Media on pitkälti unohtanut Talvivaaran. Niinhän siinä yleensä käy, että tiedotusvälineet jaksavat yhtä aihetta perata muutaman viikon korkeintaan, sen jälkeen odottavat jo muut aiheet tarttujaansa. Mutta onneksi ympäristöjärjestöt tiedottavat silloinkin kun valtamedian kiinnostus on lopahtanut ja lumi peittänyt näkyvimmät ongelmat.
http://suomenluonto.blogit.fi/
Tai no, kyllähän Turun Sanomat tuossa muutama päivä sitten tyynnytteli ankarinta tiedonjanoa.
http://www.ts.fi/uutiset/kotimaa/428514/Elykeskus+Talvivaaran+jatevesivuoto+ei+nay+kaivovesissa
Toinen juttu kokonaan on se, että Elykeskuksen rooliin kuuluu tyynnyttely. Ja se on saanut ansaittua kritiikkiä lepsuilustaan aiemminkin.
Talvinen vaara etenee lumen alla hitaasti ja vääjäämäättä ja ympäristöjärjestöt tarjoavat ainoina kattavinta tietoa.
torstai 20. joulukuuta 2012
tiistai 18. joulukuuta 2012
Hallitussopimuksessa puututaan myös yliopistoon:
"Turussa yliopistot, korkeakoulut ja ammatilliset opistot tarjoavat laadukasta opetusta, kansainvälisyyttä ja osaavaa työvoimaa elinkeinoelämän tarpeisiin sekä voimistavat Turun elinvoimaa ja kilpailukykyä"
Eli Turun yliopiston ainoa tehtävä onkin elinkeinoelämän materiaalitehtaana toimiminen. Koulutus nähdään sopimuksessa pelkästään elinvoimaisuuteen ja kilpailukykyisyyteen sidottuna.
Todella hirveä, mutta samalla täysin looginen linjaus; onhan yrityslogiikka vallannut suomalaiset yliopistot yliopistolain myötä nyt viimeistään. Luin Turun yliopiston nettisivuja ja huomasin tämän
https://intranet.utu.fi/fi/ajankohtaista/uutiset/Sivut/humanistinen-tiedekunta-pyrkii-tehokkuuteen.aspx
Humanistisella tiedekunnalla ei sitten olekaan muita ongelmia kuin opiskelijoiden liian alhaiset opintopistemäärät. Kelahan päätti nostaa opintopisterajoja joku aika sitten. Minulla on kavereita, joille on lähtenyt selvityspyyntö kotiin, kun suosituksesta on puuttunut yksi opintopiste.
Kyllä minusta humanistisenkin tiedekunnan merkittävin ongelma on liiallinen numeroihin tuijottaminen. Akateeminen maailma on altistunut ja alistunutkin markkinan ja määrän logiikalle, tutkimuksen ja tiedon itseisarvo on romahtanut. Ihmiset uupuvat yhä kohtuuttomammiksi käyvien vaatimusten alla.
Turun yliopiston Vihreä Vasemmisto- ryhmä on järjestänyt keskustelusarjaa Yliopisto, ylioppilaskunta, yhteiskunta. Se jatkuu ensi vuonna, tammikuussa. Itse alustan kansainvälisyydestä ja lukukausimaksuista kauppakorkeakoulun Mercatorilla torstaina 7.3. Tervetuloa! Entinen vasemmisto-opiskelijoiden puheenjohtajakin siis pääsee muutaman sanasen lempiaiheestaan sanomaan :) Tai no, yhdestä monista lempiaiheistaan!
http://www.facebook.com/events/162430090566688/permalink/172013639608333/
"Turussa yliopistot, korkeakoulut ja ammatilliset opistot tarjoavat laadukasta opetusta, kansainvälisyyttä ja osaavaa työvoimaa elinkeinoelämän tarpeisiin sekä voimistavat Turun elinvoimaa ja kilpailukykyä"
Eli Turun yliopiston ainoa tehtävä onkin elinkeinoelämän materiaalitehtaana toimiminen. Koulutus nähdään sopimuksessa pelkästään elinvoimaisuuteen ja kilpailukykyisyyteen sidottuna.
Todella hirveä, mutta samalla täysin looginen linjaus; onhan yrityslogiikka vallannut suomalaiset yliopistot yliopistolain myötä nyt viimeistään. Luin Turun yliopiston nettisivuja ja huomasin tämän
https://intranet.utu.fi/fi/ajankohtaista/uutiset/Sivut/humanistinen-tiedekunta-pyrkii-tehokkuuteen.aspx
Humanistisella tiedekunnalla ei sitten olekaan muita ongelmia kuin opiskelijoiden liian alhaiset opintopistemäärät. Kelahan päätti nostaa opintopisterajoja joku aika sitten. Minulla on kavereita, joille on lähtenyt selvityspyyntö kotiin, kun suosituksesta on puuttunut yksi opintopiste.
Kyllä minusta humanistisenkin tiedekunnan merkittävin ongelma on liiallinen numeroihin tuijottaminen. Akateeminen maailma on altistunut ja alistunutkin markkinan ja määrän logiikalle, tutkimuksen ja tiedon itseisarvo on romahtanut. Ihmiset uupuvat yhä kohtuuttomammiksi käyvien vaatimusten alla.
Turun yliopiston Vihreä Vasemmisto- ryhmä on järjestänyt keskustelusarjaa Yliopisto, ylioppilaskunta, yhteiskunta. Se jatkuu ensi vuonna, tammikuussa. Itse alustan kansainvälisyydestä ja lukukausimaksuista kauppakorkeakoulun Mercatorilla torstaina 7.3. Tervetuloa! Entinen vasemmisto-opiskelijoiden puheenjohtajakin siis pääsee muutaman sanasen lempiaiheestaan sanomaan :) Tai no, yhdestä monista lempiaiheistaan!
http://www.facebook.com/events/162430090566688/permalink/172013639608333/
maanantai 17. joulukuuta 2012
Kirjoitin viime perjantaina Edun tietsikkaluokassa istuksiessani tiedotteen Vipun kannasta hallitussopimuspäätökseen, ja myös pistin sen tänään medialle ja muuten eteenpäin. Toivottavasti se julkaistaan, mutta kivaa on, että teksti yleensä hyväksyttiin julkaistavaksi sellaisenaan, ilman muutoksia :) Tässäpä on:
****
TIEDOTE
Vapaa julkaistavaksi 17.12.2012
Turun vasemmistoliitto ei lähtenyt mukaan Turun uuteen hallitussopimukseen. Sopimus hylättiin mm. Viherpunainen vasemmisto ry:n äänin 13-6 kunnallistoimikunnan ja uuden valtuustoryhmän yhteiskokouksessa 13.12. Viherpunainen vasemmisto ry on erittäin iloinen ainoasta oikeasta päätöksestä. Vasemmistoliitto oli ainoa puolue, joka ei lähtenyt sopimukseen. Osoitimme näin olevamme ainoa varteenotettava parannuskeino Turun tautiin.
Sopimuksen hyväksyminen olisi edellyttänyt mm. kokoomuksen saneleman uudistusohjelman hyväksymistä, kaupungin alimitoitetun talousarvion hyväksymistä ja omaisuuden myyntiä. Sopimuslinjasta poikkeamista ei oltaisi hyväksytty missään päätöksenteon vaiheissa, tämä olisi romuttanut Vasemmistoliiton mahdollisuudet äänestäjien valtuutuksen mukaiseen työskentelyyn. Yhteistyötä voidaan tehdä, mutta ei millä ehdoilla tahansa.
