtaiseen aiheeseen:

Turun telakan omistava STX haluaa valtiolta muutaman kymmenen miljoonan euron käyttöpääomalainan. Turun telakan uusi laivatilaus on kiinni nyt siitä, rahoittaako valtio sen. Ja valtion kanta on varsin epäselvä. Kokoomus haraa rahoitusta vastaan tai jättää mainitsematta koko asiasta, Vasemmistoliitto vatii sitä.

http://www.ts.fi/uutiset/talous/428115/STX+esiin+eduskunnassa++Uotila+vaati+lainaa+Orpo+ei+maininnut

Pääministeri Katainen ja valtionvaraiministeri Urpilainen eivät ainakaan vielä tätä kirjoitettaessa edes olleet kertoneet medialle, onko asia huomenna tiistaina kokoontuvan talouspoliittisen ministerivaliokunan käsiteltävänä.

Tässä koko keskustelussa tulee mielestäni hyvin esiin oikeiston ja vasemmiston ero. Ja vieläpä hyvinkin uusliberalistisesti suuntautuneen oikeiston. On vain loogista että kokoomus tässä tilanteessa haluaa minimoida valtion panosta. Kaavaan sopii sekin, että demari on samassa rintamassa.

Mikäli laivatilaus jää toteutumatta, merkitsee se telakan alihankkijayritysten epävarmojen aikojen myötä vaikeuksia varsinais-suomalaiselle teollisuudelle ja sitä kautta koko suomalaiselle elikeinoelämälle. Tässä suhteessa luulisi, että kokoomuskin korostaessaan asemaansa elikeinoelämän etuja ajavana puolueena sitten käytännössäkin toteuttaisi politiikkaa, joka tukee elikeinoelämää ja työllisyyttä. Mutta kun ei.


sunnuntai 16. joulukuuta 2012

Kävin perjantaina vasemmistonuorten pikkujouluissa. Oli mukavaa nähdä tuttuja ja leikkiä hetken aikaa nuorta ;) Poliittisten järjestöjen bileissä puhutaan helposti myös politiikkaa (yllätys), niin tälläkin kertaa. Toki asiaan vaikutti torstainen päätös Turun hallitussopimuksen hylkäämisestä. Oli mukavaa kun lopputulosta pääsi juhlistamaan niinkin nopealla varoitusajalla :)

http://www.ts.fi/uutiset/kotimaa/426788/Vasemmistoliitto+hylkasi+Turun+puolueiden+sopimuksen

Varsin kiintoisaa, mutta ei taaskaan yllättävää ole se, että Vasemmistoliitto oli ainoa sopimuksen ulkopuolelle jättäytynyt puolue. Tässä tuli samalla todistetuksi myöskin perussuomalaisten tarjoaman ja mainostaman poliittisen vaihtoehdon todellinen taso. Vasemmistoliitto on ja pysyy tämänkin päätöksen myötä ainoana varteenotettavana parannuskeinona Turun tautiin. Juurikin näin :)

**

Muitakin hyviä uutisia on viime aikoina kotimaasta kuulunut. Olen ollut ja olen huolissani kyläkoulujen hävittämisestä. Siksi oli huojentavaa lukea Nousiaisten kunnanvaltuuston päätöksestä rahoittaa Nousiaisten Valpperin kyläkoulun uudisrakennus. Eli vanha, 1970-luvun roskarakentamisen tuotos korvataan uudella, ehommalla koululla.

Päätös on monessakin mielessä loistava, ihan maaseudun infrastruktuurin säilyttämisestä alkaen. Samalla kuitenkin päätös noudattaa turhankin tuttua kaavaa; investointeja Valpperin kouluun on odotettu jo parikymmentä vuotta. Ja ihmiset oireilevat sillä aikaa huonosta sisäilmasta.

Ihan samanlaista touhua täällä Turussakin näkee, homekouluja ylläpidetään (uudisrakennusten) kustannuksiin vedoten vuosikausia, ja samalla vaarannetaan jatkuvasti oppilaiden ja henkilökunnan terveyttä. Minusta olisikin järkevintä ja tietenkin eettisesti kestävintä huomioida kustannuksissa myös terveysvaikutusten kustannukset. On takuulla pitkällä tähtäimellä edullisempaa vaihtaa huonokuntoiset rakennukset homeettomiin. Että jos todella halutaan tuijottaa niitä numeroita, ajanmukaisten rakennussuositusten mukaisesti rakennetut koulut tai mitkä tahansa rakennukset säästävät ihan oikeasti sitä rahaa.






perjantai 14. joulukuuta 2012

Eilen illalla tehtiin ainoa oikea päätös, kun Turun vasemmistoliitto hylkäsi Turun uuden hallitussopimuksen. Olen valtavan iloinen, nyt puolueella on todellinen mahdollisuus tehdä äänestäjien ja kaupunkilaisten edun mukaista politiikkaa. Päätös osoittaa, että Vasemmistoliitto seisoo vakaumuksensa ja linjaustensa takana ja on todellinen vaihtoehto.

Vipulaiset äänioikeutetut äänestivät tietysti sopimukseen menoa vastaan. Tässä omaa panostani keskusteluun asiasta.

-Kun merkittäviä ja pitkälti vassin peruslinjausten vastaisia sopimusasioita ovat mm. kokoomuksen saneleman uudistusohjelman hyväksyminen, kaupungin talousarvion hyväksyminen ja omaisuuden myynnit eikä sopimuslinjasta poikkeamista tulla hyväksymään, ei sopimukseen voi missään nimessä lähteä. 

-Turkua halutaan sopimuksessa uudistaa tuottavuutta ja taloudellisuutta edistävin toimenpitein, ja voimavaroja halutaan ohjata mahdollisimman tuloksellisesti. -Voiko tällaista terminologiaa yleensä käyttää kaupungin johtamisesta-ei voi, yrityksen johtamisesta kylläkin. Kaupunki ei kuitenkaan ole yritys.

-> Vasemmistoliitto ei voi liittyä tällaiseen ja tällä tavalla laadittuun sopimukseen


Ja kun totta tosiaan uusi sopimus olisi velvoittanut sopimusehtojen noudattamiseen päätöksenteon kaikilla tasoilla, siis myös lautakuntatyöskentelyssä, se olisi romuttanut täysin vassilaisten mahdollisuuden toimia periaatteidensa mukaisesti. Jos itse olisin ollut sidottu lukio- ja ammattiopetuslautakunnan kokouksissa toimimaan tuottavuuden ja taloudellisuuden kriteerit ainoana ohjenuoranani, olisin rikkonut kaikkia periaatteitani vastaan. 

On valitettavaa, että eilisessä äänestyksessä löytyi 6 sopimukseen lähdön puoltajaa ja 2 tyhjää äänestänyttä. Heidän päätöksensä taustoja en lähde arvailemaan, toteanpa vaan että kyllä puolueen nyt on otettava äänestäjien viesti vakavasti. Kun analysoidaan vaalien tulosta, on oltava avoin kaikelle, myös omalle toiminnalle ja on voitava tarkastella sitäkin kriittisesti.

Käytin tämän puheenvuoron kunnallistoimikunnan kokouksessa jokin aika sitten. En päässyt eiliseen kokoukseen ja olinkin todella, todella helpottunut äänestyksen tuloksesta. Äänestäjiä ja kaupunkilaisia on kunnioitettava, ja jos emme osoita olevamme sanojemme mittaisia, ansaitsemme kaiken kannatuksen laskun. Nyt pitää tehdä hartiavoimin töitä kannatuksen nostamiseksi, tämä päätös on Turun tasolla erinomainen alku :) Jee!!

****

Ja sitten todella ikävään, ei kylläkään yllättävään aiheeseen. Viime viikolla päättynyt Dohan ilmastokokous oli odotettu tuloksiltaan tai kenties olisi parempi sanoa tuloksettomuudeltaan. Mitään todellisia ja ratkaisevia päätöksiä ei tehty. Kioton ilmastosopimuksen toinen kausi saatiin käyntiin, mutta ottaen huomioon että ko. sopimuksen konkreettiset tulokset olivat nekin enimmäkseen muodollisia, voi Dohan kokousta pitää jälleen uutena osoituksena ihmisen lyhytnäköisyydestä ja typeryydestä.

http://www.greenpeace.org/finland/fi/media/lehdistotiedotteet/Suomen-ilmastopoliittisen-itsepetoksen-paatyttava-Dohan-kokoukseen/

Erityisen ikäväksi jälleen uuden merkityksettömän mammuttikokouksen tekee se, että kokouksen alla julkaistu Maailmanpankin raportti povaa ilmaston lämpenevän jopa neljä astetta vuosisadan loppuun mennessä.

http://www.kepa.fi/uutiset/9542

Itse Maailmanpankin pääjohtaja kuuluu vaatineen aggressiivisempia toimia ilmastonmuutosta vastaan. Ja mitä tekevät Dohan kokoustajat? Päättivät siitä, että maiden on vuosina 2013-2014 arvioitava, miten ne voisivat leikata päästöjään jo ennen vuotta 2020. Eli päätettiin arvioimisesta. Ei kuulosta kovinkaan aggressiiviselta.

Jossain lukemassani blogipostauksessa luki, että kirjoittaja ihmettelee miksei julkisuudessa käydä enempää keskustelua ilmaston nopean lämpenemisen todellisista seurauksista. Kysymys saattoi olla retorinen, mutta vastaanpa nyt kuitenkin omasta puolestani. Uskon, ettei julkista keskustelua käydä, koska se rikkoisi liiaksi kulutusyhteiskunnan rattaita. On myös paljon helpompaa elää päivästä päivään huolehtimatta huomisesta.

Minusta meidän kuitenkin on kannettava vastuumme viipymättä tulevia sukupolvia kohtaan. Muistan hyvin, miten feissatessani Greenpeacelle vastauksena oli usein "olen liian vanha, ei tämä enää liikuta minua" tai että "ei minulla ole lapsia, tämä ei kosketa minua". Ihmiskunnan pitää luopua itsekkyydestään.







tiistai 11. joulukuuta 2012

Todella laadukkaan taiteen ja miksei viihteenkin tunnistaa siitä, että se kestää sitä kuuluisaa ajan patinaa. Fanny ja Alexander tosiaan kestää...Ja kuten viini, vaan paranee vanhetessaan. Tällä viimeisimmällä katselukerralla henkilöhahmot ja tarina syvenivät entisestään.

Miten loistavasti rouva Ekdahl esittääkään toimeliaan ja napakan porvarisrouvan roolia...Hän elää oikeaa elämäänsä öisin rakastajansa ja alkoholin seurassa. Hän ei koskaan jättänytkään näyttämöä mentyään naimisiin.

Ja miten hänen poikansa ylläpitävät normaalin ja mukavan kanssakäymisen lavasteita oman elämänsä näyttämöllä. Vanhin poika pettää vaimoaan piikatyttöjen ja ties kenen muun kanssa, keskimmäinen jutustelee perhepäivällisillä mukavia mutta kohtelee vaimoaan kahdenkesken kuin roskaa, nuorin, Oscar on antautunut teatterille. Hänen kohdallaan ero näyttämöroolin ja oman itsen välillä on ristiriidattomin. Mielenkiintoinen ratkaisu Bergmanilta, ettei hän kuvaa Oscarin luonnetta ollenkaan niin paljon kuin muiden hahmojen. Kenties siksi, että teatterielämä halutaan näyttää luontevimpana, ongelmattomimpana ratkaisuna.

Ja Oscarin isättömäksi jäävä poika Alexander ilmentää herkällä ja päättäväisellä olemuksellaan keinotekoisen kulissimaailman ja raa'an todellisuuden välistä kuilua.. Hänen vaikea suhteensa äidin uuteen mieheen piispa Vergerukseen on hyvä esimerkki kauneuden ja rumuuden ainaisesta kamppailusta.

Sisäinen maailma voi olla myös rujo ja julma kuten piispalla. Kulissien ylläpitämisen vaikeudesta kielii vanharouva Ekdahlin rakastajan kotona piiloteltava, pieneen huoneeseensa lukittu Ismael jota kaikki pelkäävät ja joka on kaiketi skitsofreenikko. Erittäin kiintoisa valinta Bergmanilta ottaa rooliin maskuliinisesti pukeutunut nainen.

