Tänään kävin taas Bryggellä syömässä ja ihastelin taas ruokailun lomassa herkullisen kasvisruoan (nam :P) laajaa valikoimaa. Proteiinibistro on mahtava juttu myös. Ja olen oikeasti ihan mielettömän iloinen, koska aina vaan muistan miten aikanaan piti ihan keskustella siitä, onko kasvisruoassa tarpeeksi proteiinia.

Mutta edelleen huomaan siellä ne harhaanjohtavat brunssimainokset. Harhaan ne johtavat ainakin kahdesta syystä. Kun kyseessä on Assarin brunssi, jossa on myös lihaa, kasvissyöjät eivät siis löydä brunssille tullessaan pelkkää kasvisvaihtoehtoa. Vaikka liha onkin eroteltuna. Ja kun mainostetaan brunssia joka lauantai, tulee olemaan paljon pettyneitä asiakkaita jotka sattuvat paikalle juuri sinä lauantaina kun paikka on kiinni.

Brunssi on nimittäin ollut kuun alusta kahdesti kuussa ainoastaan. Tämä on suht tyypillistä Unicalta; ensin lanseerataan todella suosituksi osoittautunut tai asiakkaiden toivoma kokeilu, sitten se katkaistaan. Brunssiakin voisi ajatella tuotteena, ja nyt tuote on yhtäkkiä saatavilla aiempaa harvemmin.

Ei vaikuta siltä, että tuotteeseen uskottaisiin. Ja kysehän ei nyt ole siitä, ettei brunssi olisi tuottanut tai etteivät opiskelijat haluaisi sitä. Kuten brunssista tehdyssä Tylkkärin jutussa aikoinaan todettiin, Assari/Brygge on saanut huomattavasti lisää kävijöitä brunssin myötä. Lauantain asiakkaista puolet tulee lounaalle, puolet brunssille.

Miksi sitten jaksan kitistä näistä asioista edelleen...Pitkälti siksi koska toivon todistavani joskus itse sen päivän kun kasvissyöjät ovat todella validi asiakasryhmä myös Unicassa, joiden kohdalla ei oleteta etteivät he käy iltaluennoilla tai muuten oleskele yolla alkuiltapäivien jälkeen, ja joille rakennetaan toimivat kuviot. Siihen ollaan matkalla kyllä, onneksi. Joskus ois vaan niin mahtavaa kun olisi iltaisinkin auki oleva opiskelijakasvisravintola.

Luomun pitäisi samaten olla osa arkea, kun toistaiseksi se on luksusta. Assarin ravintolapäällikön sanoin: ”Haluamme tarjota asiakkaille vähän ekstraa, luksusta.” Olen joskus aiemminkin todennut ettei tuotantoeläinten olot parane ennenkuin luomu tuodaan juhlasta arkeen. Volyymeistahan tässä on kyse...

Niin, kai se on hyvä että meitä kitisijöitä on TYYssäkin riittänyt ;) Kaikkiaan näen, että yhteistyössä Unican kanssa on tärkeää muistaa, että itse asiassa Unica on viime kädessä opiskelijoiden omistama. Monasti on tuntunut että Unica vie opiskelijoita kuin pässiä narussa.

Tjaah, olisivathan asiat voineet sielläkin muuttua paljon nopeammin, jos opiskelijat olisivat homogeeninen ja yksimielinen ryhmä vaikka juuri luomun ja reilun kaupan kohdalla. Vaan kun eivät ole...Kas kun aina riittää näitä, jotka kaipaavat eettiselle tuotannolle vaihtoehtoja.

Tänä viikonloppuna on ollut muutenkin mukava rentoutua, aloitin uudestaan alusta Kyllä Jeeves hoitaa- klassikkosarjan ja kyllä se mieletön ammattitaito jaksaa edelleen yllättää. Minusta tuli sarjan fani jo heti ekalla kerralla kun näin sen, 1990-luvun alussa. Hugh Laurie ja Stephen Fry ovat ihan uskomattomia rooleissaan, ja tietenkin kuivan brittihuumorin ystävänä olen suorastaan hullaantunut sarjaan ;)

Keräsin ison videokasettikirjaston, ja viime vuosina olenkin aina ehtiessäni jatkanut jättiprojektiani videoiden siirtämisestä dvd-levyille. Jeeves-sarja oli ensimmäisiä siirtoproggiksen kohteita :) Sinkkuelämää- sarja myös. Nyt tosin kuviot täytyy miettiä ihan uusiksi, videonauhuri hajosi sitten lopulta. enkä tiedä, osaako kukaan enää korjata niitä kun kaikki on yhtä deeveedeetä ja teräväpiirtoa.