Viherpunainen vasemmisto ry epäilee sopimuspolitiikan mahdollisuuksia kestävässä kaupunkikehittämisessä, kestävän kaupunkikehittämisen tulisi olla toiminnan lähtökohta kun se tässä sopimuksessa on lähinnä lisäarvo. Sopimuksessa puhutaan esimerkiksi ainoastaan kestävän kaupunkiliikenteen tavoitteiden tarkistamisesta osana kaupunkistrategian laadintaa.
Turkua halutaan sopimuksessa uudistaa tuottavuutta ja taloudellisuutta edistävin toimenpitein, ja voimavaroja halutaan ohjata mahdollisimman tuloksellisesti. Viherpunainen vasemmisto ry:n mielestä kaupunkia ja kaupunkilaisia ei voi johtaa yritysmaailmasta saaduilla opeilla.
Viherpunainen vasemmisto ry on torstaisen päätöksen myötä saanut mahdollisuuden toimia äänestäjiensä valtuutuksen mukaisesti myös seuraavan valtuustokauden ajan. Viherpunainen vasemmisto ry osoittaa jatkossakin olevansa turkulaisten luottamuksen arvoinen.
****
Ja sitten erääseen toiseen ajankohtaiseen aiheeseen:
Turun telakan omistava STX haluaa valtiolta muutaman kymmenen miljoonan euron käyttöpääomalainan. Turun telakan uusi laivatilaus on kiinni nyt siitä, rahoittaako valtio sen. Ja valtion kanta on varsin epäselvä. Kokoomus haraa rahoitusta vastaan tai jättää mainitsematta koko asiasta, Vasemmistoliitto vatii sitä.
http://www.ts.fi/uutiset/talous/428115/STX+esiin+eduskunnassa++Uotila+vaati+lainaa+Orpo+ei+maininnut
Pääministeri Katainen ja valtionvaraiministeri Urpilainen eivät ainakaan vielä tätä kirjoitettaessa edes olleet kertoneet medialle, onko asia huomenna tiistaina kokoontuvan talouspoliittisen ministerivaliokunan käsiteltävänä.
Tässä koko keskustelussa tulee mielestäni hyvin esiin oikeiston ja vasemmiston ero. Ja vieläpä hyvinkin uusliberalistisesti suuntautuneen oikeiston. On vain loogista että kokoomus tässä tilanteessa haluaa minimoida valtion panosta. Kaavaan sopii sekin, että demari on samassa rintamassa.
Mikäli laivatilaus jää toteutumatta, merkitsee se telakan alihankkijayritysten epävarmojen aikojen myötä vaikeuksia varsinais-suomalaiselle teollisuudelle ja sitä kautta koko suomalaiselle elikeinoelämälle. Tässä suhteessa luulisi, että kokoomuskin korostaessaan asemaansa elikeinoelämän etuja ajavana puolueena sitten käytännössäkin toteuttaisi politiikkaa, joka tukee elikeinoelämää ja työllisyyttä. Mutta kun ei.
****
TIEDOTE
Vapaa julkaistavaksi 17.12.2012
Turun vasemmistoliitto ei lähtenyt mukaan Turun uuteen hallitussopimukseen. Sopimus hylättiin mm. Viherpunainen vasemmisto ry:n äänin 13-6 kunnallistoimikunnan ja uuden valtuustoryhmän yhteiskokouksessa 13.12. Viherpunainen vasemmisto ry on erittäin iloinen ainoasta oikeasta päätöksestä. Vasemmistoliitto oli ainoa puolue, joka ei lähtenyt sopimukseen. Osoitimme näin olevamme ainoa varteenotettava parannuskeino Turun tautiin.
Sopimuksen hyväksyminen olisi edellyttänyt mm. kokoomuksen saneleman uudistusohjelman hyväksymistä, kaupungin alimitoitetun talousarvion hyväksymistä ja omaisuuden myyntiä. Sopimuslinjasta poikkeamista ei oltaisi hyväksytty missään päätöksenteon vaiheissa, tämä olisi romuttanut Vasemmistoliiton mahdollisuudet äänestäjien valtuutuksen mukaiseen työskentelyyn. Yhteistyötä voidaan tehdä, mutta ei millä ehdoilla tahansa.
Viherpunainen vasemmisto ry epäilee sopimuspolitiikan mahdollisuuksia kestävässä kaupunkikehittämisessä, kestävän kaupunkikehittämisen tulisi olla toiminnan lähtökohta kun se tässä sopimuksessa on lähinnä lisäarvo. Sopimuksessa puhutaan esimerkiksi ainoastaan kestävän kaupunkiliikenteen tavoitteiden tarkistamisesta osana kaupunkistrategian laadintaa.
Turkua halutaan sopimuksessa uudistaa tuottavuutta ja taloudellisuutta edistävin toimenpitein, ja voimavaroja halutaan ohjata mahdollisimman tuloksellisesti. Viherpunainen vasemmisto ry:n mielestä kaupunkia ja kaupunkilaisia ei voi johtaa yritysmaailmasta saaduilla opeilla.
Viherpunainen vasemmisto ry on torstaisen päätöksen myötä saanut mahdollisuuden toimia äänestäjiensä valtuutuksen mukaisesti myös seuraavan valtuustokauden ajan. Viherpunainen vasemmisto ry osoittaa jatkossakin olevansa turkulaisten luottamuksen arvoinen.
****
Ja sitten erääseen toiseen ajankohtaiseen aiheeseen:
Turun telakan omistava STX haluaa valtiolta muutaman kymmenen miljoonan euron käyttöpääomalainan. Turun telakan uusi laivatilaus on kiinni nyt siitä, rahoittaako valtio sen. Ja valtion kanta on varsin epäselvä. Kokoomus haraa rahoitusta vastaan tai jättää mainitsematta koko asiasta, Vasemmistoliitto vatii sitä.
http://www.ts.fi/uutiset/talous/428115/STX+esiin+eduskunnassa++Uotila+vaati+lainaa+Orpo+ei+maininnut
Pääministeri Katainen ja valtionvaraiministeri Urpilainen eivät ainakaan vielä tätä kirjoitettaessa edes olleet kertoneet medialle, onko asia huomenna tiistaina kokoontuvan talouspoliittisen ministerivaliokunan käsiteltävänä.
Tässä koko keskustelussa tulee mielestäni hyvin esiin oikeiston ja vasemmiston ero. Ja vieläpä hyvinkin uusliberalistisesti suuntautuneen oikeiston. On vain loogista että kokoomus tässä tilanteessa haluaa minimoida valtion panosta. Kaavaan sopii sekin, että demari on samassa rintamassa.