Bergmanin Fannyssa ja Alexanderissa elämä on teatteria. Ohjaaja on kyllä aivan loistava ihmiskuvaaja ja tunnelmien välittäjä. Harvoin ovat Oscar-patsaat menneet ansaitumpaan osoitteeseen.

Luin kesällä tyttökirjoja, eli Lucy Maud Montgomeryn Anna- ja Runotyttö-sarjat sekä Louisa May Alcottin Pikku Naisia ja muitakin teoksia. Myös ne paranevat jokaisella uudella kerralla. Olen nyt lukenut kirjat kai neljä kertaa eri ikäisenä ja joka kerta löydän niistä enemmän ja enemmän sävyjä. Varsikin Montgomery on erinomainen ihmiskuvaaja ja hänellä on loistava psykologinen silmä ja kanadalainen(?) huumorintaju. Kirjoista ilmenee mm. tyttöjen ja naisten elämän tietty ahtaus sata vuotta sitten.

Kirjojen nimittäminen tyttökirjoiksi on minusta jokseenkin epäanalyyttista ja halventavaakin. Ei se olisi sitä, ellei tuo termi kantaisi mukanaan noita määritelmiä. Ja se kantaa niitä, koska yhteiskuntamme ei arvosta nimenomaan tytöille osoitettua kirjallisuutta. Kuten ei arvosta myöskään lastenkirjallisuutta. Astrid Lindgreniä ansoituneempaa nobelistiehdokasta on hankala nimetä...

Sanon myös ihan suoraan, että nautin dekkarikirjallisuudesta, varsinkin Agatha Christien kirjoista ja etenkin alkuperäiskielellä. Christiellä on harvinaisen taitava psykologinen silmä Montgomeryn tapaan ja kuiva englantilainen huumorintaju josta nautin. Jos pitäytyy ns. kaunokirjallisuudessa ja jättää näitä kirjoja lukematta siksi, että ne on lokeroitu "yksinomaan tytöille, lapsille tai dekkaristeille", jää paljosta paitsi. Kirjallisuus ja taide antavat paljon, jos niille antaa mahdollisuuden.

sunnuntai 9. joulukuuta 2012

Hieman tarkennusta vielä edelliseen postaukseen, olen myös sitä mieltä että tiukat ulkonäköstandardit nimenomaan naisille toimivat siten, että mitä enemmän naiset uhraavat aikaa saavuttaakseen normien mukaisen ulkonäön, sitä vähemmän meillä on aikaa keskittää huomiota todella tärkeisiin asioihin, kuten esim. oman yhteiskunnallisen aseman pohtimiseen ja, herranjestas, jopa kohentamiseen...

Tältä pohjalta onkin syytä miettiä, miksi oikein hyväksymme yhteiskunnan tasolla naisia objektisoivaa mainontaa, ja tyrmäämme vastaavantyyppisen, miehiä esittelevän mainonnan. Voisiko mahdollisesti olla kyse yhteiskunnan valtarakenteita yleisemminkin heijastavasta ilmiöstä...

****

Liisa Saarikosken erinomainen mielipide Turun Sanomissa 4.12. on herättänyt paljon keskustelua.

http://www.ts.fi/mielipiteet/lukijoilta/422618/Paivahoitooikeuden+poisto+lisaisi+vain+eriarvoisuutta

Minusta kyse on viime kädessä naisen valinnanvapauden säilyttämisestä. Koska yhä on niin, että nainen hoitaa lapset kotona ainakin suurimmaksi osaksi, niin subjektiivisen päivähoito-oikeuden poisto tai heikentäminen saa helposti aikaan tilanteen, jossa etenkin vähävaraisen naisen on hoidettava lapsensa kotona, halusi sitä tai ei.

Tässä on mielestäni samalla kyse yhteiskunnan arvoista; oletetaanko naisen preferoivan ilman muuta lastensa kotihoitoa ja vieläpä järjestävän sen itse, vai annetaanko naiselle todellinen mahdollisuus keskittyä äitiyden ohella uraansa niin halutessaan. Käänteisesti tässä syyllistetään kotihoidon sijaan toisen vaihtoehdon valitsevat äidit.

Se, että käymme tällaista keskustelua, osoittaa selvästi, ettei naisten asema ole likimainkaan samalla tasolla miesten vastaavan kanssa; toivonkin, että myytti Suomesta tasa-arvon mallimaana vihdoin purkautuisi. Töitä on tehtävä vielä sinnikkäästi ja väsymättä todellisen tasa-arvon saavuttamiseksi.

****

Olen viime aikoina nähnyt muutaman erittäin hyvän ajatuksia herättävän elokuvan ja sarjan. Ensinnäkin Kinokoplassa esitetty Kilimanjaron lumet oli syvällinen katsaus todellisen solidaarisuuden luonteeseen

http://www.hs.fi/kulttuuri/elokuvat/artikkeli/He+tahtovat+pelkk%C3%A4%C3%A4+hyv%C3%A4%C3%A4/1329103836152

ja Ingmar Bergmanin (joulu)klassikko Fanny ja Alexander

http://fi.wikipedia.org/wiki/Fanny_ja_Alexander

taas luotaa kauniiden ja hyvinhoidettujen kansankodin kulissien taakse kätkeytyvää raakaakin todellisuutta ja samalla mielikuvituksen ja taiteen lämmintä vastavoimaa.

Molemmat ovat joulun aikaan erittäin hyvin sopivia elämyksiä, ja onneksi molemmat ovat myös niin loistavia teoksia, varsinkin omassa sarjassaan mittelevä F&A, että kestävät katselun koska tahansa muulloinkin. Tosin jälkimmäisen kohdalla kyse on sen luokan taiteesta, että kovin tiheä katselu kyllä laimentaa sen tenhoa. Mutta suosittelen siis erittäin lämpimästi :)

****

Ja viimeiseksi pakko mainita eräs tavallaan ristiriitainen uutinen.

http://www.ts.fi/uutiset/kotimaa/424642/STTn+lukiovertailussa+maakuntien+valiset+erot+pienia

Olen aiemminkin kirjoittanut lukiovertailusta, tämä vertailu oli ensimmäinen jossa otettiin huomioon oppilaiden lähtötaso, hyvä niin; sehän on ainoa pätevä vertailuperuste.

http://www.ts.fi/uutiset/kotimaa/424642/STTn+lukiovertailussa+maakuntien+valiset+erot+pienia

Vertailujen tuottama tieto lukioista on kuitenkin aina pintapuolista. Kyseenalaistan tarpeen vertailla. Julkisessa keskustelussa tulisi paljon nykyistä enemmän pohtia vertailujen tulosten seurauksia. Listaaminen sinällään ohjaa kouluvalinnoissa pintapuoliseen tuloskeskeisyyteen ja korostaa tasa-arvoisten kouluttautumismahdollisuuksien sijaan yksilöllisiin valintoihin pohjaavaa koulutuspolkua.



sunnuntai 2. joulukuuta 2012

Viime kuukausina on kitisty hallituksen aikeesta leikata kilometrikorvauksia.  Erittäin hieno avaus liikenneministeri Kyllöseltä. Ja kuluneella viikolla sitten eduskunta teki äänin 98-67 päätöksen, joka osoittaa tervettä järkeä; kilometrikorvaukset laskevat viidellä prosentilla ensi vuoden alusta. Tässä on ns. pehmeä lasku, laskevathan korvaukset vielä enemmän vuoden 2014 alusta.

Leikkausta on perusteltu erittäin varteenotettavalla tekijällä; nyt korvauksia maksetaan myös yksityisajosta. Tämä onkin erinomainen peruste. Minusta tässä on kuitenkin nyt syntynyt todella tärkeä ja uraauurtava päätös, jolla muutetaan yksityisautoilua suosivaa infrastruktuuriamme.
Muutosta on minusta tosin lähdetty viemään eteenpäin väärästä päästä. Jos tavoitteena on lisätä joukkoliikenteen käyttöastetta, olisi ollut valtavan tärkeää järjestää se ensin sellaiselle tasolle, joka aidosti korvaisi mahdollisimman pitkälle oman auton käyttöä. Nyt varsinkin haja-asutusalueilla ja maaseudulla ongelma olemattomasta joukkoliikenteestä pysyy ennallaan.

On kuitenkin syytä muistaa, että korvaukset laskevat vain pari senttiä kilometriltä eli muutos on toistaiseksi marginaalinen. Tätä ei olisi voinut päätellä aiheen saamasta julkisuudesta ja varsinkaan kommentoinnin tasosta. Monen mielestä tämä on ainoastaan vihervassarihippien salajuoni autoilun vaikeuttamiseksi.

Minusta asia on niin, että meidän on katsottava yhteiskuntamme rakenteita kriittisesti; miltä osin ne suosivat kestävää kehitystä ja miltä eivät. Tältä pohjalta eduskunnan ratkaisu on erinomainen asia. Muutoksen vastustuskaan ei olisi ollut näin mittavaa, mikäli joukkoliikenne tarjoaisi todellisen vaihtoehdon. Joukkoliikenteen korjaaminen ja vahvistaminen sekä kehittäminen ympäristöystävälliseltä pohjalta on mielestäni tärkeimpiä prioriteettejä maassamme ja tietenkin myös globaalisti.

**

http://www.ts.fi/uutiset/kotimaa/421904/Lausteelle+nouseva+keskuskeittio+porisuttaa+lisaa+lahiruokaa

Tällainen juttu osui silmään. Paperilehden juttu ja tämä eroavat jossain määrin toisistaan, paperiversiossa mainittiin nykyisen keittiöverkon työllistävän n. 500 ihmistä, ja uuden keittiön työllistävän viitisentoista ihmistä. Olen huolissani keskittämiskehityksen vaikutuksista työpaikkoihin, kun eräs tärkeimmistä syistä keskittämisessä on nimenomaan kustannussäästö.

Silmään suorastaan pistää Tuija Kämän toteamus siitä, miten tehostamisen ohella keskittäminen tuo mahdollisuuden siirtyä lähiruokaan. Aivan kuin se ei olisi mahdollista kattavan keittiöverkon kautta. Herääkin kysymys, miksi se on Ruotsissa mahdollista. Eipä Suomessa tietenkään kannattaisi länsinaapurin erinomaisuutta alleviivata eikä se loistavuus tietenkään kaikkea läpäise, mutta pakko todeta, että tässä(kin) asiassa he ovat valovuosia edellä meitä.

Ruotsissa tosiaan aikoinaan lähdettiin koulukeittiöiden keskittämislinjalle, mutta sitten huomattiin ettei säästöjä syntynytkään odotetusti. Ja lähiruoka kuuluu lahden takana koulukeittiöiden valikoimaan itsestäänselvyytenä. Jostain syystä vaan täällä halutaan itsepintaisesti tehdä muiden tekemät virheet uudestaan. Enkä usko, että lähiruoka jotenkin taianomaisesti nyt ilmestyisi turkulaisiin ruokaloihin vain siksi, että Lausteelle rakennetaan uusi keskuskeittiö.

Kyllä kestävän kehityksen mukaisen ravinnon osuuden lisääminen julkisissa hankinnoissa vaatii kokonaisvaltaista ja tietoista kehitystyötä alkaen nykyisten ongelmien tiedostamisesta. Yksi suurimmista esteistä esimerkiksi juuri lähiruoan osuuden kasvattamiselle julkisissa hankinnoissa on korkeampiin kustannuksiin tuijottaminen. Kun kotimaisen ruokatuotannon tukemisen tulisi olla ruokapolitiikan lähtökohtia, niin nykyisellään vielä tehostamis( ja kulujen karsimis)into on vaikeuttanut sen tärkeyden sisäistämistä. Ja nyt yhtäkkiä tehostaminen parantaisikin lähiruoan mahdollisuuksia. Jotenkin vaan ei tunnu luontevalta tämä yhtälö.