Niin...olen usein miettinyt, miten elektroniikkateollisuus syytää niskoillemme aina uusia ja entistä upeampia laitteita kiihtyvällä tahdilla. Ja vanhat päätyvät kaatopaikoille kun uusia ostetaan jonottamalla. Tämä kaikki on hyvin kaukana kestävästä kehityksestä. Enpä tiedä, kauanko ehdin nauttia Jeevesistä kun dvdlevytekniikka vanhenee eikä niitä enää voi katsoa, ellei osta jotein uutuuttaankiiltävää timanttipiirtolevyjuttua.

Tuosta Sinkkuelämää- sarjasta tuli vielä mieleen se, kun Sinkkuelämää 2-leffa tuli teattereihin muutamia vuosia sitten. Se oli aika paska, pakko sanoa mutta se toimi ihanan sarjan osana kuitenkin jotenkin. Mutta kun kerroin leffakäynnistämme, yksi vasemmistolainen tuttu ihmetteli ääneen, miksi juuri minä pidän sarjasta, "kun sähän olet vasemmistolainen ja sarja promoaa kerskakulutusta". Hän oli tosissaan. Siis voi itku. Ilmeisimmin minä saan pitää ainoastaan tulipunaisista yhteislauluvideoista.

Tapasin eilen illalla ystäväni pitkästä aikaa, oli todella kiva nähdä. Juteltiin mm. siitä, miten haluaisimme molemmat toteuttaa toiveemme ja muuntautua kissanomistajiksi hyvinkin pian :)

Ajattelin, että voisin hyvinkin ottaa jonkun pienen löytökissan ja tarjota sille pysyvän ja hyvän kodin. Kunhan vaan kotiudun Hesasta taas. Kissoja hylätään niin paljon, että löytökissojen sijaisperheistä on huutava pula niin täällä Turun tienoilla, jossa toimii mm. eläinsuojeluyhdistys Dewi,

http://www.dewi.info/

kuin myös Tampereen seudulla, jossa taas ystäväni kaveri asuu. Ko. kaveri on sikäläisessä eläinsuojeluyhdistyksessä jonninmoisena aktiivina.

Suoraan sanoen, olin kyllä aluksi todella vihainen siitä, miten vaikeaa vasemmistolaisten ajatusten, saati toiminnan esiintuominen voi olla. Olen kuitenkin oppinut kanavoimaan kiukkua aiempaa paremmin ja perustelemaan kantani. Ihan pelkkä sitkeyskin toimii useimmiten...Niin joo, kokenut feissari ei taivu helposti, jos ollenkaan :)

Tänään kuulin vaihteeksi mukaviakin uutisia. Ensi kuun 16. päivä alkaa Martin Kulttuuriolohuoneella vegaanisen tammikuun jatkeeksi vegaaninen ruokakurssi :) Tai no se varmistui. Ajattelin osallistua. Ihan varmaa se ei ole, saatan joutua Hesaan töihin tässä ;) Pääsen vetämään historian abi- sekä pääsykoevalmennuskurssit viime vuoden tapaan. Jee :)

Tällä kertaa ei onneksi tarvi murehtia kämppäkuvioista, voin asua kaverin poikaystävän luona. Huoh tosiaan, ois takuulla mahdotonta saada kämppää helmi-maaliskuulle ja sitten kuukauden tauko ja taas huhti-toukokuulle. Muistan vielä turhankin hyvin, miten hirveän hankalaa oli löytää asuntoa kaksi vuotta sitten kun alotin työt Greenpeacella.

Törmäsin vanhaan työkaveriin Tottiksella, ja oli mukava nähdä. Mutta yksi juttu piti korjata. Hän sanoi kuulleensa jotain sen suuntaista, että Greenpeacella kaikki raha kuluu hallintoon eikä luonnonsuojeluun jää juuri mitään. Minusta on todella ikävää että tämmöisiä juttuja liikkuu eräiden muiden järjestöjen sekoilujen takia.