Mikäli laivatilaus jää toteutumatta, merkitsee se telakan alihankkijayritysten epävarmojen aikojen myötä vaikeuksia varsinais-suomalaiselle teollisuudelle ja sitä kautta koko suomalaiselle elikeinoelämälle. Tässä suhteessa luulisi, että kokoomuskin korostaessaan asemaansa elikeinoelämän etuja ajavana puolueena sitten käytännössäkin toteuttaisi politiikkaa, joka tukee elikeinoelämää ja työllisyyttä. Mutta kun ei.
sunnuntai 16. joulukuuta 2012
Kävin perjantaina vasemmistonuorten pikkujouluissa. Oli mukavaa nähdä tuttuja ja leikkiä hetken aikaa nuorta ;) Poliittisten järjestöjen bileissä puhutaan helposti myös politiikkaa (yllätys), niin tälläkin kertaa. Toki asiaan vaikutti torstainen päätös Turun hallitussopimuksen hylkäämisestä. Oli mukavaa kun lopputulosta pääsi juhlistamaan niinkin nopealla varoitusajalla :)
http://www.ts.fi/uutiset/kotimaa/426788/Vasemmistoliitto+hylkasi+Turun+puolueiden+sopimuksen
Varsin kiintoisaa, mutta ei taaskaan yllättävää ole se, että Vasemmistoliitto oli ainoa sopimuksen ulkopuolelle jättäytynyt puolue. Tässä tuli samalla todistetuksi myöskin perussuomalaisten tarjoaman ja mainostaman poliittisen vaihtoehdon todellinen taso. Vasemmistoliitto on ja pysyy tämänkin päätöksen myötä ainoana varteenotettavana parannuskeinona Turun tautiin. Juurikin näin :)
**
Muitakin hyviä uutisia on viime aikoina kotimaasta kuulunut. Olen ollut ja olen huolissani kyläkoulujen hävittämisestä. Siksi oli huojentavaa lukea Nousiaisten kunnanvaltuuston päätöksestä rahoittaa Nousiaisten Valpperin kyläkoulun uudisrakennus. Eli vanha, 1970-luvun roskarakentamisen tuotos korvataan uudella, ehommalla koululla.
Päätös on monessakin mielessä loistava, ihan maaseudun infrastruktuurin säilyttämisestä alkaen. Samalla kuitenkin päätös noudattaa turhankin tuttua kaavaa; investointeja Valpperin kouluun on odotettu jo parikymmentä vuotta. Ja ihmiset oireilevat sillä aikaa huonosta sisäilmasta.
Ihan samanlaista touhua täällä Turussakin näkee, homekouluja ylläpidetään (uudisrakennusten) kustannuksiin vedoten vuosikausia, ja samalla vaarannetaan jatkuvasti oppilaiden ja henkilökunnan terveyttä. Minusta olisikin järkevintä ja tietenkin eettisesti kestävintä huomioida kustannuksissa myös terveysvaikutusten kustannukset. On takuulla pitkällä tähtäimellä edullisempaa vaihtaa huonokuntoiset rakennukset homeettomiin. Että jos todella halutaan tuijottaa niitä numeroita, ajanmukaisten rakennussuositusten mukaisesti rakennetut koulut tai mitkä tahansa rakennukset säästävät ihan oikeasti sitä rahaa.
http://www.ts.fi/uutiset/kotimaa/426788/Vasemmistoliitto+hylkasi+Turun+puolueiden+sopimuksen
Varsin kiintoisaa, mutta ei taaskaan yllättävää ole se, että Vasemmistoliitto oli ainoa sopimuksen ulkopuolelle jättäytynyt puolue. Tässä tuli samalla todistetuksi myöskin perussuomalaisten tarjoaman ja mainostaman poliittisen vaihtoehdon todellinen taso. Vasemmistoliitto on ja pysyy tämänkin päätöksen myötä ainoana varteenotettavana parannuskeinona Turun tautiin. Juurikin näin :)
**
Muitakin hyviä uutisia on viime aikoina kotimaasta kuulunut. Olen ollut ja olen huolissani kyläkoulujen hävittämisestä. Siksi oli huojentavaa lukea Nousiaisten kunnanvaltuuston päätöksestä rahoittaa Nousiaisten Valpperin kyläkoulun uudisrakennus. Eli vanha, 1970-luvun roskarakentamisen tuotos korvataan uudella, ehommalla koululla.
Päätös on monessakin mielessä loistava, ihan maaseudun infrastruktuurin säilyttämisestä alkaen. Samalla kuitenkin päätös noudattaa turhankin tuttua kaavaa; investointeja Valpperin kouluun on odotettu jo parikymmentä vuotta. Ja ihmiset oireilevat sillä aikaa huonosta sisäilmasta.
Ihan samanlaista touhua täällä Turussakin näkee, homekouluja ylläpidetään (uudisrakennusten) kustannuksiin vedoten vuosikausia, ja samalla vaarannetaan jatkuvasti oppilaiden ja henkilökunnan terveyttä. Minusta olisikin järkevintä ja tietenkin eettisesti kestävintä huomioida kustannuksissa myös terveysvaikutusten kustannukset. On takuulla pitkällä tähtäimellä edullisempaa vaihtaa huonokuntoiset rakennukset homeettomiin. Että jos todella halutaan tuijottaa niitä numeroita, ajanmukaisten rakennussuositusten mukaisesti rakennetut koulut tai mitkä tahansa rakennukset säästävät ihan oikeasti sitä rahaa.
perjantai 14. joulukuuta 2012
Eilen illalla tehtiin ainoa oikea päätös, kun Turun vasemmistoliitto hylkäsi Turun uuden hallitussopimuksen. Olen valtavan iloinen, nyt puolueella on todellinen mahdollisuus tehdä äänestäjien ja kaupunkilaisten edun mukaista politiikkaa. Päätös osoittaa, että Vasemmistoliitto seisoo vakaumuksensa ja linjaustensa takana ja on todellinen vaihtoehto.
Vipulaiset äänioikeutetut äänestivät tietysti sopimukseen menoa vastaan. Tässä omaa panostani keskusteluun asiasta.
-Kun merkittäviä ja pitkälti vassin peruslinjausten vastaisia sopimusasioita ovat mm. kokoomuksen saneleman uudistusohjelman hyväksyminen, kaupungin talousarvion hyväksyminen ja omaisuuden myynnit eikä sopimuslinjasta poikkeamista tulla hyväksymään, ei sopimukseen voi missään nimessä lähteä.
-Turkua halutaan sopimuksessa uudistaa tuottavuutta ja taloudellisuutta edistävin toimenpitein, ja voimavaroja halutaan ohjata mahdollisimman tuloksellisesti. -Voiko tällaista terminologiaa yleensä käyttää kaupungin johtamisesta-ei voi, yrityksen johtamisesta kylläkin. Kaupunki ei kuitenkaan ole yritys.
-> Vasemmistoliitto ei voi liittyä tällaiseen ja tällä tavalla laadittuun sopimukseen
Vipulaiset äänioikeutetut äänestivät tietysti sopimukseen menoa vastaan. Tässä omaa panostani keskusteluun asiasta.
-Kun merkittäviä ja pitkälti vassin peruslinjausten vastaisia sopimusasioita ovat mm. kokoomuksen saneleman uudistusohjelman hyväksyminen, kaupungin talousarvion hyväksyminen ja omaisuuden myynnit eikä sopimuslinjasta poikkeamista tulla hyväksymään, ei sopimukseen voi missään nimessä lähteä.