**

Ja pakko lopuksi kiittää henkkamaukkaa siitä, että jälleen muistivat tavallisia naisia myös täällä Suomessa joululahjakampanjallaan. Niin, eiköhän vaan tässä muistettu lähinnä soveliasta ja tavoiteltavaa naiseutta määrittäviä normeja ja ohjataan naisia (ja tietysti myös miehiä) toteuttamaan niitä. Kun Ruotsista on tässä postauksessa ollut puhe niin jatkan. Siellä on voimakas vastarinta näitä henkkamaukan (joulu)kampanjoita vastaan, siitä tulisi täälläkin ottaa enemmän mallia. Minua on lukiosta asti ärsyttänyt erilainen tapa kuvata naisia ja miehiä mainoksissa eikä se ole muuttunut.

tiistai 27. marraskuuta 2012

Lauantain 24.11. Turkkarissa kerrottiin valtion leikkauksista lukioiden määrärahoihin. Hallitus on esittänyt 37 miljoonan euron leikkauksia lukio-opetukseen. Jutussa haastateltu Opetus- ja kulttuuriministeriön ylijohtaja Eeva-Riitta Pirhonen arvioi, että "leikkaukset vaikuttavat varmasti lukioiden määrään, kun huomioidaan myös kuntien taloushaasteet", ja lisää, että "tulevaisuudessa ei välttämättä tueta erityisesti pieniä lukioita, mutta alueellisesta kattavuudesta pidetään huolta".

Olisikin kiintoisaa nähdä, miten alueellinen kattavuus tässä skenaariossa toteutuu kun tässä lähdetään sitä alueellisesti kattavaa lukioverkkoa karsimaan. Myöskin keskustelu talousvaikeuksissa kamppailevista kunnista on tässäkin yhteydessä epäanalyyttista. Huomio pitäisi keskittää siihen, miksi vaikeuksissa ollaan.

Lounais-Suomessa on jutun mukaan kuusi alle 120 oppilaan lukiota. Artikkelissa mainitaan lukioiden ongelmana niin vetovoima, pienenevät ikäluokat ja julkisen sektorin taloushaasteet. Minusta tässä olisi nyt erinomainen tilaisuus katsoa kokonaisuutta. Pienten lukioiden heikkenevä vetovoima johtuu tietenkin monesta tekijästä, joista pienimpiä eivät ole maaseudun väestö- ja palvelukato. Eikä se, että lukion voi nykyään valita, yleensäkään paranna pienten lukioiden asemaa.

Kaupalliset kanavathan ovat myös kunnostautuneet laatimalla lukioiden ranking-listoja. Muistan elävästi keskustelun, jota Turussa käytiin muutamia vuosia sitten Pernon lähiölukion lakkauttamisesta. Kasvatus- ja opetustoimenjohtaja perusteli sitä mm. Maikkarin ylioppilaskirjoitusten tuloksiin perustuneella rankinglistalla, jolla Pernon lukio ei tosiaan ihan kärkisijoilla ollut. Listauksessa ei otettu huomioon mitään muuta kuin yo-kirjoitusten tulokset, ei esim. sitä, millaisin arvosanoin oppilaat olivat lukioon tulleet. Ja Pernon lukion pääsyrajahan oli erittäin alhainen.

Minusta se, että heikolla keskiarvolla lukioon tulleet yleensä pääsevät kirjoituksista läpi, osoittaa lukion tasokkuutta ja opettajien todellista ammattitaitoa. Kympin oppilaat kun eivät samalla tavalla ohjausta kaipaa. Heikoin perustein tehdyt listaukset vääristävät ja typistävät sitä keskustelua, jota todella tulisi lukioiden tasosta käydä. Ja siis pahimmillaan niitä käytetään syynä lukioiden lakkautuksiin...

Minusta pienenevät ikäluokat eivät ole koulutuspolitiikassa lainkaan niin suuri ongelma kuin miltä ilmiö saadaan vaikuttamaan. Nythän olisi mahdollisuus satsata toden teolla pienempiin opetusryhmiin ja henkilökohtaisen oppilaanohjauksen kehittämiseen.  Lukiouudistukset on mielestäni toteutettava aina myös pedagogiikan ja didaktiikan ehdoilla, ei ainoastaan taloudellisesta näkökulmasta.

Turun aikeet kasata lukiot keskustaan on torpattava. Ja tietenkin maaseutulukioiden oppilasaineksen turvaamiseksi on vahvistettava maaseutua ja estettävä sen autioitumiskehitys. Aikoinaan on tehty hienoa ja pitkäjänteistä työtä jotta joka puolella Suomea olisi mahdollisuus yleissivistävään koulutukseen, ja nyt tätä työtä ollaan purettu ja purkamassa. Pienten kyläkoulujen katoaminen liittyy toki tähän myös.

OAJ:n puheenjohtaja Olli Luukkainen sanoo Turkkarin jutussa, että poliisin ja postin häviäminen ovat pikkujuttuja lukion rinnalla. Minusta on kuitenkin tärkeää hahmottaa se kuuluisa kokonaisuus tässäkin. Kun palvelut ja elinkeinot lähtevät pitäjistä, ei ole kohta perheitäkään joista niitä lukiolaisia tulee. Kaikki liittyy kaikkeen ja siksi nyt tuleekin pitää huolta myös maaseudun elinehdoista.

sunnuntai 25. marraskuuta 2012


Joitakin päiviä sitten ehdotettiin koulutustilien perustamista jokaiselle yli 25-vuotiaalle suomalaiselle.

http://www.minedu.fi/OPM/Tiedotteet/2012/11/koulutustili.html

Ihmisellä olisi oma säästöosuus, ja valtio tukisi oman rahan käyttöä koulutukseen vastinrahoituksella.

Minulle tuli mieleen, miten kauas olemme joutuneetkaan tasa-arvon periaatteista myös koulutuspolitiikassa. Aikuiskoulutuksen perinne on Suomessakin aiemmin nojannut vahvasti nimenomaan tasa-arvoon ja elinikäiseen oppimiseen; siihen, että mahdollisimman monella olisi mahdollista opiskella aikuisiällä. Tämä on tietenkin käytännössä merkinnyt hyvin edullista koulutusta.

Nyt siis vaikutusvaltaiset ja arvostetut selvityshenkilöt ehdottavat suoraan taloudellisille resursseille perustuvaa aikuiskoulutusta. Sitä perustellaan mm. julkisen talouden vaikealla tilanteella. Niin, miksipä lienee vaikea...Johtuisiko kenties rahoituksen määrätietoisesta, jo kauan jatkuneesta supistamisesta.

Tasa-arvoa heikentää myös selvityshenkilöiden ajatus siitä, että työnantajat ja valtio voisivat koulutustilien avulla kohdentaa taloudellista tukea yksilöille ja ryhmille. Kyllä epäilemättä "rahalle halutaan vastinetta" eli tuki kohdennetaan tahoille, jotka ovat mahdollisimman "tuottavia". Kyse on siis varsin suoraan taloudellisesta sijoitusajattelusta.

Aikuiskoulutusta voisi siis ehdotuksen mukaan ostaa rahalla. Pelkään että suuntaus on samaan myös yliopistokoulutuksessa; kun yliopistojen valtiolta saama taloudellinen tuki 2010 voimaan tulleen yliopistolain kautta heikkenee ja/tai muuttui riippuvaiseksi yliopistojen yrityssuhteista, on selvää että rahoitusta haetaan muista lähteistä kuten lukukausimaksuista. Ensi keskiviikkona 28.11. vietetään taas TYYn organisoimaa maksuttoman koulutuksen päivää jakamalla tietoutta lukukausimaksuista yliopistolla. Olen tietysti mukana :)

Niin. On kiinnostavaa miten yliopistolakia perusteltiin sillä, että siten yliopistot vapautuisivat ahtaasta valtiosidoksesta. Mutta yliopistojen rahoitusta sidottiin laissa siihen, miten ne onnistuvat saamaan yritysrahaa. Eli valtiosidos on huono juttu, yrityssidos kannatettava. Mitä muuta se on kuin uusliberalismia ja nimenomaan vielä uusliberalismin mahtavimpia lippulaivoja Suomessa.

Suuntausta maksulliseen koulutukseen kaikilla asteilla on vastustettava joka tasolla.

**

Lehdessä, Turkkarissa siis, oli juttu siitä oliko nyt eilen vai tänään, että osa talousvaikeuksissa olevista sikatilallisista suunnittelee ryhtyvänsä turkistarhaajiksi. No huhhuh...Suomen Turkiseläinten Kasvattajain Liitto on jutun mukaan oikein kiertänyt markkinoimassa alaa, myös kanalaoiden omistajia on kosiskeltu uudelle alalle.

Mielenkiintoinen vastaisku ensi keväänä eduskuntaan tulevalle kansalaisaloitteelle turkistarhauksen kieltämiseksi, toden totta. Ja varsin tehokas; artikkelin mukaan vanhoja sikaloita on jo osin alettukin muuttaa minkkihalleiksi. Minkkihalli on varsin osuva termi. Tehtaista ja tuotantohalleista tässä on enemmän tai vähemmän kyse. Minusta vain on niin, että yli 60 000 suomalaisen mielipide tulisi joka taholla ottaa vakavasti eikä pyrkiä horjuttamaan heidän päämääräänsä.

lauantai 24. marraskuuta 2012

Talvivaaran katastrofikaivos päätettiin keskiviikkona avata uudelleen. Järjen ääni oli kuin olikin kuulunut hetken aikaa, mutta keskiviikkona se siis IHAN viimeistään vaimeni täysin. Kaivoksen avaaminen tapahtuneen jälkeen ja siis yhä jatkuessa, on käsittämätön ja edesvastuuton teko. Tai no tietenkin hyvinkin käsitettävissä taloudelliselta kannalta katsoen. Ja myöskin tieteelliseltä, ainakin jos jakaa professori Esko Valtaojan käsityksen asiasta

http://www.ts.fi/mielipiteet/kolumnit/416384/Arktista+hysteriaa

Hänen ajatuksensa aiheesta täyttävät mielestäni varsin ansiokkaasti ns. tieteisuskon tunnusmerkit. Ja toki arvon professori taitaa myöskin uskoa, että kun uraani liukenee ympäristöön Suomessa, se on valtavan paljon puhtaampaa ja vaarattomampaa kuin jos sama määrä uraania vuotaisi vaikka Venäjällä. Koska niinhän se tosiaan on että kaikki suomalaiset teollisuuslaitokset ja -raaka-aineet ovat jo lähtökohtaisesti huomattavan paljon parempia kuin mitkä tahansa ulkomaiset verrokit. Tietenkin, koska ne ovat sentään suomalaisia.

Valtaoja puhuu kolumnissaan halveksien hyväuskoisten hölmöjen mielenosoituksista ja on nostanut esiin paikallisten asukkaiden kommentteja, jotka tottakai sopivat kolumnin tyyliin. Kuulemma nyt on kyse "pikku porukan vaahtoamisesta". Minusta Säteilyturvakeskus kyllä edustaa varsin vaikutusvaltaista tahoa, joka on kertonut uraanin voivan vaikuttaa kaivoksen ympäristöön vielä vuosia

http://www.nelonen.fi/uutiset/vaalit11/video/nelosen-uutiset-stuk-talvivaarasta-voi-liueta-uraania-viel%C3%A4-vuosia

Tähän nähden on erikoista, että Valtaoja toteaa ykskantaan, ettei pysyviä vaurioita kaivosalueen ulkopuolella ole. Kun uraanin tiedetään varastoituvan vesistöjen pohjasedimentteihin ja metallipitoisen veden aiheuttavan mm. kalakuolemia.

Talvivaarasta on otettu myöskin näytteitä. Ei ole kovinkaan yllättävää, etteivät ympäristöjärjestöt jaa niidenkään perusteella Valtaojan kantaa Talvivaaran onnettomuuden mittasuhteiden liioitteluun. Tiedotusvälineet kun ovat professorin mukaan vastuussa toistaiseksi suurimmasta saastekuormituksesta Kainuun luonnolle, ei suinkaan esimerkiksi piittaamattomuus. Täysin luokatonta ja ylimielistä kommentointia ja mikäli kyseessä on huumorinlaji, tunnustan että oma huumorintajuni ei tällaiseen tässä tilanteessa riitä.

http://www.sll.fi/ajankohtaista/tiedotteet/2012/talvivaaran-kaivosvetta-vuotaa-nyt-myos-itaan

http://www.greenpeace.org/finland/fi/media/lehdistotiedotteet/Greenpeace-julkistaa-Talvivaarasta-otettujen-naytteiden-tulokset/

Sen verran vielä puutun kolumniin, että Valtaoja tuo siinä esiin työllisyysaspektin. Hän kysyy, pitäisikö ihmisten pelkojen takia sulkea 1500 ihmistä työllistävä kaivos. Haluan avata tämän siksikin, koska tässä päästään yhteen vaalien aikaan esiinnostamistani teemoista. Ympäristöystävällisyys ja työllisyys asetetaan liian usein, nytkin vastakkain. Jo Talvivaaraa rakennettaessa kaivostoiminnan aloittamista perusteltiin sen  työllistävällä vaikutuksella ja nyt Talvivaarassa työskentelevien ihmisten ainoa työllistymisvaihtoehto on professorin logiikan mukaan Talvivaara. Jos näin olisi ajateltu Nokialta poispotkittujen kohdalla, miltä työttömyysluvut nyt näyttäisivätkään...