Olen omin silmin nähnyt miten porukka painaa töitä niska limassa juuri siksi koska hallinto on niin ohut, jotta raha kanavoituisi ympäristön hyväksi. Itsekin tein ihan hulluna töitä. Tiedän, että tukeni menee tasan sinne, minne sen haluankin menevän :)

Tunnen Suomen Akateemisten Naisten Liiton entisen puheenjohtajan. Hänen kanssaan tuli taannoin juttua yliopistolaista, ja oli puhetta että minä voisin joskus kirjoittaa heidän blogissaan. No minäpä sitten päätin kirjoittaa. Lähetin tekstin reilu viikko sitten, ja eilen se viimein julkaistiin.

Julkaisu sinänsä olikin paljon luultua hankalampaa. Enin keskustelu käytiin siitä, voiko tekstissä esiintyä sana "vasemmistolainen". Henkilö, jonka kanssa asioin (ei siis puheenjohtaja emerita), oli sitä mieltä, että koska SANL on poliittisesti sitoutumaton, blogissa ei voi puffata vasemmistonuoria.

Vasemmistonuoriahan ei edes mainittu tekstissä, mutta kiintoisinta minusta kuitenkin oli se, miten nyt kolme vuotta yliopistolain voimaantulon jälkeen, ei vieläkään voi julkisuudessa sanoa, miten asia todella oli. Kun ei vaan kertakaikkiaan ollut muita poliittisia ryhmiä, jotka olisivat yhtenä rintamana vastustaneet lakia. Sama meno jatkui vuonna 2010. Kun Turun vasemmisto-opiskelijat järjesti tempauksia maksuttoman koulutuksen puolesta yliopistolla, pyysimme muita poliittisia ryhmiä mukaan järjestelyihin. Viesteihin ei koskaan vastattu.

Vasemmistolaisten toiminta näkyi opiskelijatasolla ja aina eduskuntatasolla, kun Vasemmistoliitto ainoana äänesti lakia vastaan. Itsehän en tuolloin edes kuulunut puolueeseen, ja myönnettäköön että Opiskelijatoiminnassa mukana oli myös HYYn, Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan vihreitä. Mutta maailmankatsomus oli jokaisella vasemmistolainen. Ja tahoa, joka ainoana todella tuki yliopiston henkilökuntaa,  ei saa vieläkään mainita yliopiston henkilökuntalaisten järjestön sivuilla.

Mieleen tulee pääministeri Kataisen taannoinen lausahdus, ettei yritysten tukeminen ole ideologinen kysymys eikä siitä saa sellaista tehdä. Eli kokoomuslainen toiminta ja ajattelu ei missään nimessä ole ideologista eikä poliittista sitoutuneisuutta ilmaisevaa. Vasemmistolainen on sitä joka kerta ja sellaista ruttotautisen leimaa ei tahdota mistään hinnasta.

Tässä se poliittisesti sitoutunut teksti sitten on. Tai no, koska päätin lopulta antaa periksi, ehdotin että "vasemmistolaisia opiskelijoita" muutetaan muotoon "opiskelijoita". Ja julkaisulupa heltisi. Teksti on minusta suora ja voimakas, mutta sain ehdotuksia joidenkin sanamuotojen muuttamiseen. Olen edelleen sitä mieltä, että liiallinen asiallisuus tässä kysymyksessä on ollut ja on haitaksi, enkä antanut periksi muussa kuin tuossa kaikkein pahimmassa leimassa.

http://akateemisetnaiset.blogspot.fi/

Niin...kyllä elämme niin täysin erilaisessa maailmassa kuin vuonna 1968. Viittaan Vanhan valtaukseen. Valtauksessa mukana olleet muistelevat mielellään julkisuudessakin noita aikoja. Toisin on nyt. Ei missään nimessä kannata kertoa olleensa mukana Helsingin yliopiston valtauksessa vuonna 2009. Mutta kerron silti.

Suomen kuvalehti oli esmes paikalla, mutta valtauksesta tekemässään jutussa lehti ei suinkaan kuvannut keskustelujamme (paikan päällä vedettiin useita keskusteluja yliopiston muutoksesta, itsekin vedin yhden keskustelun) vaan illan rennompaa hengailua jossa joo kuunneltiin vähän musaa ja muutamia kaljapulloja kumottiin. Jutun lukeneet saivatkin siis kuvan, ettei meillä mitään todellista sanottavaa ollut, kunhan vaan biletimme kuin kunnon perusopiskelijat ikään.