-Turkua halutaan sopimuksessa uudistaa tuottavuutta ja taloudellisuutta edistävin toimenpitein, ja voimavaroja halutaan ohjata mahdollisimman tuloksellisesti. -Voiko tällaista terminologiaa yleensä käyttää kaupungin johtamisesta-ei voi, yrityksen johtamisesta kylläkin. Kaupunki ei kuitenkaan ole yritys.
-> Vasemmistoliitto ei voi liittyä tällaiseen ja tällä tavalla laadittuun sopimukseen
Ja kun totta tosiaan uusi sopimus olisi velvoittanut sopimusehtojen noudattamiseen päätöksenteon kaikilla tasoilla, siis myös lautakuntatyöskentelyssä, se olisi romuttanut täysin vassilaisten mahdollisuuden toimia periaatteidensa mukaisesti. Jos itse olisin ollut sidottu lukio- ja ammattiopetuslautakunnan kokouksissa toimimaan tuottavuuden ja taloudellisuuden kriteerit ainoana ohjenuoranani, olisin rikkonut kaikkia periaatteitani vastaan.
On valitettavaa, että eilisessä äänestyksessä löytyi 6 sopimukseen lähdön puoltajaa ja 2 tyhjää äänestänyttä. Heidän päätöksensä taustoja en lähde arvailemaan, toteanpa vaan että kyllä puolueen nyt on otettava äänestäjien viesti vakavasti. Kun analysoidaan vaalien tulosta, on oltava avoin kaikelle, myös omalle toiminnalle ja on voitava tarkastella sitäkin kriittisesti.
Käytin tämän puheenvuoron kunnallistoimikunnan kokouksessa jokin aika sitten. En päässyt eiliseen kokoukseen ja olinkin todella, todella helpottunut äänestyksen tuloksesta. Äänestäjiä ja kaupunkilaisia on kunnioitettava, ja jos emme osoita olevamme sanojemme mittaisia, ansaitsemme kaiken kannatuksen laskun. Nyt pitää tehdä hartiavoimin töitä kannatuksen nostamiseksi, tämä päätös on Turun tasolla erinomainen alku :) Jee!!
****
Ja sitten todella ikävään, ei kylläkään yllättävään aiheeseen. Viime viikolla päättynyt Dohan ilmastokokous oli odotettu tuloksiltaan tai kenties olisi parempi sanoa tuloksettomuudeltaan. Mitään todellisia ja ratkaisevia päätöksiä ei tehty. Kioton ilmastosopimuksen toinen kausi saatiin käyntiin, mutta ottaen huomioon että ko. sopimuksen konkreettiset tulokset olivat nekin enimmäkseen muodollisia, voi Dohan kokousta pitää jälleen uutena osoituksena ihmisen lyhytnäköisyydestä ja typeryydestä.
http://www.greenpeace.org/finland/fi/media/lehdistotiedotteet/Suomen-ilmastopoliittisen-itsepetoksen-paatyttava-Dohan-kokoukseen/
Erityisen ikäväksi jälleen uuden merkityksettömän mammuttikokouksen tekee se, että kokouksen alla julkaistu Maailmanpankin raportti povaa ilmaston lämpenevän jopa neljä astetta vuosisadan loppuun mennessä.
http://www.kepa.fi/uutiset/9542
Itse Maailmanpankin pääjohtaja kuuluu vaatineen aggressiivisempia toimia ilmastonmuutosta vastaan. Ja mitä tekevät Dohan kokoustajat? Päättivät siitä, että maiden on vuosina 2013-2014 arvioitava, miten ne voisivat leikata päästöjään jo ennen vuotta 2020. Eli päätettiin arvioimisesta. Ei kuulosta kovinkaan aggressiiviselta.
Jossain lukemassani blogipostauksessa luki, että kirjoittaja ihmettelee miksei julkisuudessa käydä enempää keskustelua ilmaston nopean lämpenemisen todellisista seurauksista. Kysymys saattoi olla retorinen, mutta vastaanpa nyt kuitenkin omasta puolestani. Uskon, ettei julkista keskustelua käydä, koska se rikkoisi liiaksi kulutusyhteiskunnan rattaita. On myös paljon helpompaa elää päivästä päivään huolehtimatta huomisesta.
Minusta meidän kuitenkin on kannettava vastuumme viipymättä tulevia sukupolvia kohtaan. Muistan hyvin, miten feissatessani Greenpeacelle vastauksena oli usein "olen liian vanha, ei tämä enää liikuta minua" tai että "ei minulla ole lapsia, tämä ei kosketa minua". Ihmiskunnan pitää luopua itsekkyydestään.
On valitettavaa, että eilisessä äänestyksessä löytyi 6 sopimukseen lähdön puoltajaa ja 2 tyhjää äänestänyttä. Heidän päätöksensä taustoja en lähde arvailemaan, toteanpa vaan että kyllä puolueen nyt on otettava äänestäjien viesti vakavasti. Kun analysoidaan vaalien tulosta, on oltava avoin kaikelle, myös omalle toiminnalle ja on voitava tarkastella sitäkin kriittisesti.
Käytin tämän puheenvuoron kunnallistoimikunnan kokouksessa jokin aika sitten. En päässyt eiliseen kokoukseen ja olinkin todella, todella helpottunut äänestyksen tuloksesta. Äänestäjiä ja kaupunkilaisia on kunnioitettava, ja jos emme osoita olevamme sanojemme mittaisia, ansaitsemme kaiken kannatuksen laskun. Nyt pitää tehdä hartiavoimin töitä kannatuksen nostamiseksi, tämä päätös on Turun tasolla erinomainen alku :) Jee!!
****
Ja sitten todella ikävään, ei kylläkään yllättävään aiheeseen. Viime viikolla päättynyt Dohan ilmastokokous oli odotettu tuloksiltaan tai kenties olisi parempi sanoa tuloksettomuudeltaan. Mitään todellisia ja ratkaisevia päätöksiä ei tehty. Kioton ilmastosopimuksen toinen kausi saatiin käyntiin, mutta ottaen huomioon että ko. sopimuksen konkreettiset tulokset olivat nekin enimmäkseen muodollisia, voi Dohan kokousta pitää jälleen uutena osoituksena ihmisen lyhytnäköisyydestä ja typeryydestä.
http://www.greenpeace.org/finland/fi/media/lehdistotiedotteet/Suomen-ilmastopoliittisen-itsepetoksen-paatyttava-Dohan-kokoukseen/
Erityisen ikäväksi jälleen uuden merkityksettömän mammuttikokouksen tekee se, että kokouksen alla julkaistu Maailmanpankin raportti povaa ilmaston lämpenevän jopa neljä astetta vuosisadan loppuun mennessä.
http://www.kepa.fi/uutiset/9542
Itse Maailmanpankin pääjohtaja kuuluu vaatineen aggressiivisempia toimia ilmastonmuutosta vastaan. Ja mitä tekevät Dohan kokoustajat? Päättivät siitä, että maiden on vuosina 2013-2014 arvioitava, miten ne voisivat leikata päästöjään jo ennen vuotta 2020. Eli päätettiin arvioimisesta. Ei kuulosta kovinkaan aggressiiviselta.
Jossain lukemassani blogipostauksessa luki, että kirjoittaja ihmettelee miksei julkisuudessa käydä enempää keskustelua ilmaston nopean lämpenemisen todellisista seurauksista. Kysymys saattoi olla retorinen, mutta vastaanpa nyt kuitenkin omasta puolestani. Uskon, ettei julkista keskustelua käydä, koska se rikkoisi liiaksi kulutusyhteiskunnan rattaita. On myös paljon helpompaa elää päivästä päivään huolehtimatta huomisesta.