Mitä tulee uraaninlouhintaan sinänsä, tämä kaikki, myös kaivoksen padon vuodon jatkuminen

http://yle.fi/uutiset/kortelammen_padon_vuoto_ennallaan/6389201

kertoo minusta laajassa katsannossa siitä, mihin Suomen on oltava valmis hyödyntäessään ydinenergiaa.  Kun käytämme ydinvoimaa, meidän on hyväksyttävä sen kaikki tuotantovaiheet ja niiden riskit myös omalla maaperällämme. Kenties Talvivaaran pelottavuus ja vaikuttavuus perustuu osin juuri tähän; toiminnan paljastuminen koko kauheudessaan on tullut shokkina suomalaisille, onhan meille niin kauan suitsutettu ydinvoimaa ja uraania suhteellisen puhtaana vaihtoehtona fossiilisille polttoaineille. Totuutta on vaikea hyväksyä. Olen tästä kirjoittanut aiemminkin, mutta todella, todella toivon että Talvivaaran opetus oikeasti sisäistettäisiin, ei vain opeteltaisi ulkoa.












lauantai 17. marraskuuta 2012

Jälleen on paljastunut uusi perhesurma, tällä kertaa Alavudella. Julkisuudessa nämä luetaan edelleen ennen muuta yksittäistapauksiksi. Toisin sanoen vastuu sälytetään yksilölle eikä huomiota kiinnitetä sinne minne pitäisi; kyllä tällä tavoin toistuva, näin äärimmäisiä ilmenemismuotoja saava ahdistus juontaa juurensa yhteiskunnan rakenteista. Emme huolehdi ihmisistä tarpeeksi, pitkälti vallalla olevan oman onnensa seppä-ajattelun seurauksena ja se ajaa epätoivoisiin ratkaisuihin.

Kun vaikka julkisen sektorin kaikille avoimia mielenterveyspalveluja on supistettu jo parikymmentä vuotta, on selvää ettei monenkaan tila kestä usean kuukauden jonottamista. Minusta meidän tulee yhteiskuntana turvata kaikkien tarvitsevien nopea ja vaivaton hoitoonpääsy. Ennaltaehkäisevä työ on äärimmäisen tärkeää; julkisten terveys- ja sosiaalipalvelujen rahoituksen palauttaminen ja turvaaminen,  lisähenkilökunnan palkkaaminen esimerkiksi on kaikkein kiireellisimpiä toimenpiteitä.

Pienet opetusryhmät päiväkodeissa ja kouluissa, koulukuraattorit ja uraputkivanhempien aika omalle lapselleen ovat nykyään tiukassa ja tulokset näkyvät. Tässä on pitkin matkaa toteutettu typerää ja lyhytnäköistä säästämistä josta oireilu tulkitaan yksittäistapauksiksi. Eihän siinä ole logiikan hiventäkään. Paitsi oikeiston näkökulmasta; kun jokainen on viime kädessä yksin vastuussa omasta elämästään, ei häntä pidä tukea vaan "kannustaa". Niinpä niin. Kannustuksen tulokset ovatkin nyt kaikkien nähtävillä eriarvoisuuden ja ihmisten pahan olon lisääntymisenä.

**

Ja Turkukin vaan jatkaa maanista rakentamislinjaansa ja rakentaa kirjastosiltoja kun olisi ihan oikeasti valtavan paljon kiireellisempiä menoeriä kuten vaikka opetusryhmien pienentäminen, opettajien määräaikaisuuksien ketjuttamisen lopettaminen ja näin pysyvyyden vahvistaminen oppilaiden elämässä; homekoulujen korjaaminen, todellakin se uusien virkojen perustaminen terveys- ja sosiaalitoimeen, vanhustenhoito kokonaisuudessaan...Apua, listaa voisi jatkaa loputtomiin.

**

Tällainen juttu osui silmään:

http://www.ts.fi/uutiset/kotimaa/415668/Hinta+ajaa+paastojen+ohi+autoa+ostettaessa

Tästä ei mielestäni kannata syyttää kuluttajia, osoitan sormella jälleen rakenteita. Ja aiheesta. Jos valtio tukisi ympäristöystävällistä autonrakennustekniikkaa, sen hinta putoaisi ja ekologisemmat autot olisivat kaikkien ostajien saatavilla. Ympäristöystävällisyys on nykyään autossa, karrikoiden, hieno lisävaruste, kun sen pitäisi olla tärkein ostoperuste. Valtion on mielestäni viipymättä herättävä ja reagoitava näihin kysymyksiin niiden vaatimalla painoarvolla.







perjantai 16. marraskuuta 2012

Ihan loistavaa on ollut huomata, miten kasvisruoan tarjonta on Unicalla parantunut. Sehän on jopa eri universumista kuin 2010, jolloin edellisen kerran Turun opiskelijaruokaloissa itse asioin. Silloin Bryggessä oli grilliruoan(!) erikoisruokala ja kasvisvaihtoehdon valitsevilla oli tunne, että saavat parempaa palvelua Kasviskeitaalla tai ÅA:n paikoissa.

Tänä syksynä on tosiaan ollut hienoa huomata, että Bryggessä on todella hyvänmakuista kasvisruokaa tarjoava opiskelijaravintola, joka ei nyrpistä nenäänsä vegaaneillekaan; enää ei tarvitse vegaaniannosta anoa tiskin takaa. Aivan mahtavaa on nähdä kauramaitopurkkikin juomien joukossa. Tällaista osaa nykyään arvostaa. Muistan kun ravintolavaliokunta-aikoina perustelin kasvisruoan laadun parantamista ja valikoiman parantamista myös sillä, että siten pärjäisimme kilpailijoille ja saisimme varoja kerättyä TYYn suuntaan!!!! Kasvissyöjiä oikein ajettiin tuolloin kilpailijoiden syliin heikolla kasvisruoan tasolla. Kyllä minä tästä nykyhetkestäkin valittamista löydän; Brygge menee ihan liian aikaisin kiinni.

TYYssä on kuitenkin tehty selkeästi todella paljon työtä kasviruoan eteen, kiitos toimijoille! Jos en ihan väärin huomannut, huomenna on Bryggessä oma lauantaibrunssi. Pitää ehdottomasti kokeilla :) Muistaakseni näin mainoksen Bryggessä, mutta netistä en tietoa löytänyt. Ainoastaan Assarin brunssi mainittiin mutta jos hakee kasvisbrunssia niin...äh. Tietenkin olisi järkevää markkinoida Bryggen brunssia, siten mahdollisimman moni huomaisi sen ja brunssin jatkuminen taattaisiin sen hyvällä tuotolla :) Taidan itse olla kannattamassa toimintaa heti huomenna...
Tähän mennessä Stop Talvivaara-liikkeen keskiviikkoinen mielenosoitus Helsingissä




ei ole poikinut todellisia toimia kaivoksen pysäyttämiseksi. Ei kyllä yllätä yhtään. Eihän esim 13.3. 2009 Hesassa, mustana perjantaina järjestetty valtakunnallinen suurmielenosoitus yliopistolakia vastaan oikeastaan muuta saanut aikaan kuin osallistujille tunteen että olivat tehneet itse parhaansa (Turustakin lähti peräti yksi bussillinen opiskelijoita ja yksi yliopistojen henkilökuntaa, jee). No joo, tässä on väkisinkin kyynistynyt.

Tänään saimme kyllä lukea Turkkaristakin Talvivaaran toimitusjohtajan puhjenneen kyyneliin pyydellen anteeksi tuhoja. Ihan loistojuttu että on sentään paha mieli hirvittävän ympäristökatastrofin räjähdettyä, mutta konkreettiset toimet jäävät kaiken aikaa uupumaan. Ihmiset voivat onneksi vaikuttaa itsekin; voi allekirjoittaa adressin esim täällä

http://www.adressit.com/vesistojen_puolesta_-_stop_talvivaara

ja Greenpeacen sivuilla voi myös vaikuttaa tähänkin asiaan

http://www.greenpeace.org/finland/fi/kampanjat/myrkyt/talvivaara/

Joko tämän myötä Suomessakin ymmärrettäisiin ydinenergian todelliset kasvot...

**

Ja sitten muutama rivi yliopistolain eräästä seurauksesta. Muiden kun EK:n tukeman Aalto-yliopiston määrärahoja vähennetään koko ajan. Åbo akademi on lopettamassa sukupuolentutkimuksen oppiaineen. Sitähän ovat Turun yliopistonkin opiskelijat voineet opiskella, ja kurssit ovat tuoneetkin hyvän lisän suomenkielisen yliopiston kurssitarjontaan. Nyt sitten leikkuri on kohdistumassa, ei kovinkaan yllättävästi, tähän yhteiskuntakriittiseen ja analyyttiseen oppiaineeseen. Ei suinkaan vaikka luonnontieteelliseen tai tekniseen koulutukseen.

Tässä aiheesta Turkkarissa kirjoitettu mielipidekirjoitus

http://www.ts.fi/mielipiteet/lukijoilta/414387/Sukupuolentutkimusta+ei+voi+++korvata+mikaan+muu+oppiaine

Kun aikoinaan naistutkimuksen nimi muuttui sukupuolentutkimukseksi, tunnelmani olivat ristiriitaiset. Vaikutti jossain määrin siltä että naistutkimuksen feminismisidosta haluttiin heikentää (joistain hallinnollisista syistä). Naistutkimuksen opinnoissa käsiteltiin mielestäni jo ennen nimenmuutosta sukupuolta monipuolisesti. Tietenkin näkökulmani on feministin näkökulma, mutta en todellakaan vieläkään ole ymmärtänyt tarvetta nimenmuutokselle. Ja nyt sitten oppiainetta ja kurssitarjontaa kaikkineen ollaan ajamassa alas.

Yhteiskunnassa tarvittaisiin paljon nykyistä enemmän nimenomaan naistutkimuksellista näkökulmaa. Tämä tulee nopeasti mieleen, kun seuraa miltei mitä tahansa keskustelua missä tahansa. Esimerkiksi jenkkien presidentinvaalien yhteydessä tuli ilmi eräiden naispuolisten republikaanien mielipiteitä, jotka osoittivat feministisen perspektiivin huutavaa pulaa. Ja jonkin muunkin totaalista puuttumista.

Kuten vaikka se, että "äänioikeuden myöntäminen naisille on pahin virhe, mitä Yhdysvallat on koskaan tehnyt" tai " miesten tulee suojella naisia äänestämään pääsyltä, koska naiset äänestävät tunteella". Niin, mitähän noihin voi sanoa. Miehethän eivät koskaan äänestä tunteella tai vaikka ulkonäön perusteella. Eivätpä tietenkään.

Niin. Minä olen feministi. "Olen feministi, mutta" -keskustelunavaukset ärsyttävät. Tulee mieleen Caitlin Moranin vastaus feminismiään epäröiville naisille: "Mikä osuus naisten vapautusliikkeestä ei oikein toimi? Onko se naisten äänioikeus?" Amerikkalaisten republikaaninaisten keskuudessa tuo voisi ollakin varsin osuva analyysi. Tiesin senkin, että on varsin rohkeaa esitellä itsensä kunnallisvaaleissa feministiehdokkaana. Kertoo sinänsä toki riittävästi maailmasta, että sellainen on jotenkin erityisen rohkea veto. Ei sen pitäisi olla. Minulle se oli ainoa oikea vaihtoehto.

torstai 15. marraskuuta 2012

Pakko vielä puuttua Schubakiin. Vaikka aloinkin kavereiden kanssa jutellessa kyseenalaistaa entistä enemmän, että mitä todellista hyötyä tämän aiheen puinnista vielä on, tajusin lopulta olleeni aiemmin turhan kiltti, ajatukset ovat jalostuneet viime postauksesta.