Niin ja aivan mainiota oli, miten esimerkiksi Turun ylioppilaslehti julkaisi kyllä turkulaisten lakitieteiden ylioppilaiden lakia ihannoivan kannanoton, muttei Suomen kaikkien oikeustieteellisten tiedekuntien dekaanien lakia kritisoivaa kannanottoa, alla. Saimme tämän vapaasti käyttöömme.

Arvoisa vastaanottaja

Hallituksen esitys uudeksi yliopistolainsäädännöksi on sisällöllisesti monessa kohdin ongelmallinen sekä lakiteknisesti ja kielellisesti puutteellinen. Esityksen ongelmallisuus johtuu sen huonosta valmistelusta. Erityisen valitettavaa on se, että esityksen jatkovalmistelussa ei ole otettu huomioon keskeisten oikeudellista asiantuntemusta edustavien lausunnonantajien – esimerkiksi oikeusministeriön, ylimpien laillisuusvalvojien, korkeimman hallinto-oikeuden sekä kolmen oikeustieteellisen tiedekunnan – kriittisiä kannanottoja ja konkreettisia muutosehdotuksia. Sen vuoksi eduskunnan tulisi hylätä hallituksen esitys ja palauttaa se uuteen valmisteluun valtioneuvostossa.

Jos hallituksen esitystä ei hylätä, yliopistolakiehdotukseen tulisi välttämättä tehdä liitteenä olevassa muutosehdotuksessa olevat tarkistukset. Ne koskevat keskeisimpiä ongelmallisia kysymyksiä, kuten esimerkiksi virkojen muuttamista työsopimussuhteiksi ja yliopiston hallituksen kokoonpanoa.

Turussa, 16. päivänä helmikuuta 2009

Jukka Kekkonen                                                             Heikki Kulla                        

Helsingin yliopiston oikeustieteellisen                                Turun yliopiston oikeustieteellisen

tiedekunnan dekaani                                                        tiedekunnan dekaani

Matti Niemivuo                                                                Peter Wetterstein                

Lapin yliopiston oikeustieteiden                                        Åbo Akademin taloudellis-valtiotieteellisen

tiedekunnan dekaani                                                        tiedekunnan varadekaani

Kumpi taho mahtaa olla legitiimimpi, avoimen kokoomuslaiset aloittelevat lakitieteilijät vaiko kenties hallinto-oikeuden asiantuntijat?!? Kyllä syytän myös mediaa yliopistolain läpimenon varmistamisesta.

Asioiden analysointi on niin kivaa että täytyy sitä hyvienkin uutisten lomassa tehdä...

Kun tässä on tullut kirjoiteltua yliopistoinstituution muutoksesta niin minusta siihen liittyy olennaisesti myös sanaston muutos. Kun juttelee muiden opiskelijoiden kanssa yliopistolla, monta kertaa kuulee sanottavan "koulu alkaa kello kaks" tai "koulu loppuu vasta kuudelta" jne. Kavereille oon jaksanut jankata sanan käytöstä, tuntemattomille en. Näistä asioista vaan pitäisi puhua enemmän ja olla valmis mulkoiluihin ja kummasteluihin.

Kun kyseessä ei kuitenkaan ole koulu vaan yliopisto...Pikkujutultahan tämä aluksi vaikuttaa, mutta minusta tämäkin kertoo omaa karua kieltään. Koulu-sanan käyttö yliopistosta puhuttaessa on sattumoisin yleistynyt opintoaikojen rajauksen jälkeen...Ihan oikeesti, me ollaan yliopistolla eikä koulussa, niin koulumaiseksi kuin yliopisto-opiskelua yritetäänkin vängätä.

Tässä kuussa on ollut paljon ikäviä uutisia, onneksi vastapainoksi on tapahtunut myös ihan loistavia juttuja. Niin loistavia että aivan älyttömän mahtavaa!!!! Aloitetaan vaikka turkistarhauksen kieltämiseen tähtäävästä kansalaisaloitteesta, joka hyväksyttiin Väestörekisterikeskuksessa. Se sai siis lähes 70 000 allekirjoitusta, ja hylättyjä oli ainoastaan vajaa prosentti. Olen todella onnellinen siitä, että suomalaiset ovat ottaneet tämän vakavasti. Nyt toivon, että eduskunta tekee ainoan oikean päätöksen.