Minusta meidän kuitenkin on kannettava vastuumme viipymättä tulevia sukupolvia kohtaan. Muistan hyvin, miten feissatessani Greenpeacelle vastauksena oli usein "olen liian vanha, ei tämä enää liikuta minua" tai että "ei minulla ole lapsia, tämä ei kosketa minua". Ihmiskunnan pitää luopua itsekkyydestään.
tiistai 11. joulukuuta 2012
Todella laadukkaan taiteen ja miksei viihteenkin tunnistaa siitä, että se kestää sitä kuuluisaa ajan patinaa. Fanny ja Alexander tosiaan kestää...Ja kuten viini, vaan paranee vanhetessaan. Tällä viimeisimmällä katselukerralla henkilöhahmot ja tarina syvenivät entisestään.
Miten loistavasti rouva Ekdahl esittääkään toimeliaan ja napakan porvarisrouvan roolia...Hän elää oikeaa elämäänsä öisin rakastajansa ja alkoholin seurassa. Hän ei koskaan jättänytkään näyttämöä mentyään naimisiin.
Ja miten hänen poikansa ylläpitävät normaalin ja mukavan kanssakäymisen lavasteita oman elämänsä näyttämöllä. Vanhin poika pettää vaimoaan piikatyttöjen ja ties kenen muun kanssa, keskimmäinen jutustelee perhepäivällisillä mukavia mutta kohtelee vaimoaan kahdenkesken kuin roskaa, nuorin, Oscar on antautunut teatterille. Hänen kohdallaan ero näyttämöroolin ja oman itsen välillä on ristiriidattomin. Mielenkiintoinen ratkaisu Bergmanilta, ettei hän kuvaa Oscarin luonnetta ollenkaan niin paljon kuin muiden hahmojen. Kenties siksi, että teatterielämä halutaan näyttää luontevimpana, ongelmattomimpana ratkaisuna.
Ja Oscarin isättömäksi jäävä poika Alexander ilmentää herkällä ja päättäväisellä olemuksellaan keinotekoisen kulissimaailman ja raa'an todellisuuden välistä kuilua.. Hänen vaikea suhteensa äidin uuteen mieheen piispa Vergerukseen on hyvä esimerkki kauneuden ja rumuuden ainaisesta kamppailusta.
Sisäinen maailma voi olla myös rujo ja julma kuten piispalla. Kulissien ylläpitämisen vaikeudesta kielii vanharouva Ekdahlin rakastajan kotona piiloteltava, pieneen huoneeseensa lukittu Ismael jota kaikki pelkäävät ja joka on kaiketi skitsofreenikko. Erittäin kiintoisa valinta Bergmanilta ottaa rooliin maskuliinisesti pukeutunut nainen.
Bergmanin Fannyssa ja Alexanderissa elämä on teatteria. Ohjaaja on kyllä aivan loistava ihmiskuvaaja ja tunnelmien välittäjä. Harvoin ovat Oscar-patsaat menneet ansaitumpaan osoitteeseen.
Luin kesällä tyttökirjoja, eli Lucy Maud Montgomeryn Anna- ja Runotyttö-sarjat sekä Louisa May Alcottin Pikku Naisia ja muitakin teoksia. Myös ne paranevat jokaisella uudella kerralla. Olen nyt lukenut kirjat kai neljä kertaa eri ikäisenä ja joka kerta löydän niistä enemmän ja enemmän sävyjä. Varsikin Montgomery on erinomainen ihmiskuvaaja ja hänellä on loistava psykologinen silmä ja kanadalainen(?) huumorintaju. Kirjoista ilmenee mm. tyttöjen ja naisten elämän tietty ahtaus sata vuotta sitten.
Kirjojen nimittäminen tyttökirjoiksi on minusta jokseenkin epäanalyyttista ja halventavaakin. Ei se olisi sitä, ellei tuo termi kantaisi mukanaan noita määritelmiä. Ja se kantaa niitä, koska yhteiskuntamme ei arvosta nimenomaan tytöille osoitettua kirjallisuutta. Kuten ei arvosta myöskään lastenkirjallisuutta. Astrid Lindgreniä ansoituneempaa nobelistiehdokasta on hankala nimetä...
Sanon myös ihan suoraan, että nautin dekkarikirjallisuudesta, varsinkin Agatha Christien kirjoista ja etenkin alkuperäiskielellä. Christiellä on harvinaisen taitava psykologinen silmä Montgomeryn tapaan ja kuiva englantilainen huumorintaju josta nautin. Jos pitäytyy ns. kaunokirjallisuudessa ja jättää näitä kirjoja lukematta siksi, että ne on lokeroitu "yksinomaan tytöille, lapsille tai dekkaristeille", jää paljosta paitsi. Kirjallisuus ja taide antavat paljon, jos niille antaa mahdollisuuden.
Miten loistavasti rouva Ekdahl esittääkään toimeliaan ja napakan porvarisrouvan roolia...Hän elää oikeaa elämäänsä öisin rakastajansa ja alkoholin seurassa. Hän ei koskaan jättänytkään näyttämöä mentyään naimisiin.
Ja miten hänen poikansa ylläpitävät normaalin ja mukavan kanssakäymisen lavasteita oman elämänsä näyttämöllä. Vanhin poika pettää vaimoaan piikatyttöjen ja ties kenen muun kanssa, keskimmäinen jutustelee perhepäivällisillä mukavia mutta kohtelee vaimoaan kahdenkesken kuin roskaa, nuorin, Oscar on antautunut teatterille. Hänen kohdallaan ero näyttämöroolin ja oman itsen välillä on ristiriidattomin. Mielenkiintoinen ratkaisu Bergmanilta, ettei hän kuvaa Oscarin luonnetta ollenkaan niin paljon kuin muiden hahmojen. Kenties siksi, että teatterielämä halutaan näyttää luontevimpana, ongelmattomimpana ratkaisuna.
Ja Oscarin isättömäksi jäävä poika Alexander ilmentää herkällä ja päättäväisellä olemuksellaan keinotekoisen kulissimaailman ja raa'an todellisuuden välistä kuilua.. Hänen vaikea suhteensa äidin uuteen mieheen piispa Vergerukseen on hyvä esimerkki kauneuden ja rumuuden ainaisesta kamppailusta.
Sisäinen maailma voi olla myös rujo ja julma kuten piispalla. Kulissien ylläpitämisen vaikeudesta kielii vanharouva Ekdahlin rakastajan kotona piiloteltava, pieneen huoneeseensa lukittu Ismael jota kaikki pelkäävät ja joka on kaiketi skitsofreenikko. Erittäin kiintoisa valinta Bergmanilta ottaa rooliin maskuliinisesti pukeutunut nainen.
Bergmanin Fannyssa ja Alexanderissa elämä on teatteria. Ohjaaja on kyllä aivan loistava ihmiskuvaaja ja tunnelmien välittäjä. Harvoin ovat Oscar-patsaat menneet ansaitumpaan osoitteeseen.