Olen huomannut, että "heikompi aines" -kommentista on muotoutumassa ns. lentävä lause. Jos itse käytän tätä, mainostanko Schubakia ja hänen laillaan ajattelevia...Päädyin siihen, että sittenkin jatkan aiheen puintia. Tuskin on missään kohtaa pelkoa siitä, että linjaani epäiltäisiin hänenlaisiaan myötäileväksi.

Päinvastoin, viime aikojen uutisointia seuratessa on tullut mieleen, että kaikki puheet siitä, että Suomessa olisi leimaava ja nihkeä suhtautuminen heikompaan ainekseen, ovat tuulesta temmattuja. Kokoomusnuorille ja heidän ajatuksilleen tunnutaan sitä vastoin antavan todella paljon palstatilaa eri medioissa. Hesarikin kuului vähän aikaa sitten oikein eritelleen kokoomusnuorten ideologiaa eikä lainkaan tuomitsevaan sävyyn. Pitääpä siis nostaa hattua Suomen medialle. Heikompaa ainesta oikein tungetaan eetteriin. Jes.

Mitä Schubakiin tulee, hänhän on eronnut nyt veepeejiin tehtävästä. Pakon edessä ja liian myöhään mielestäni, mutta kuitenkin. Eriskummalliseksi osin erotiedotteen tekee se, että hän siinä asemoi kohteluaan raamatullisin vertauskuvin. "Enkä etenkään eroa sen takia, että jotkut Juudakset, joita luulinj ystävikseni, muutamasta hopearahasta ovat ristiinnaulinneet minut".

On siis ilman muuta selvää, ettei hänellä ole kapasiteettia ymmärtää oman toimintansa seurauksia ja kantaa siitä vastuuta. Mutta eikö se olekin heikomman aineksen ominaispiirteitä. Sen lisäksi on syytä kyseenalaistaa Schubakin ja hänen laillaan ajattelevien edellytykset vanhemmuuteen. Pelottava ja ajankohtainen ajatus, että tällainen ajatusmaailma yleistyisi...

**

Tämän päivän Turun Sanomissa oli energiapoliittisesti erittäin ikävä uutinen. Sateinen kesä ja poukkoilevat tukipäätökset ovat vaikuttamassa siihen, että tulevana talvena voimalaitoksissa palaa entistä enemmän kivihiiltä koska turvetta saatiin vain puolet tavoitteesta.

Minusta tällaiset tilanteet pitää estää jo etukäteen jatkossa. Artikkeli lupaakin parempaa tulevaisuudessa, suurimmat yksittäiset investoinnit ovat suunnitteilla biodieseliin. Mikäli biodieselin raaka-aine saadaan aidosti kesävästä lähteestä eikä vaikka palmuöljystä, taäma suuntaus on kannatettava.

Mieltäni lämmittää erityisesti tuulivoimaloiden rakennusinvestointien osuuden kasvu 4-5 miljardiin euroon. Uusiutuva energia tuleekin Suomessa viipymättä saattaa sille tasolle, ettei fossiilisiin polttoaineisiin enää tarvitsisi turvautua. Mikäli täällä olisi oivallettu uusiutuvan energian potentiaali jo paljon aiemmin, ei tänäkään talvena olisi perusteita kivihiilen osuuden kasvattamiselle.

**

Eilen alettiin sitten kerätä turkistarhauksen kieltoa koskeva kansalaisaloite pois keräyspisteistä. Olin itse vähän auttamassa myös; avustin nyt syksyllä pikkuisen Animalian Turun osastoa varmistamalla lomakkeiden riittävyyttä Varissuon ja Lausteen kirjastoissa. Se oli mukavaa, ja ihan mahtavaa on lukea uutisia siitä, miten yli 60 000 suomalaista on antanut tukensa aloitteelle :)

Se menee eduskunnan käsittelyyn keväällä, ja minusta eduskunnan on pakko kuunnella 60 000 äänioikeutetun mielipidettä. Turkistarhaus on ihan mahdollista saattaa historiaan :) Haluan omalta osaltani kiittää joka ainoaa allekirjoittajaa, ja olen hurjan iloinen ollessani yksi kymmenistä tuhansista tukijoista. Työllämme on jo nyt tarkoitus, kun tiedämme tehneemme oman osamme :) Tällaista todellisuutta ei enää eläimille tarvita



Tunnen onneksi fiksuja ihmisiä, ja eräänkin kanssa jutellessa totesimme, että nyt tietenkin moni älähtää ja parkuu elinkeinonsa puolesta. Aikoinaan myös orjien rahtaaminen hirvittävissä oloissa Yhdysvaltoihin toi leivän pöytään monille ihmisille. Eli: aivan mahtavaa että meitä turkistarhauksen kieltäjiä on näin paljon :) Yhteistyö on voimaa!!!!

maanantai 5. marraskuuta 2012

Uusiutuvan energian laajamittaisemman käyttöönoton puolesta puhuu omalla kiistämättömällä tavallaan myös Talvivaaran katastofi täällä kotiSuomessa. Nikkeli-monimetalli-uraanikaivoksen jätelietteen tuhot pahenevat koko ajan, nyt liete on jo pitempään valunut ympäristön järviin. Ja sitä kautta todella laajalle.
 
Ydinvoimaa ja uraaninkaivuuta sinänsä perustellaan usein suhteellisen puhtaana energiana. Nyt Suomessakin ehkä aiempaa paremmin tiedostetaan uraanin riskit...On helppoa luottaa uraanin puhtauteen, kun sen louhinnan riskit on ulkoistettu Suomesta pois, Kanadan intiaanireservaatteihin, sekä Nigerian ja Australian syrjäseuduille.

Minusta tämä onnettomuus kertoo myös siitä, ettei suomalaisen teollisuuden vankkumattomalle uskolle täkäläisellä maaperällä sijaitsevien erinäisten teollisuusrakennelmien uskomattoman loistavasta kestävyydestä sitten kuitenkaan ole perusteita. Kuvaavaa on alla olevan jutun alaotsikon teksti:

Kaatopaikkarakentamisen asiantuntija pohtisi, pitäisikö kaivosten jätevesialtaille olla valtakunnalliset vaatimukset.


http://yle.fi/uutiset/asiantuntija_talvivaaran_vuotoaltaasta_en_suunnittelisi_sellaista_rakennetta/6364566

Eli aika haphasarditoiminnalta vaikuttaa. Nyt on viipymättä tehtävä kaikki mahdollinen tuhojen korjaamiseksi.

**

Tänään on kuitenkin tullut myös vahvistus STXn uudelle laivatilaukselle, joka turvaa Turun telakan työllisyyttä aina vuoteen 2015 asti:

http://yle.fi/uutiset/stx_sai_laivatilauksen_turkuun/6364148

Mahtava juttu, ja erityisen iloinen olen siitä, että alukseen on tulossa ympäristöystävällistä tekniikkaa. Turun telakalla voitaisiinkin aiempaa huomattavasti enemmän profiloitua uuden, ekologisemman laivanrakennustekniikan edelläkävijänä.

Onneksi positiivisiakin asioita löytyy! Nyt kun vielä jenkkien presidentinvaalien tulos olisi toivottu...Huhhuh.
Olen tässä viettänyt niinsanottua nettilomaa, en ole lukenut sähköposteja enkä edes uutisia seurannut sähköisesti ainakaan kovinkaan aktiivisesti viime keskiviikon jälkeen. Lomailua edesauttaa se, ettei mulla ole kotona juuri nyt nettiä käytössä. Ja kas, johan on sattunut ja tapahtunut tällä välin. Aloitetaan vaikka kokoomusnuorten varapeejiin (ainakin kait vielä tällä hetkellä) Saul Schubakin lapsilisäkommenteista.

Tästähän on uutisoitu Ylessä ja Kansan Uutisissa ja Turun Sanomissa ainakin ja ties missä muualla. Schubak on myöhemmin tänä iltana ihan telkkarissakin. Mielestäni on tarpeetonta, että hän saa tälla tavalla julkisuutta. Miksiköhän hänelle nyt annetaan eetteriaikaa. Hänhän on jo ehtinyt puolustella kommenttejaan harkitsemattomiksi ja syyttänyt perussuomalaisia mustamaalauksesta...Kyllä saakin selitellä, jos haluaa saada tehdyn tekemättömäksi. Tässäpä sitaatti vielä:




 Viime bloggauksessa mainitsin siitä, miten yhteiskuntamme muistuttaa monessakin mielessä sitä Suomea, jossa elimme satakunta vuotta sitten. Tuolloinhan ajettiin mm. köyhän kansanosan pakkosterilointeja. Ja toteutettiin myös...
- Lähtökohta on se, että jos hankkii lapsia, heitä pitää pystyä elättämään, Schubak perustelee kantaansa. Tämähän on täsmälleen samaa retoriikkaa, jota aikoinaan käytettiin sterilointikeskustelun puolustukseksi.

Vasemmistoliiton eduskuntaryhmän puheenjohtaja Annika Lapintie totesi viikonvaihteessa, ettei maan suurimman puolueen nuorisojärjestön johtajan mielipide voi olla täysin yksityisajattelua. Olen itse järkyttynyt mutten yllättynyt Schubakin puheista. Tottakai toivoisi, että kokoomusnuortenkin johdossa olisi harkintakykyisiä ja empaattisia, ajattelevia ihmisiä mutta se taitaa olla liikaa vaadittu.

No rehellisyyden nimissä kyllähän Schubakin puheista on laajassa mitassa nyt sanouduttu irti, ovatpa eräät kokoomuskansanedustajat vaatineet hänen eroaankin. Mitkään jälkikäteen tehdyt toimet eivät kuitenkaan pelasta kuviota enää. Ja johtopäätös säilyy. Yhteiskuntamme on kova ja sairas, kun tällaista ajattelua yleensä esiintyy ja vielä palkitaan lisäjulkisuudella. Ja kun tietää, ettei tässä suhteessa ole tarpeeksi muuttunut sadassakaan vuodessa, iskee tietty toivottomuus. Mutta vain hetkeksi.

**

Minusta myös se, mitä Sandy-hirmumyrsky on saanut Yhdysvalloissa aikaan, kertoo karua kieltään ilmastonmuutoksen etenmisestä ja pakottaa kiireellisiin toimiin sen hillitsemiseksi.Tässä muutama kuva Sandyn jäljiltä jenkkien itärannikolta. Tiet tulvivat ja sähköt olivat poikki tuhansilta...




Kun tietää miten herkkiä yhteiskunnat ovat sähkökatkoksille, ilmastonmuutoksen seuraukset tulevat entistä konkreettisimmiksi. Ja suorastaan pelottaa lukea, miten sikäläiset ydinvoimalat ovat seisokissa. Amerikkalaisviranomaiset tietenkin vakuuttavat, ettei vaaraa ole. Mutta kun tietää miten tällainen vakuuttelu kuuluu viranomaisten rooliin, en ole enää lainkaan vakuuttunut.

Varsinkaan kun vaikka Japanin Fukushiman kohdalla viranomaiset tyynnyttelivät yleistä mielialaa minä ehtivät, mutta Greenpeacen tutkimukset Japanin aluevesiltä osoittivat, miten meri oli radioaktiivisuuden saastuttama...Ja tiedämme, miten onnettomuuden laskeuma saastutti sikäläiset elintarvikkeet. Onnettomuuden laskeuma ei katsonut maantieteellisiä rajoja. Kyllä mielestäni on niin, että myös ilmastonmuutos pakottaa meidät miettimään energiaratkaisumme ihan uudelleen. Ei ydinvoimaan voi enää mitenkään tukeutua.


keskiviikko 31. lokakuuta 2012

Vanhan otsikkoni mukaisesti ja toki muutenkin haluan lokakuun viimeisinä hetkinä jatkaa pohdintoja vaaleista. Minusta äänestysprosentin jatkuva lasku on surullinen, mutta täysin järkeenkäypä seuraus ihmisten väsymisestä politiikkaan. Kun 2008 kunnallisvaaleissa äänestysprosentti oli 58,6%, niin se oli nyt 55,4%.

Yhteiskunnan yhä paheneva kahtiajakautuminen tulee estää. Meillä on tällä hetkellä suomalaisessa yhteiskunnassa samantyyppinen tilanne kuin ennen sotia; oikeisto ja äärioikeisto jylläävät ja juopa kansalaisten välillä kasvaa. Verotuksenkin painopistettä muokataan pois tulo- ja pääomaverotuksesta välillisen, kuten arvonlisäverotuksen suuntaan koko ajan. Aivan kuten tehtiin 1900-luvun alussakin. Vanhoista virheistä pitää oppia.