Kuten Animalian toiminnanjohtaja Kati Pulli kertoo, "Kansalaisaloite turkistarhauksen lakkauttamiseksi on tehnyt suomalaisen demokratian historiaa: se on ensimmäinen eduskuntakäsittelyyn etenevä kansalaisaloite. Toivomme, että myös tämä vuosi on historiallinen: eduskunnalla on mahdollisuus seurata monien Euroopan maiden esimerkkiä ja lakkauttaa epäeettinen turkistarhaus.

Marraskuussahan turkittomana perjantaina kävelykadulla kiitettiin allekirjoittajia glögillä ja pipareilla. Loistava idea, ja toivonkin että tästedes voisimmekin aina olla kiitollisia suomalaisille.

Eilen Macciavellissa koin valtavan iloisen yllätyksen, kun menimme kahville. Ihmettelin, minne kahvilalinjaston normikahvitermarit olivat hävinneet. Seuralaiseni käy pikkasen useemmin siellä ja hän kertoi, että siellä on nykyään uusi kahviautomaatti ja kassahenkilö selkeästi keskustelumme kuultuaan kertoi, että reilu kahvi on siinä samaisessa automaatissa, ensimmäisenä valintana :) Ja hymyili paljonpuhuvasti. Taidanhan minä olla tuttu heille kun niin monet kerrat olen reilun kahvin perään itkenyt ;)

Uskomattoman hieno asia...Mieleen muistui elävästi rakas ravintolavaliokunta ja Unica. 2008 ja 2009 reilun kahvin vastustajat korostivat asiakkaan valinnanvapautta. Nyt valinnanvapautta on viimein rajoitettu ja pakko sanoa ettei harmita tippaakaan :) Tämmöisinä hetkinä todella tuntuu, että omallakin työllä on jotain merkitystä. Kiitos TYYn toimijoille ihan oikeasti, hyvää työtäni on pystytty jatkamaan :)

Pitkä ja vaivalloinen matka on takana, nyt reilu kahvi on ansaitsemallaan paikalla ja todella parantamassa tuottajiensa elinoloja :) Ihan mielettömän upeaa :) (Toki tämä huomio koskee vain Macciavellia, mutta muissa Unican paikoissa joissa olen käynyt, reilu kahvi on ollut paremmin esillä). Siis jeeeeee :) Pienin askelin...

Viikko sitten perjantaina istuimme ystäväni kanssa suosikkibaarissamme, kuten niin usein aiemminkin. Ihmettelimme illan mittaan monia asioita, mm. sitä miten kahvi on kallistunut ja maksaa nyt 2,50e. Ihan hirveä hinta, mut olihan yksi kahvi juotava kun muuten olimme ns. kuivin suin. Saattanevat siellä jopa laskea sen varaan että kyllä tarpeeksi paljon aina kahvihammasta kolottaa, jotta saavat huippukatteet myös kalliimman kahvin karkottaessa osan asiakkaista. Järkevääkö, tuskin.

Enemmän mietitytti kuulemani katkelma viereisestä pöydästä. Erittäin tarkkanäköinen nuori nainen pohti, miten nykyään suhtautuminen yliopisto-opintoihin on muuttunut. Hänen aloittaessaan opintoaikojen rajaus oli ollut voimassa muutaman vuoden, silloin kukaan ei vielä samassa määrin puhunut "ännännänvuoden" opiskelijoista (että on ärsyttävä ja paljonpuhuva termi).

Sama nuori nainen oli huomannut, että nykyään, kun opintojen kesto tulee jonkun kanssa puheeksi, kommenttina voi hyvinkin olla "herranjestas, ei kai nyt kukaan viittä vuotta kauempaa täällä lusmua". Niinpä. Hiljaiseksi vetää tuollainen. Muutos on tapahtunut nopeasti ja johtuu yliopiston kokonaiskulttuurin jo pidempään jatkuneesta muutoksesta, johon yliopistolaki vain löi sinettinsä.