Luin kesällä tyttökirjoja, eli Lucy Maud Montgomeryn Anna- ja Runotyttö-sarjat sekä Louisa May Alcottin Pikku Naisia ja muitakin teoksia. Myös ne paranevat jokaisella uudella kerralla. Olen nyt lukenut kirjat kai neljä kertaa eri ikäisenä ja joka kerta löydän niistä enemmän ja enemmän sävyjä. Varsikin Montgomery on erinomainen ihmiskuvaaja ja hänellä on loistava psykologinen silmä ja kanadalainen(?) huumorintaju. Kirjoista ilmenee mm. tyttöjen ja naisten elämän tietty ahtaus sata vuotta sitten.
Kirjojen nimittäminen tyttökirjoiksi on minusta jokseenkin epäanalyyttista ja halventavaakin. Ei se olisi sitä, ellei tuo termi kantaisi mukanaan noita määritelmiä. Ja se kantaa niitä, koska yhteiskuntamme ei arvosta nimenomaan tytöille osoitettua kirjallisuutta. Kuten ei arvosta myöskään lastenkirjallisuutta. Astrid Lindgreniä ansoituneempaa nobelistiehdokasta on hankala nimetä...
Sanon myös ihan suoraan, että nautin dekkarikirjallisuudesta, varsinkin Agatha Christien kirjoista ja etenkin alkuperäiskielellä. Christiellä on harvinaisen taitava psykologinen silmä Montgomeryn tapaan ja kuiva englantilainen huumorintaju josta nautin. Jos pitäytyy ns. kaunokirjallisuudessa ja jättää näitä kirjoja lukematta siksi, että ne on lokeroitu "yksinomaan tytöille, lapsille tai dekkaristeille", jää paljosta paitsi. Kirjallisuus ja taide antavat paljon, jos niille antaa mahdollisuuden.
sunnuntai 9. joulukuuta 2012
Hieman tarkennusta vielä edelliseen postaukseen, olen myös sitä mieltä että tiukat ulkonäköstandardit nimenomaan naisille toimivat siten, että mitä enemmän naiset uhraavat aikaa saavuttaakseen normien mukaisen ulkonäön, sitä vähemmän meillä on aikaa keskittää huomiota todella tärkeisiin asioihin, kuten esim. oman yhteiskunnallisen aseman pohtimiseen ja, herranjestas, jopa kohentamiseen...
Tältä pohjalta onkin syytä miettiä, miksi oikein hyväksymme yhteiskunnan tasolla naisia objektisoivaa mainontaa, ja tyrmäämme vastaavantyyppisen, miehiä esittelevän mainonnan. Voisiko mahdollisesti olla kyse yhteiskunnan valtarakenteita yleisemminkin heijastavasta ilmiöstä...
****
Liisa Saarikosken erinomainen mielipide Turun Sanomissa 4.12. on herättänyt paljon keskustelua.
http://www.ts.fi/mielipiteet/lukijoilta/422618/Paivahoitooikeuden+poisto+lisaisi+vain+eriarvoisuutta
Minusta kyse on viime kädessä naisen valinnanvapauden säilyttämisestä. Koska yhä on niin, että nainen hoitaa lapset kotona ainakin suurimmaksi osaksi, niin subjektiivisen päivähoito-oikeuden poisto tai heikentäminen saa helposti aikaan tilanteen, jossa etenkin vähävaraisen naisen on hoidettava lapsensa kotona, halusi sitä tai ei.
Tässä on mielestäni samalla kyse yhteiskunnan arvoista; oletetaanko naisen preferoivan ilman muuta lastensa kotihoitoa ja vieläpä järjestävän sen itse, vai annetaanko naiselle todellinen mahdollisuus keskittyä äitiyden ohella uraansa niin halutessaan. Käänteisesti tässä syyllistetään kotihoidon sijaan toisen vaihtoehdon valitsevat äidit.
Se, että käymme tällaista keskustelua, osoittaa selvästi, ettei naisten asema ole likimainkaan samalla tasolla miesten vastaavan kanssa; toivonkin, että myytti Suomesta tasa-arvon mallimaana vihdoin purkautuisi. Töitä on tehtävä vielä sinnikkäästi ja väsymättä todellisen tasa-arvon saavuttamiseksi.
****
Olen viime aikoina nähnyt muutaman erittäin hyvän ajatuksia herättävän elokuvan ja sarjan. Ensinnäkin Kinokoplassa esitetty Kilimanjaron lumet oli syvällinen katsaus todellisen solidaarisuuden luonteeseen
http://www.hs.fi/kulttuuri/elokuvat/artikkeli/He+tahtovat+pelkk%C3%A4%C3%A4+hyv%C3%A4%C3%A4/1329103836152
ja Ingmar Bergmanin (joulu)klassikko Fanny ja Alexander
http://fi.wikipedia.org/wiki/Fanny_ja_Alexander
taas luotaa kauniiden ja hyvinhoidettujen kansankodin kulissien taakse kätkeytyvää raakaakin todellisuutta ja samalla mielikuvituksen ja taiteen lämmintä vastavoimaa.
Molemmat ovat joulun aikaan erittäin hyvin sopivia elämyksiä, ja onneksi molemmat ovat myös niin loistavia teoksia, varsinkin omassa sarjassaan mittelevä F&A, että kestävät katselun koska tahansa muulloinkin. Tosin jälkimmäisen kohdalla kyse on sen luokan taiteesta, että kovin tiheä katselu kyllä laimentaa sen tenhoa. Mutta suosittelen siis erittäin lämpimästi :)
****
Ja viimeiseksi pakko mainita eräs tavallaan ristiriitainen uutinen.
http://www.ts.fi/uutiset/kotimaa/424642/STTn+lukiovertailussa+maakuntien+valiset+erot+pienia
Olen aiemminkin kirjoittanut lukiovertailusta, tämä vertailu oli ensimmäinen jossa otettiin huomioon oppilaiden lähtötaso, hyvä niin; sehän on ainoa pätevä vertailuperuste.
http://www.ts.fi/uutiset/kotimaa/424642/STTn+lukiovertailussa+maakuntien+valiset+erot+pienia
Vertailujen tuottama tieto lukioista on kuitenkin aina pintapuolista. Kyseenalaistan tarpeen vertailla. Julkisessa keskustelussa tulisi paljon nykyistä enemmän pohtia vertailujen tulosten seurauksia. Listaaminen sinällään ohjaa kouluvalinnoissa pintapuoliseen tuloskeskeisyyteen ja korostaa tasa-arvoisten kouluttautumismahdollisuuksien sijaan yksilöllisiin valintoihin pohjaavaa koulutuspolkua.
Tältä pohjalta onkin syytä miettiä, miksi oikein hyväksymme yhteiskunnan tasolla naisia objektisoivaa mainontaa, ja tyrmäämme vastaavantyyppisen, miehiä esittelevän mainonnan. Voisiko mahdollisesti olla kyse yhteiskunnan valtarakenteita yleisemminkin heijastavasta ilmiöstä...
****
Liisa Saarikosken erinomainen mielipide Turun Sanomissa 4.12. on herättänyt paljon keskustelua.
http://www.ts.fi/mielipiteet/lukijoilta/422618/Paivahoitooikeuden+poisto+lisaisi+vain+eriarvoisuutta
Minusta kyse on viime kädessä naisen valinnanvapauden säilyttämisestä. Koska yhä on niin, että nainen hoitaa lapset kotona ainakin suurimmaksi osaksi, niin subjektiivisen päivähoito-oikeuden poisto tai heikentäminen saa helposti aikaan tilanteen, jossa etenkin vähävaraisen naisen on hoidettava lapsensa kotona, halusi sitä tai ei.