Meillä onkin nyt Vasemmistossa ja Viherpunaisessa vasemmistossa todella paljon töitä edessämme, jotta ihmiset saadaan taas mukaan paremman yhteiskunnan rakentamiseen. Tältä pohjalta minusta onkin todella ikävää, että perussuomalaiset ja sen myötä äärioikeistolaisetkin ainekset nähdään niin voimakkaasti muutosvoimana, kun todellista ja eheyttävää muutosvoimaa edustaa nimenomaan Vasemmisto. Parempaa tulevaisuutta rakennetaan parhaiten viherpunaisella, vipulaisella politiikalla. Kestävän kehityksen edistäminen niin sosiaalisella kuin ekologisella, paikallisella kuin globaalillakin tasolla on ratkaisu. Kyllä tästä vielä noustaan!

Ja äsken vaihdoin blogini otsikoksi mielikuvituksettomasti, mutta loogisesti evaliisaraekallio.blogspot.fi
Ups, julkaisunappia tuli painettua liian aikaisn. Mutta tässä mielipiteemme reilun parin vuoden takaa.

****

Yhteiskunnan voimavara elää köyhyysrajan alapuolella

Turun yliopiston valtio-opin professori Matti Wiberg latasi Turun
Sanomissa 30.7., että korkeakouluopiskelijat huvittelevat
veronmaksajien varoilla. Hänen mukaansa nuorella henkilöllä on vahvoja
kannustimia pysyttäytyä opiskelijastatuksella mahdollisimman pitkään
erilaisten etuuksien, mm. laadukkaiden terveyspalveluiden sekä juna-
ja bussilipuista saatavien alennusten takia. Wiberg katsoo, ettei tämä
ole yhteiskunnan etu. Hän myös uskoo, että opiskelijoiden lisääntyneet
mielenterveysongelmat johtuvat mm. riitelystä tyttö-tai poikaystävän
kanssa sekä opintojen laiminlyönnistä.

Kirjoituksesta paistaa läpi se, ettei Wiberg tunne nykyopiskelijan
arkea eikä näe asioiden syy-seuraussuhteita. Wibergin tekstistä saa myös kuvan, etteivät opiskelijat maksaisi veroja lainkaan. Opiskelijoille maksettava opintotuki jää Suomessa köyhyysrajan alle. Se on myös
ennakonpidätyksen alaista tuloa. Opintotuen alhainen taso, sekä
vuokra-asuntojen ja ruoan korkea hinta ovat johtaneet tilanteeseen,
jossa useimpien opiskelijoiden on pakko käydä töissä pärjätäkseen.
Suht tuoreessa Minna Viuhkon opiskelijatutkimuksessa todetaan,
että "58 prosenttia opiskelijoista ilmoittaa olleensa töissä lomien
aikana, ja kyselyä edeltäneen viikon aikana töissä oli käynyt 47
prosenttia yliopisto-opiskelijoista ja 39 prosenttia
ammattikorkeakouluopiskelijoista."

Wiberg katsoo, että korkeakoulutetut ovat ilman muuta hyvätuloisia ja ihmettelee,
miksi veronmaksajien pitäisi subventoida opiskelijoiden riiuureissuja.
Opintotuen alhaisen tason lisäksi hän unohtaa, että opiskelijoiden
työllistyminen on hyvin epävarmaa. Korkeakoulutettujen
työttömyys on noussut nopeaan tahtiin. Kesäkuussa maamme työ- ja
elinkeinotoimistoissa oli 25000 työtöntä korkeasti koulutettua
työnhakijaa, joista 15000 oli valmistunut yliopistosta ja 10000
ammattikorkeakoulusta. Korkeakoulutettujen työttömien määrä on
lisääntynyt kahden vuoden aikana jopa seitsemällä tuhannella.

On totta, että opiskelijoiden mielenterveysongelmat ovat lisääntyneet.
Itse asiassa yliopistossa opiskelevien mielenterveyskäynnit ovat
lisääntyneet 2000-luvulla koko maassa 59 prosenttia. Olisiko
mahdollista, että mielenterveyspalvelujen kasvaneeseen tarpeeseen
voisi tärkeänä syynä olla, parisuhdeongelmien sijaan, juuri vallitseva
poliittinen suhtautuminen korkeakoulutukseen. Opiskelijoiden
niskaan kasataan yhä raskaampia suorituspaineita. Wibergin
peräänkuuluttama opintoaikojen lyhentäminen on jo tapahtunut. Nykyään
opinto-oikeuttakin on rajoitettu. Lisäksi viime keväänä ei kulunut
viikkoakaan ilman uutisia rajuista uudistuksista,
muun muassa lukukausimaksukeskustelua heräteltiin taas
voimalla henkiin.

Wiberg katsoo, että Suomessa on erinomaista olla opiskelija ja katsoo,
että meillä on pohdittu liian vähän sitä, mistä opiskeluaikojen
venymisessä on kyse. Ensinnäkään ei ole  tilastollisesti pätevää
vertailla eri maiden korkeakoulututkintojen kestoja selvittämättä
niiden sisällöllisiä eroja. Suomessa suoritettavat
korkeakoulututkinnot usein ovat laajudeltaan ja vaativuudeltaan muita
edellä. Toisekseen katsomme, että Wibergin kirjoituksesta selkeästi
käy ilmi epätietoisuus opiskelijoiden toimeentulo-, sekä
mielenterveysongelmista.  Suomessa ei tässä mielipideilmastossa tosiaankaan kannata pitää
opiskelijastatuksesta kiinni yhtään kauempaa kuin on välttämätöntä.


Eva-Liisa Raekallio                                             Li Andersson
Puheenjohtaja                                                   Puheenjohtaja                                           
Turun vasemmisto-opiskelijat Avanti ry.                  Åbo Gröna Vänster                  
Tässä yhteydessä on aiheellista pistää tähän yhdessä Li Anderssonin kanssa aikoinaan kirjoittamamme mielipide, joka julkaistiin Turun Sanomissa elokuussa 2010. En nyt ihan muista päivämäärää, mutta siinä analysoimme Wibergin näkemyksiä korkeakouluopiskelijoista.


Jos jonkin verran analysoisin vaaleja...Vasemmisto menetti Turussa yhden valtuustopaikan, ja kokonaisäänimäärä putosi 802 kappaletta. Positiivista on se, että eduskuntavaaleihin nähden kannatus nousi 0,7 prosenttia, ja etenkin hienoa on minusta valtuuston vasemmistoryhmän nuorentuminen ja naisistuminen esimerkkeinä Li Andersson ja Elina Sandelin :)

Loistava on ehdottomasti Vipun puheenjohtajan Riikka Oksasen saavutus, hän on ensimmäinen varavaltuutettu ja maailman myrskyäviltä meriltä kotiutunut Wellu Koivistokin saavutti varavaltuutetun paikan. Uskon, että näillä eväillä viherpunaisuus saadaan entistä enemmän kuuluviin Turun päätöksenteossa. Ja tarvetta tosiaan on.

Turun yliopiston valtio-opin professori Matti Wiberg analysoi turkulaista päätöksentekokulttuuria uusimmassa Tylkkärissä sellaiseen sävyyn, että pakko kysyä, mikä on ollut jutun tavoitteena.

http://www.tylkkari.fi/mielipide/matti-wiberg-%e2%80%9dturku-on-turkulaisten-ei-rakennusliikkeiden%e2%80%9d/comment-page-1#comment-7701

Kenties osoittaa, miten nopeasti voi laukoa perusteettomiakin mielipiteitä. Tai se, miten professoritason ihminenkin saattaa niin sanotusti iskeä kirveensä kiveen, joka ei Wibergin kohdalla tapahdu ensimmäistä kertaa. Mutta mennäksemme nyt Tylkkärin juttuun, hän toteaa siinä esimerkiksi, että väittämä "turkulaisesta maankäytöstä päättävät rakennusliikkeet" on vainoharhainen aivopieru.

Wiberg jatkaa kuitenkin seuraavassa lauseessa, ettei maankäytön suunnittelu ole meillä pitkäjänteistä ja kestävää, ja että poliittiista energiaa käytetään liian vähän maankäytön suunnitteluun. Tällä tavalla hän siis osin kiistää oman alkuperäisen toteamuksensa asiaan. Puhumattakaan siitä, että Wiberg tässä unohtaa Viherpunaisen vasemmiston vuosien ponnistelut nimenomaan pitkäjänteisen maankäytön suunnittelun puolesta.

Myöskin neljäs väittämä "turkulaiset päättäjät eivät ota huomioon kaupunkilaisten mielipiteitä" on Wibergin näkemyksen mukaan pötyä. Kuulemma turkulaiset päättäjät kuuntelevat hyvin herkillä korvilla kansalaismielipidettä. Ihan kiintoisa toteamus ottaen huomioon, että vaikkapa Vasemmistoliiton edustajat ympäristö- ja kaavoituslautakunnassa ovat saattaneet ainoina kuunnella kansalaismielipidettä kaavoja valmisteltaessa.

Toisaalta Wiberg osoittaa, mitä mieltä hän yleensä on kansalaismielipiteestä: "liikaakin kiinnitetään huomiota yleisenä mielipiteenä esiintyvään mikro-opposition oikutteluun. Pikkuruiset kaikenvastustajat saavat aivan liikaa hidastettua kaupungin kehittämistä enemmistön etujen vastaisesti. Päättäjät ovat liikaa valittajien panttivankeja. Turussa tosin tehdään aivan liikaa laittomia päätöksiä, jotka joudutaan aiheellisten valitusten takia purkamaan."

Eli hän pitkälti kiistää loppulauseessa alkulauseensa perustan. Tulee mieleen tosiaan, että kun Tylkkärin jutun ingressissä pyydettiin professoria antamaan väittämistä analyyttisia kommentteja, niin ehkäpä olisi pitänyt pyytää pelkästään kommentteja.



tiistai 30. lokakuuta 2012

Sain 29 ääntä. Kiitos jokaiselle äänestäjälle, työ, taistelu ja kirjoittaminen jatkuvat :)

sunnuntai 28. lokakuuta 2012

Muutama päivä sitten tuli aivan mahtava uutinen, kun ydinvoimalahankkeen toteutuminen Pyhäjoelle on nyt entistä epätodennäköisempää. Upea juttu, nyt on todella Suomessa ja myös Turussa sitouduttava uusiutuvan energian vahvistamiseen ja investointeja siihen on lisättävä myös kuntatasolla; valtiohan on syöttötariffimallin kautta jo pitempään tukenut investointeja uusiutuvaan energiaan (ks. postaukseni 11.10.) Vaikkapa uusiutuvalla energialla toimiva pikaratikka voisi olla todellinen osoitus Turun sitoutumisesta hallituksenkin vahvistamiin tukitoimiin.
 
Siteeraan tässä Greenpeacen lehdistötiedotetta. Järjestön mielestä Suomessa on nyt hyväksyttävä, että
 
"ydinvoiman aika on ohi, ja investointeja energiatehokkuuteen ja uusiutuvaan energiaan on nopeasti lisättävä. E.ON luopuu toiminnasta Suomessa ja samalla osuudestaan Pyhäjoen ydinvoimahankkeessa. Hanketta toteuttamaan perustettu Fennovoima on nyt menettänyt suurimman osakkaansa ja tähän mennessä noin 40 prosenttia omistajistaan. "
 
Kohtapuoliin lähden vaalivalvojaisiin. Ensimmäiset vaalit ovat kohta takana, lujaa on töitä tehty. Tulen kyllä jatkamaan bloggaamista myöskin vaalien jälkeen, tämä on ollut yllättävänkin mukavaa. Blogin nimi täytynee kuitenkin muuttaa :)
 
 
 
 
 
 

torstai 25. lokakuuta 2012

Otin yhteyttä Turun Sanomiin pyytäen korjaamaan virheen, ja nyt vika on korjattu. Meidän molempien nimet ja luottamustoimet löytyvät nyt myös lehden nettiosiosta.