Mieleen tulee järkkäämäni vasemmisto-opiskelijoiden liittokokous vuodelta 2009 täällä Turussa, jossa oli puhujana myös eräs yliopiston henkilökunnan edustaja. Hän juuri totesi tuolloin, että pian yliopistolla kukaan ei enää välttämättä kaipaa akateemista vapautta, koska opiskelijoiden enemmistö alkaa koostua rajauksen aikana aloittaneista, joille tämä nykyinen on ainoa todellisuus. Toisella tavalla ajattelevista ja toimivista tulee poikkeuksia, joihin suhtaudutaan oudoksuen. Näinhän se menee muussakin elämässä.

Akateeminen vapaus on saanut uusia nauloja arkkuunsa kautta 2000-luvun. En suostu kuitenkaan hautaamaan sitä lopullisesti. Toivoa on aina.

Mielipiteeni lukukausimaksuista julkaistiin jo nyt Turun Sanomissa. Lähetin sen lehteen viime viikon tiistaina kahdeksas päivä. Liekö viiveeseen syynä se, etten nyt tällä kertaa pitäytynyt leimallisen asiallisessa kirjoitustyylissä. Aina silloin tällöin kiukku pääsee esiin...No maksuton koulutus on aihe, jossa on minusta oltu ihan liian asiallisia.

Mielipide täällä

http://www.ts.fi/mielipiteet/lukijoilta/438632/Maksuttoman+korkeakoulutuksen+puolesta+taisteltava

Tosin Suomen tilanne ei muodosta poikkeusta, uusliberalistinen, markkinaehtoinen yliopistolaki levisi hyökyaaltona yli Euroopan pyyhkien kaiken vastarinnan tieltään tehokkaasti. Vastarinta tosin sai omaleimaiset kasvot eri maissa; kun täällä laki sai kaduille parhaimmillaan oliko se nyt reilu tuhat ihmistä mieltään osoittamaan ja Helsingin yliopistoa uskallettiin vallata pari yötä, Italiassa opiskelijat ja henkilökunta linnoittautuivat yliopistolle viikoiksi muistaakseni. Lopputulos ei muuttunut silti sielläkään.

Henkilökunta oli muualla näkyvämmin opiskelijoiden kanssa yhteisrintamassa; Suomessa toiminta oli ikävä kyllä eriytyneempää. Henkilökunta ei välttämättä joka kohdassa osallistunut niin innokkaasti, kun olisimme toivoneet. Ymmärrän sen erittäin hyvin kyllä. Luojan kiitos kuitenkin oleellisissa jutuissa saimme henkilökunnan edustajan puhumaan, jotta media ei saanut hakemaansa juttua opiskelijarettelöitsijöiden nujakoinnista, kuten vaikka helmikuiseen mieleilmaukseemme yliopistonmäelle.

Näen yhteistyömme henkilökunnan kanssa kokonaisuudessaan positiivisena. Jutellessani Tieteentekijöiden liiton edustajan kanssa Helsingin suurmielenosoituksen saamasta mediajulkisuudesta, vertailimme Turun Sanomien ja Hesarin juttuja mielenosoituksesta. Turkkarissa ei haastateltu henkilökunnan edustajia toisin kuin kilpailijan sivuilla.

Liiton edustaja ei yllättynyt lainkaan..enkä minäkään kyllä. Oli vaan todella ikävää, että koska tosiaan opiskelijoiden ja henkilökunnan yhteyshenkilönä lähetin mediatiedotteen mielenosoituksesta ja vielä kerroin, mistä opiskelijoiden ja henkilökunnan bussit lähtivät, eiköhän vaan haastattelija ilmaannu pelkästään meidän lähtötunnelmiamme kyselemään. Kas kummaa.

Alustan tosiaan lukukausimaksuista ja kansainvälisyydestä  7.3. Kauppakorkeakoulun Mercatorilla klo 16 alkaen. Tässä vielä linkki Vihreän Vasemmiston järjestämään keskustelutilaisuuksien sarjaan.

http://www.facebook.com/events/162430090566688/permalink/172013639608333/

Todella hyvä, että aiheesta on virinnyt julkista keskustelua. Syytä onkin; on mielestäni täysin välttämätöntä että ihmiset heräisivät.