Tässä on mielestäni samalla kyse yhteiskunnan arvoista; oletetaanko naisen preferoivan ilman muuta lastensa kotihoitoa ja vieläpä järjestävän sen itse, vai annetaanko naiselle todellinen mahdollisuus keskittyä äitiyden ohella uraansa niin halutessaan. Käänteisesti tässä syyllistetään kotihoidon sijaan toisen vaihtoehdon valitsevat äidit.
Se, että käymme tällaista keskustelua, osoittaa selvästi, ettei naisten asema ole likimainkaan samalla tasolla miesten vastaavan kanssa; toivonkin, että myytti Suomesta tasa-arvon mallimaana vihdoin purkautuisi. Töitä on tehtävä vielä sinnikkäästi ja väsymättä todellisen tasa-arvon saavuttamiseksi.
****
Olen viime aikoina nähnyt muutaman erittäin hyvän ajatuksia herättävän elokuvan ja sarjan. Ensinnäkin Kinokoplassa esitetty Kilimanjaron lumet oli syvällinen katsaus todellisen solidaarisuuden luonteeseen
http://www.hs.fi/kulttuuri/elokuvat/artikkeli/He+tahtovat+pelkk%C3%A4%C3%A4+hyv%C3%A4%C3%A4/1329103836152
ja Ingmar Bergmanin (joulu)klassikko Fanny ja Alexander
http://fi.wikipedia.org/wiki/Fanny_ja_Alexander
taas luotaa kauniiden ja hyvinhoidettujen kansankodin kulissien taakse kätkeytyvää raakaakin todellisuutta ja samalla mielikuvituksen ja taiteen lämmintä vastavoimaa.
Molemmat ovat joulun aikaan erittäin hyvin sopivia elämyksiä, ja onneksi molemmat ovat myös niin loistavia teoksia, varsinkin omassa sarjassaan mittelevä F&A, että kestävät katselun koska tahansa muulloinkin. Tosin jälkimmäisen kohdalla kyse on sen luokan taiteesta, että kovin tiheä katselu kyllä laimentaa sen tenhoa. Mutta suosittelen siis erittäin lämpimästi :)
****
Ja viimeiseksi pakko mainita eräs tavallaan ristiriitainen uutinen.
http://www.ts.fi/uutiset/kotimaa/424642/STTn+lukiovertailussa+maakuntien+valiset+erot+pienia
Olen aiemminkin kirjoittanut lukiovertailusta, tämä vertailu oli ensimmäinen jossa otettiin huomioon oppilaiden lähtötaso, hyvä niin; sehän on ainoa pätevä vertailuperuste.
http://www.ts.fi/uutiset/kotimaa/424642/STTn+lukiovertailussa+maakuntien+valiset+erot+pienia
Vertailujen tuottama tieto lukioista on kuitenkin aina pintapuolista. Kyseenalaistan tarpeen vertailla. Julkisessa keskustelussa tulisi paljon nykyistä enemmän pohtia vertailujen tulosten seurauksia. Listaaminen sinällään ohjaa kouluvalinnoissa pintapuoliseen tuloskeskeisyyteen ja korostaa tasa-arvoisten kouluttautumismahdollisuuksien sijaan yksilöllisiin valintoihin pohjaavaa koulutuspolkua.
sunnuntai 2. joulukuuta 2012
Viime kuukausina on kitisty hallituksen aikeesta leikata kilometrikorvauksia. Erittäin hieno avaus liikenneministeri Kyllöseltä. Ja kuluneella viikolla sitten eduskunta teki äänin 98-67 päätöksen, joka osoittaa tervettä järkeä; kilometrikorvaukset laskevat viidellä prosentilla ensi vuoden alusta. Tässä on ns. pehmeä lasku, laskevathan korvaukset vielä enemmän vuoden 2014 alusta.
Leikkausta on perusteltu erittäin varteenotettavalla tekijällä; nyt korvauksia maksetaan myös yksityisajosta. Tämä onkin erinomainen peruste. Minusta tässä on kuitenkin nyt syntynyt todella tärkeä ja uraauurtava päätös, jolla muutetaan yksityisautoilua suosivaa infrastruktuuriamme.
Muutosta on minusta tosin lähdetty viemään eteenpäin väärästä päästä. Jos tavoitteena on lisätä joukkoliikenteen käyttöastetta, olisi ollut valtavan tärkeää järjestää se ensin sellaiselle tasolle, joka aidosti korvaisi mahdollisimman pitkälle oman auton käyttöä. Nyt varsinkin haja-asutusalueilla ja maaseudulla ongelma olemattomasta joukkoliikenteestä pysyy ennallaan.
On kuitenkin syytä muistaa, että korvaukset laskevat vain pari senttiä kilometriltä eli muutos on toistaiseksi marginaalinen. Tätä ei olisi voinut päätellä aiheen saamasta julkisuudesta ja varsinkaan kommentoinnin tasosta. Monen mielestä tämä on ainoastaan vihervassarihippien salajuoni autoilun vaikeuttamiseksi.
Minusta asia on niin, että meidän on katsottava yhteiskuntamme rakenteita kriittisesti; miltä osin ne suosivat kestävää kehitystä ja miltä eivät. Tältä pohjalta eduskunnan ratkaisu on erinomainen asia. Muutoksen vastustuskaan ei olisi ollut näin mittavaa, mikäli joukkoliikenne tarjoaisi todellisen vaihtoehdon. Joukkoliikenteen korjaaminen ja vahvistaminen sekä kehittäminen ympäristöystävälliseltä pohjalta on mielestäni tärkeimpiä prioriteettejä maassamme ja tietenkin myös globaalisti.
**
http://www.ts.fi/uutiset/kotimaa/421904/Lausteelle+nouseva+keskuskeittio+porisuttaa+lisaa+lahiruokaa
Tällainen juttu osui silmään. Paperilehden juttu ja tämä eroavat jossain määrin toisistaan, paperiversiossa mainittiin nykyisen keittiöverkon työllistävän n. 500 ihmistä, ja uuden keittiön työllistävän viitisentoista ihmistä. Olen huolissani keskittämiskehityksen vaikutuksista työpaikkoihin, kun eräs tärkeimmistä syistä keskittämisessä on nimenomaan kustannussäästö.
Silmään suorastaan pistää Tuija Kämän toteamus siitä, miten tehostamisen ohella keskittäminen tuo mahdollisuuden siirtyä lähiruokaan. Aivan kuin se ei olisi mahdollista kattavan keittiöverkon kautta. Herääkin kysymys, miksi se on Ruotsissa mahdollista. Eipä Suomessa tietenkään kannattaisi länsinaapurin erinomaisuutta alleviivata eikä se loistavuus tietenkään kaikkea läpäise, mutta pakko todeta, että tässä(kin) asiassa he ovat valovuosia edellä meitä.