Eilen nautimme kasvishernekeittoa Vasemmiston vaaliteltalla torilla :) Ja tänään söin kasvissoppaa Vipun soppaa ja soittoa-tapahtumassa. Mahtavaa, että puolue tälläkin tavalla osoittaa vastuullisuutta!

Viimeiset päivät ennen vaaleja ovat tietenkin yhtä härdelliä...Onneksi huomenna on ihan vapaa-aikaa illalla luvassa :)

tiistai 23. lokakuuta 2012

Asian tekee entistä ongelmallisemmaksi se, että Turun lyseon lukiossa on ainoana mahdollisuus päästä pyörätuolilla joka luokkaan. Kun haetaan pelkkää kustannustehokkuutta, tulee varmaan liian kalliiksi rakentaa sama mahdollisuus uusiin tiloihin. Tämä antaa varsin selkeän viestin siitä suunnasta, minne Turun koulutuspolitiikka on menossa. Vasemmisto onneksi edustaa järjen ja humanismin ääntä.

Tänään julkaistiin Turun Sanomissa koulukuraattori Päivi Takkisen ja minun yhteinen mielipide Turun lukiopolitiikasta. Turun lukioita aiotaan keskittää tulevina vuosina entisestään uhraamatta ajatustakaan kasvatustieteellisten tutkimusten tuloksille pienten opetusryhmien ja koulujen puolesta. Puhumattakaan siitä, että tässä mielestäni jätetään eniten tukea tarvitsevat oppilaat heitteille. No nyt se on sanottu. Olen todella huolissani siitä, miten päätöksenteko tapahtuu ainoastaan taloudellisin perustein näin herkässä ja tärkeässä asiassa.

Turun Sanomat muutti otsikon muotoon "Jättilukiohanke vie paljon enemmän kuin tuo", kun alkuperäinen otsikkomme oli "Suurlukiohanke estettävä". Lisäksi Takkisen luottamustoimi ja puolue sekä minun kaikki tietoni jäivät nettiversiosta pois. Mutta tässä alla siis mielipiteemme.

****

Turun Sanomat uutisoi (17.10.) tekeillä olevasta kouluverkkoselvityksestä. Turkuun suunnitellaan Kampus-hanketta, jossa Kupittaalle rakennettavaan kompleksiin kerättäisiin Turun ammattikorkeakoulun toiminta.
Lukiot keskitettäisiin Sepänkadulle. Suunnitelman mukaan viimeinen lähiölukio poistuisi Runosmäestä, jos Turun Lyseon lukio muuttaisi keskustaan. Mielestämme on tärkeää, että lähikouluperiaate toteutuu Turussa myös lukiotasolla.

Hanke on valmisteluvaiheessa, tilajärjestelyjä voisi tapahtua vasta 2018. Alkavalla valtuustokaudella tehdään siis merkittäviä ratkaisuja turkulaisten lukiolaisnuorten elämässä. Mielestämme tässä vaiheessa onkin oikea hetki suunnitelman tarkasteluun.

Niko Aaltonen, Juha Kettunen ja Sanni Rostedt kirjoittivat Turun Sanomissa (4.10.), miten koulukeskittymät toteutuessaan parantaisivat merkittävästi oppimisympäristöjä. Heidän mukaansa näin myös koulutuksen laatu ja kustannustehokkuus paranisivat. Rakenteellisen kehittämisen seuraava luonteva vaihe on kirjoittajien näkemyksen mukaan Turussa hajallaan olevien toimintojen keskittäminen kustannustehokkaisiin kokonaisuuksiin.

Psykologian professori Liisa Keltikangas-Järvisen mielestä koulun koko on yksi merkittävä syrjäytymisen tekijä. Hän lisää, että suurissa lukioissa opiskelijoiden opinnot viivästyvät enemmän kuin pienissä kouluissa.
Tämä on maalaisjärjellä ajatellen ihan selvä asia; oppilas hukkuu helposti isoon massaan jättikouluissa eikä opettajilla tai muilla aikuisilla ole aikaa tukea yksittäisiä, ehkä erityistä tukea tarvitsevia oppilaita. Mielestämme lukioiden keskittäminen lisää nuorten pahoinvointia ja on syrjäyttävä tekijä.

Yhteisöllisyys häviää suurlukioiden myötä. Tätä pelkäsi myös Turun Sanomien jutussa haastateltu lukiolainen. Riittävän pieniä lähiölukioita säilyttämällä ja opiskelijaryhmiä pienentämällä ehkäisemme ongelmia jo ennalta.
Lähikouluperiaatteen toteutuminen pitää Turussa turvata. Tämä on myös työllisyyskysymys: minne työllistyvät Turussa opiskelevat opettajat, jos kouluja keskitetään entisestään?

Lukiokoulutuksen laatu turvataan mielestämme parhaiten lähikouluilla ja pedagogisesti järkevien ryhmäkokojen kautta. Tämähän on kaikkien koulututkimustenkin tulos. Kustannustehokkuusajattelu ei sovi koulumaailmaan, kaikki tulevaisuuden ratkaisut tulee toteuttaa kasvavien nuorten tarpeet ymmärtäen.

Päivi Takkinen, lukio- ja ammattilautakunnan jäsen (vas.)
Eva-Liisa Raekallio, lukio- ja ammattilautakunnan varajäsen (vas.)

maanantai 22. lokakuuta 2012

Maanantaina alkoi reilun kaupan viikko. Loistavaa!! Toivoisin, että reilutkin tuotteet otettaisiin osaksi arkea Turun kaupungin hankinnoissa; niin ettei erillisiä viikkoja tarvittaisi.

Kansan Uutiset-verkkolehti kertoo:

"Reilun kaupan viikko alkoi maanantaina. Sen aluksi edistämisyhdistys kertoi haluavansa viisinkertaistaa reiluun kauppaan sitoutuvien kaupunkien ja -kuntien määrän Suomessa vuoteen 2016 mennessä. Kunnat saavat eettisten valintojen edistämisestä arvonimen Reilun kaupan kaupunki.
Arvonimi on myönnetty Espoolle, Joensuulle, Lohjalle, Porille, Riihimäelle, Tampereelle ja Utajärvelle.

Edistämisyhdistys haastaa kuntavaaleissa valituksi tulevat ehdokkaat toimimaan konkreettisesti eettisten julkisten hankintojen edistämiseksi. Yhdistys muistuttaa, että julkiset hankinnat vastaavat Suomessa 17:ää prosenttia bruttokansantuotteesta."

http://www.kansanuutiset.fi/uutiset/kotimaa/2901039/reilun-kaupan-viikko-alkoi

Eräs vaaliteemani on alusta asti ollut reilujen tuotteiden edistäminen Turun hankinnoissa. Teen työtä valtuustossa sen eteen, että Turkukin liittyisi reilujen kaupunkien joukkoon, eikä ainoastaan arvonimellisesti vaan niin, että turkulaiset voisivat arjessa aidosti valinnoillaan tukea kehittyvien maiden pienviljelijöitä.
Tässä alla vielä vastaukseni Tylkkärin ehdokaskyselyyn. Lehteen mahtui vain yksi lause, joten laitan nyt koko litanian tähän.

Kysymykset olivat:

1. 
Miten sosiaali- ja terveydenhuolto tulisi Turussa järjestää?

Pitäisikö kunnalliset terveyspalvelut ostaa vai turvautua kaupungin
omaan palveluntuotantoon?


2.
Miten Turkuun tulisi luoda uusia työpaikkoja vastavalmistuneille?

3.
Mihin suuntaan Turun energiapolitiikkaa pitäisi kehittää?

Miten Suomen valtionjohdonkin väläyttelemät kivihiilipäästövähennykset
toteutetaan, jos Naantaliin valmistuvan monipolttoainelaitoksen
polttoaineesta 60—70 prosenttia on alkuvaiheessa kivihiiltä?


4.
Miten keskustaa ja kaupunkiliikennettä tulisi kehittää?

5.
Onko Turussa tarpeeksi kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja ja jos ei,
mitä asialle pitäisi tehdä?


6.
Jos saisit valita yhden asian, jota kehittäisit Turussa, mikä se olisi?

7.
Mitä Turun menoja karsisit pakon edessä? Mihin toimintoihin
käyttäisit lisää rahaa?



1.
Lastensuojelua on Turussa tehostettu ihan liikaa. Kaupungin omia lastenkoteja ei saa sulkea, ja jatkuva sulkemisella uhkailu tulee lopettaa. Kyse on todella lasten ja nuorten kodeista. Ennaltaehkäisevään lastensuojeluun tulee panostaa pienentämällä opetusryhmiä, ja lisäämällä koulukuraattoreita.

Tällä hetkellä sosiaalitoimen jonotusaikaa ei ole saatu pysymään kohtuudessa.
Kuvataiteilijoina tai muusikkoina työskenteleville kavereilleni on käynyt lisäksi niin, että heidän katsotaan työllistyvän omassa työssään ja heidät katsotaan yrittäjiksi, jolloin sosiaaliturvan saaminen on vaikeampaa.
Minusta jokaisen sosiaaliturvaa tarvitsevan oma yksilöllinen tilanne tulisi huomioida paljon nykyistä paremmin, ja kulttuurialan erityislaatu tulisi ymmärtää.

Julkista terveydenhuoltoa on Turussa yksityistetty ja tehostettu vuosia, ja tulokset näkyvät. Moni kiireellisempää hoitoa tarvitseva meneekin suosiolla yksityiselle. Terveyskeskuksia ei saa enää sulkea ja niihin pitää palkata tarpeeksi lääkäreitä.

Mielestäni kunnallisia terveyspalveluita ei ole järkeä ostaa yksityiseltä. Turun yliopiston johtama laaja tutkimus Turun hammashoidossa osoittaa, että kunnalle tulee merkittäviä lisäkustannuksia, kun hammashoitopalveluja hankitaan ostopalveluina yksityisiltä hammaslääkäreiltä. Paljonhan puhutaan siitä, miten kallista julkinen terveydenhoito on. Yksityistäminen on siis kuitenkin paljon kalliimpaa.


2.
Vastavalmistuneille luodaan mielestäni työpaikkoja Turussa parhaiten niin, että lopetetaan tehostaminen ja keskittäminen. Opettajille on paremmin töitä opiskelukaupungissaan, kun opetusryhmiä pienennetään ja koulujen määrää lisätään. Tästä on oppilaillekin hyötyä.

Lukio- ja ammattiopetuslautakunnassa vastustin aikoinaan koulukeittiöiden keskittämistä pääosin siksi, että niin vähennettiin taas täältä valmistuvien suurkeittiöalan ammattilaisten työllistymismahdollisuuksia.


3.
Turun energiapolitiikka tulee rakentaa jo lähitulevaisuudessa yhä enemmän uusiutuvan energian pohjalle. Uusiutuvat energiaratkaisut, tuulivoima etunenässä, työllistävät jo nyt ja tulevat maailmanlaajuisesti työllistämään miljoonia ihmisiä lähivuosikymmeninä, kun fossiiliset polttoaineet loppuvat.

Energia- ja ilmastokysymykset eivät ratkea ilman laajamittaista satsausta uusiutuviin energiaratkaisuihin, Turussakaan.

Naantalin laitosprojekti tuleekin minusta avata kriittiselle tarkastelulle.


4.
Keskustaa kehitetään parhaiten kehittämällä joukkoliikennettä ja kevyttä liikennettä. Toriparkkihanke tuleekin haudata lopullisesti; ilmastonmuutoksen edetessä tulee päästä eroon yksityisautoiluun kannustamisesta.

Keskustaa tulee elävöittää lisäämällä viheralueita ja pieniä, viihtyisiä kahviloita. Pyörä- ja kävelyteitä tulee lisätä huomattavasti. Joukkoliikenne tulee kaikkiaan kehittää ympäristöystävälliseksi; uusiutuvalla energialla kulkeva, laaja pikaraitiotie olisi loistava juttu!

Kynnystä joukkoliikenteen käyttöön tulee yleensäkin laskea halventamalla lippujen hintoja sekä tuplaamalla lipun vaihto-aika neljään tuntiin Viherpunaisen vasemmiston kuntavaalitavoitteiden mukaisesti.
Nyt Turku on autojen kaupunki, tehdään siitä ihmisten kaupunki!


5.
Turussa ei todellakaan ole tarpeeksi kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja, ja loppujenkin myymistä puuhataan. Minusta huokeiden vuokra-asuntojen tarjoaminen on yksi kunnan perustehtäviä, josta ei saa tinkiä.

Rakennuttajat eivät ole innostuneita kohtuuhintaisten asuntojen rakentamisesta, koska eivät saa siitä voittoa. Valtion tuleekin tukea kuntien vuokra-ja opiskelija-asuntotuotantoa paljon nykyistä enemmän, kuntien tulee olla myöskin tässä oma-aloitteisia.


6.
Nykyisellään turkulaisia ei kuunnella päätöksenteossa. Tämä on nähty tuoreeltaan mm. toriparkkihankkeessa sekä Kuralan Kylämäen alasajossa. Vasemmistoliitto otti ainoana Kuralan asukastoimikunnan edustajan vastaan.

Kehittäisinkin Turusta aidosti demokraattisen kaupungin.


7.
Helppo valinta. Ensimmäiseksi ohjaisin kirjastosiltaan ja palloiluhalliin varatut rahat opetusryhmien pienentämiseen, lastensuojeluun, vanhustenhoitoon sekä terveystoimeen. Lopettaisin kalliin yksityistämisen.

Varaisin lisää rahaa näihin neljään sekä sosiaali- ja kulttuuritoimeen, ja tietenkin joukkoliikenteen sekä kevyen liikenteen kehittämiseen.
Tänään uutisoitiin siitä, että eräs Vipun ehdokas, Velimatti Koivisto on palaamassa kotiin turhankin tapahtumarikkaan Estellereissunsa jälkeen. Vipun nettisivuilta saa tarkemmat tiedot matkan vaiheista. Loistojuttu että Wellu on turvassa...Toivottavasti hän ehtii myös tänne, itse olen menossa myös.

Tervetuloa juttelemaan :)


Soittoa ja soppaa Vol 2

Viherpunainen vasemmisto ry esittää:

   25.10.2012 Klo 18-21 Tinatuopissa

  Klo 18 Soppaa
  Klo 19 Ehdokasesittelyjä
  Klo 19.30-21 trubaduureja lavalla

       Tervetuloa!

****

Yksi Vipun yhdestätoista muusta ehdokkaasta, Jari Kärkkäinen oli intoutunut laittamaan ympäristövaliokunnan paneelin viime viikolta myös youtubeen, linkki löytyy tästä

https://www.youtube.com/playlist?list=PLU7wSj-wZffNf9TXA33pstcM62UXVdUen

****

Tällä viikolla kiire on mieletön, tietty. Vaalimökillä päivystäminen on kuitenkin ollut mukavaa, siispä minut löytää sieltä taas keskiviikkona klo 12 eteenpäin ja lauantaina klo 11 eteenpäin :)

Tässä on itse asiassa ollut niin haipakkaa, että bloggaamisestakin on hetki aikaa. Viime torstaina kuitenkin uutisoitiin Turun Sanomissa aiheesta, josta haluan kirjoittaa lisää, joukkoliikenteestä Turun seudulla. Kirjoitin joukkoliikenteestä  jo 7.10., mutta sitten julkistettiin aikeet hävittää Turun seutuliikenteestä kolmisensataa (!?!) bussivuoroa. Suurin osa Raision, Naantalin, Kaarinan, Liedon ja Ruskon ilta- ja viikonloppuliikenteestä lakkaisi 7.1.2013 alkaen. TLO on tehnyt asiasta esityksen, koska sen seitsemän jäsenliikennöitsijää haluavat päästä eroon tappiollisimmista aamu- ilta- ja viikonloppuvuoroistaan.

TLOn liikennejohtaja Hannu Lehmus toteaa artikkelissa, että "kannattamatonta liikennettä on karsittu ja harvennettu aikaisemminkin." Jutussa todetaan myös, että jos kunnat haluavat pitää liikenteen palvelutason ennallaan, lakkautettavat vuorot jäävät kuntien kustannettaviksi.

Minusta tässä on nimenomaan se kuuluisa homman nimi. Kuntien, myös Turun tulee todellakin panostaa toimivaan joukkoliikenteeseen. Tämä tarkoittaa sitä, ettei yksityisautoiluun olisi koskaan pakko turvautua. Toisin sanoen joukkoliikenteen tulee toimia jouhevasti koko ajan, vuorokaudenajasta riippumatta. Tämä olisi mahtava juttu ja lähitulevaisuuden tavoite.

Ongelmana on juuri joukkoliikenteen yksityistäminen; on selvää, että liikennöitsijät tavoittelevat voittoa, siksi harvaan käytetyt vuorot poistetaan. Mutta mielestäni joukkoliikenteen tulee toimia niin hyvin, että se olisi aina todellinen ja toivottavasti ensisijainenkin, vaihtoehto oman auton käytölle. Tämä edellyttää kunnan oman roolin vahvistamista joukkoliikenteessä.

Ihmiset eivät käytä bussia, koska vuorot ovat harvassa ja lippujen hinnat pilvissä. Vuoroja pitää tihentää ja lippujen hintaa laskea. Turun pitää ymmärtää toimiva joukkoliikenne yhtenä tärkeimmistä kuntalaisten peruspalveluista. Ja todellakin eräänä keskeisimmistä ilmastonmuutosta hillitsevistä ratkaisuista kaupungissa; siksi haluan tehdä työtä ympäristöystävällisten joukkoliikenneratkaisujen puolesta Turussa.








tiistai 16. lokakuuta 2012

Ai nin ja ekaksi tuossa on saapumista ja säätöä, varsinainen keskustelu alkaa n. 20 minsan päästä alusta lukien :)
Tässä alla webbikameralla kuvattu paneelimme. Kuvaus tuli yllätyksenä mut näin pääsee sitten omiinkin kehityskohteisiin puuttumaan. Jahka viittii (ja uskaltaa;) katella läpi...

Oli erittäin mielenkiintoinen tilaisuus ja kävimme hyviä keskusteluja :) Erilaisia esiintymistilanteita on töitten ja yhdistyskuvioitten kautta ollut paljonkin mutta tätä ennen olen aina ollut yleisössä näissä vaalipaneeleissa. Siihen nähden meni ihan hyvin.

http://bambuser.com/v/3066125



maanantai 15. lokakuuta 2012

Halusin ravintolavaliokunnassa helpottaa pienituloisten opiskelijoiden arkea konkreettisella tavalla, pidentämällä kampuskahviloiden aukioloaikaa. Opiskelijat istuvat usein lukemassa tenttiin yliopiston lukusaleissa myöhäänkin, ja kaipaavat edullista lukuevästä.

Itsekin olin usein toivonut kirjastossa lukiessani mahdollisuutta hakea sämpylää ja kahvia palan painikkeeksi ja toivonut selviäväni siitä muutamalla eurolla. Sellaista mahdollisuutta ei kuitenkaan ollut tarjolla ympäristön kalliissa pikaruokaloissa. Ehdotinkin valiokunnalle jo 2008 jäsenenä ollessani muutaman kampusruokalan kahvilapuolen aukiolon pidentämistä ainakin klo kuuteen. Ajattelin, että joku keskeinen ja ihmisille jo vanhastaan tuttu kampusruokala voisi kahvilapuoleltaan pysyä pitempään auki. Siten myös investoinnin taloudelliset tappiot Unicalle eli TYYlle jäisivät mahdollisimman pieniksi.

Aloite sai huomattavasti reilua kahvia suopeamman ja yksimielisemmän vastaanoton, ja lähti etenemään kunnolla seuraavana vuonna, kun kysyimme kahvilakyselyssämme asiakkaiden toiveita aukiolosta. Tulos oli selkeä; lähes 80% vastaajista ilmoitti käyttävänsä illalla auki olevan kahvion palveluja. Ajatusta valiokunnassa vastustaneilla oli perusteenaan hankkeen henkilöstökustannukset. Otin tämän toki itsekin huomioon,  pidimme kuitenkin valiokunnassa lopulta tärkeämpänä korostaa kampusruokalayrityksen palvelutehtävää. Eivätkä ne henkilöstökustannukset kahdesta lisätunnista olisi katastrofaaliksiksi kohonneet.

Neuvottelut asiasta päättyivät positiiviseen lopputulokseen, ja aukiolon pidennyskokeilu käynnistyikin ensin Myssyssä ja Silinterissä, ja sitten lopulta Macciavellissa 11.1.2010 alkaen. Tässä alla tiedotteemme asiasta.


Tiedote 3.12.2009

   Turun yliopiston ylioppilaskunnan ravintolavaliokunta 2009:

     Macciavellin kahvilapuoli auki kuuteen 11.1.2010 alkaen!      



TYYn ravintolavaliokunta 2009 tiedottaa, että Macciavellin kahvilapuolella kokeillaan pidennettyä aukioloa tammikuusta lähtien. Kahvila on 11.1.2010 alkaen auki ma-to klo 18 asti. Aukioloaikakokeilu perustuu vuoden 2008 ravintolavaliokunnan toteuttaman kahvilakyselyn tuloksiin. Niistä kävi ilmi, että seitsemän vastaajaa kymmenestä käyttäisi illalla auki olevan kahvion palveluja. Valiokunnassa pidettiin tärkeänä tarjota asiakkaille edullinen ja terveellisempi välipalavaihtoehto Unicassa lähiseudun kalliiden pikaruokalapaikkojen sijaan.

Vuoden 2008 ravintolavaliokunta julkaisi lausunnon 15.12.2008, jossa suositteli asiakkaiden toiveisiin perustuen pidennettyä aukioloa kokeiluna Macciavellissa tai Assarin ullakolla seuraavasta syksystä lukien. Toimipisteet valittiin sillä perusteella, että yliopistolaisia riittäisi parhaiten juuri näissä kahviloissa, jolloin  tuotto Unicalle olisi paras mahdollinen. Kokeilu toteutui tämän syyslukukauden alusta Myssyssä ja Silinterissä.

Vuoden 2009 ravintolavaliokunta toteutti vastaavan kyselyn keväällä 2009. Sen tulokset osoittavat, että lähes 80% vastaajista käyttäisi illalla auki olevan kahvion palveluja. Parannusta viime vuoteen on siis selkeästi. Kyselyn avoimissa kysymyksissä asiakkaiden ykköstoiveisiin kuului kahviloiden pidennetyt aukiolot. Näin ollen ravintolavaliokunta on iloinen voidessaan todeta, että Unica huomioi asiakasomistajiensa toiveita ja lanseeraa aukioloaikakokeilun Macciavellissa.


                                                                                       Eva-Liisa Raekallio

                                                                       Ravintolavaliokunnan puheenjohtaja 2009



****

Asiakasomistajat eli opiskelijat eivät heti huomanneet käyttää palvelua kovin suurissa määrin, tässä tosin täytyy ottaa huomioon sekin ettei Unica mainostanut kokeilua kovinkaan näkyvästi heti alkuun. Markkinointi tehostui myöhemmin, ja eväänhakijoita riittikin jonkin verran.

Nyttemmin on palattu pitkälti vanhaan, Macciavellinkin kahvilapuoli menee tällä hetkellä jo viideltä kiinni eikä näin tue pänttääjien tai yliopiston henkilökunnankaan jaksamista. Otin aikoinani ravintolavaliokunnassa esiin myös idean varsinaisten ruokaloiden aukioloajan pidentämisestä; minusta Turussakin tulisi olla opiskelijahintainen ateria saatavana illalla Helsingin tapaan. Investointikustannukset kuittautuisivat taas valitsemalla jo valmiiksi tunnettu ravintola.

Prosessit etenevät kuitenkin hitaasti, eikä tämä ottanut tuulta alleen ajoissa. Toivon kuitenkin, että turkulaisetkin opiskelijat voisivat aterioida edullisesti myös täyteenahdetun luentopäivän jälkeen jo pian. Useinhan voi olla tilanne, että luentoja riittää välille 10-16 ilman taukoja. Silloin olisi hienoa jos pääsisi vielä opiskelijahinnalla syömään!

Kaiken kaikkiaan Turussa tulee minusta parantaa opiskelijoiden mahdollisuuksia pärjätä tuloillaan. Pitempään illalla auki olevia edullisia kahviloita tulee saada lisää, ja ylipäätään täällä pitää voida elää täysipainoisemmin myös pienituloisena. Palvelut tulee nähdä myös palvelutehtävänsä kannalta eikä pelkkinä kustannuserinä. Tämä pätee kuntapalveluihin kokonaisuudessaan.