Ruotsissa tosiaan aikoinaan lähdettiin koulukeittiöiden keskittämislinjalle, mutta sitten huomattiin ettei säästöjä syntynytkään odotetusti. Ja lähiruoka kuuluu lahden takana koulukeittiöiden valikoimaan itsestäänselvyytenä. Jostain syystä vaan täällä halutaan itsepintaisesti tehdä muiden tekemät virheet uudestaan. Enkä usko, että lähiruoka jotenkin taianomaisesti nyt ilmestyisi turkulaisiin ruokaloihin vain siksi, että Lausteelle rakennetaan uusi keskuskeittiö.
Kyllä kestävän kehityksen mukaisen ravinnon osuuden lisääminen julkisissa hankinnoissa vaatii kokonaisvaltaista ja tietoista kehitystyötä alkaen nykyisten ongelmien tiedostamisesta. Yksi suurimmista esteistä esimerkiksi juuri lähiruoan osuuden kasvattamiselle julkisissa hankinnoissa on korkeampiin kustannuksiin tuijottaminen. Kun kotimaisen ruokatuotannon tukemisen tulisi olla ruokapolitiikan lähtökohtia, niin nykyisellään vielä tehostamis( ja kulujen karsimis)into on vaikeuttanut sen tärkeyden sisäistämistä. Ja nyt yhtäkkiä tehostaminen parantaisikin lähiruoan mahdollisuuksia. Jotenkin vaan ei tunnu luontevalta tämä yhtälö.
**
Ja pakko lopuksi kiittää henkkamaukkaa siitä, että jälleen muistivat tavallisia naisia myös täällä Suomessa joululahjakampanjallaan. Niin, eiköhän vaan tässä muistettu lähinnä soveliasta ja tavoiteltavaa naiseutta määrittäviä normeja ja ohjataan naisia (ja tietysti myös miehiä) toteuttamaan niitä. Kun Ruotsista on tässä postauksessa ollut puhe niin jatkan. Siellä on voimakas vastarinta näitä henkkamaukan (joulu)kampanjoita vastaan, siitä tulisi täälläkin ottaa enemmän mallia. Minua on lukiosta asti ärsyttänyt erilainen tapa kuvata naisia ja miehiä mainoksissa eikä se ole muuttunut.
Leikkausta on perusteltu erittäin varteenotettavalla tekijällä; nyt korvauksia maksetaan myös yksityisajosta. Tämä onkin erinomainen peruste. Minusta tässä on kuitenkin nyt syntynyt todella tärkeä ja uraauurtava päätös, jolla muutetaan yksityisautoilua suosivaa infrastruktuuriamme.
Muutosta on minusta tosin lähdetty viemään eteenpäin väärästä päästä. Jos tavoitteena on lisätä joukkoliikenteen käyttöastetta, olisi ollut valtavan tärkeää järjestää se ensin sellaiselle tasolle, joka aidosti korvaisi mahdollisimman pitkälle oman auton käyttöä. Nyt varsinkin haja-asutusalueilla ja maaseudulla ongelma olemattomasta joukkoliikenteestä pysyy ennallaan.
On kuitenkin syytä muistaa, että korvaukset laskevat vain pari senttiä kilometriltä eli muutos on toistaiseksi marginaalinen. Tätä ei olisi voinut päätellä aiheen saamasta julkisuudesta ja varsinkaan kommentoinnin tasosta. Monen mielestä tämä on ainoastaan vihervassarihippien salajuoni autoilun vaikeuttamiseksi.
Minusta asia on niin, että meidän on katsottava yhteiskuntamme rakenteita kriittisesti; miltä osin ne suosivat kestävää kehitystä ja miltä eivät. Tältä pohjalta eduskunnan ratkaisu on erinomainen asia. Muutoksen vastustuskaan ei olisi ollut näin mittavaa, mikäli joukkoliikenne tarjoaisi todellisen vaihtoehdon. Joukkoliikenteen korjaaminen ja vahvistaminen sekä kehittäminen ympäristöystävälliseltä pohjalta on mielestäni tärkeimpiä prioriteettejä maassamme ja tietenkin myös globaalisti.
**
http://www.ts.fi/uutiset/kotimaa/421904/Lausteelle+nouseva+keskuskeittio+porisuttaa+lisaa+lahiruokaa
Tällainen juttu osui silmään. Paperilehden juttu ja tämä eroavat jossain määrin toisistaan, paperiversiossa mainittiin nykyisen keittiöverkon työllistävän n. 500 ihmistä, ja uuden keittiön työllistävän viitisentoista ihmistä. Olen huolissani keskittämiskehityksen vaikutuksista työpaikkoihin, kun eräs tärkeimmistä syistä keskittämisessä on nimenomaan kustannussäästö.
Silmään suorastaan pistää Tuija Kämän toteamus siitä, miten tehostamisen ohella keskittäminen tuo mahdollisuuden siirtyä lähiruokaan. Aivan kuin se ei olisi mahdollista kattavan keittiöverkon kautta. Herääkin kysymys, miksi se on Ruotsissa mahdollista. Eipä Suomessa tietenkään kannattaisi länsinaapurin erinomaisuutta alleviivata eikä se loistavuus tietenkään kaikkea läpäise, mutta pakko todeta, että tässä(kin) asiassa he ovat valovuosia edellä meitä.
Ruotsissa tosiaan aikoinaan lähdettiin koulukeittiöiden keskittämislinjalle, mutta sitten huomattiin ettei säästöjä syntynytkään odotetusti. Ja lähiruoka kuuluu lahden takana koulukeittiöiden valikoimaan itsestäänselvyytenä. Jostain syystä vaan täällä halutaan itsepintaisesti tehdä muiden tekemät virheet uudestaan. Enkä usko, että lähiruoka jotenkin taianomaisesti nyt ilmestyisi turkulaisiin ruokaloihin vain siksi, että Lausteelle rakennetaan uusi keskuskeittiö.
Kyllä kestävän kehityksen mukaisen ravinnon osuuden lisääminen julkisissa hankinnoissa vaatii kokonaisvaltaista ja tietoista kehitystyötä alkaen nykyisten ongelmien tiedostamisesta. Yksi suurimmista esteistä esimerkiksi juuri lähiruoan osuuden kasvattamiselle julkisissa hankinnoissa on korkeampiin kustannuksiin tuijottaminen. Kun kotimaisen ruokatuotannon tukemisen tulisi olla ruokapolitiikan lähtökohtia, niin nykyisellään vielä tehostamis( ja kulujen karsimis)into on vaikeuttanut sen tärkeyden sisäistämistä. Ja nyt yhtäkkiä tehostaminen parantaisikin lähiruoan mahdollisuuksia. Jotenkin vaan ei tunnu luontevalta tämä yhtälö.
**
Ja pakko lopuksi kiittää henkkamaukkaa siitä, että jälleen muistivat tavallisia naisia myös täällä Suomessa joululahjakampanjallaan. Niin, eiköhän vaan tässä muistettu lähinnä soveliasta ja tavoiteltavaa naiseutta määrittäviä normeja ja ohjataan naisia (ja tietysti myös miehiä) toteuttamaan niitä. Kun Ruotsista on tässä postauksessa ollut puhe niin jatkan. Siellä on voimakas vastarinta näitä henkkamaukan (joulu)kampanjoita vastaan, siitä tulisi täälläkin ottaa enemmän mallia. Minua on lukiosta asti ärsyttänyt erilainen tapa kuvata naisia ja miehiä mainoksissa eikä se ole muuttunut.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)