119 kansanedustajaa on allekirjoittanut lakialoitteen lukukausimaksuista EU- ja ETA-maiden ulkopuolelta tuleville opiskelijoille. Siinä korostetaan, että korkeakoulun maksuttomuus suomalaisille opiskelijoille on mahdollisuuksien tasa-arvoon perustuva lähtökohta, josta on pidettävä kiinni. Tämä mahdollisuuksien tasa-arvo onkin näköjään riippuvainen opiskelijan kansallisuudesta ja vieläpä varattu ainoastaan suomalaisille. Minusta on kiintoisa yksityiskohta, että perussuomalaiset allekirjoittivat lakialoitteen koko eduskuntaryhmänsä voimin.

Yliopistolakihan mahdollisti lukukausimaksujen perimisen EU- ja ETA-maiden ulkopuolelta tulevilta korkeakouluopiskelijoilta, ja maksuja onkin kokeiltu useissa yliopistoissa sen jälkeen, myös Turun yliopistossa. Tämä lakialoite siis on väistämätön seuraus yliopistolain hyväksymisestä.

Kokeilusta on tähän mennessä koitunut enemmän kuluja kuin hyötyjä. mm. Aalto-yliopistossa ja Lappeenrannan teknisessä yliopistossa maksut koetaan pitkälti taakkana; Lappeenrannan teknillisen yliopiston kansainvälisten asioiden johtajan Janne Hokkasen mukaan maksavien määrä ei ole niin suuri kuin se voisi olla. Hän lisää, että käynnissä on kilpailutilanne ilmaisten koulutusten kanssa, ja että maksuja on vaikea perustella asiakkaille. Takuulla.

Allekirjoittaneiden kansanedustajien mielestä ongelmana on, että suuri osa englanninkielisen tutkinnon Suomessa suorittaneista ulkomaalaisista opiskelijoista työllistyy Suomen ulkopuolelle. On totta, että kyseessä on suuri ongelma, mutta se ei ratkea maksuilla. Itse asiassa maksujen tarjoaminen vastaukseksi ulkomaisten opiskelijoiden työllistymisongelmaan on mielestäni heikkotasoinen ja läpinäkyvä yritys häivyttää lukukausimaksujen todellinen funktio; maksuttoman korkeakoulutuksen romahduttaminen.

Euroopan opiskelijoiden kattojärjestö julkisti jo 4.12. viime vuonna kannanoton, jossa toteaa EUn ulkopuolelta tulevien opiskelijoiden lukukausimaksujen olevan uhka korkeakoulutuksen kansainvälistymiselle, jota Suomen hallitus on jo vuosia voimakkaasti tukenut. Tältä pohjalta on hyvinkin erikoista, miten lakialoitteen puuhamiehet kertovat lukukausimaksujen vahvistavan suomalaista koulutusvientiä. Vielä oudommalta kuulostaa aloitteen perustelu opetusalan työllisyysnäkymien parantamisella.

Kirjoitin jo Yhteinen Yliopisto-kirjassa siitä, miten huteria ovat väitteet suomalaisen korkeakoulutuksen kansainvälistymisen ja lukukausikausimaksujen suorasta yhteydestä. Matti Vanhanenhan aikoinaan totesi, miten EU- ja ETA- maiden ulkopuolisten opiskelijoiden lukukausimaksut todistaisivat suomalaisen korkeakoulutuksen kansainvälisen kilpailukyvyn.

Hyvin erikoinen väite, joka siis on osoittautunut perättömäksi; Kuten SYLin ja SAMOKin yhteinen kannanotto asiasta kertoo, "lukuvuonna 2011-2012 Suomessa opiskeli ainoastaan 12 maksavaa opiskelijaa, kun opiskelijoita maksullisissa koulutusohjelmissa oli yhteensä 110. Suurin osa siis saa lukukausimaksun joko kokonaan tai osittain kattavan stipendin. Tästä syystä kokeilu on taloudellisesti tappiollinen."

Kannanotossa peräänkuulutetaan, aivan oikein, todellisia toimia ulkomaisten opiskelijoiden integroitumisen parantamiseksi. Koko lukukausimaksukeskustelu kertoo minusta siitä, miten käynnissä on väsytystaistelu, jonka päämääränä on lukukausimaksujen kaikenkattavuus; lopullinen kuolinisku suomalaisen maksuttoman korkeakoulutuksen perinteelle. Nyt meidän perinteen puolustajien on vain jaksettava taistella.

Istahdin tänään oluselle hyvän ystäväni kanssa. Hän on eräs älykkäimmistä koskaan tuntemistani ihmisitä, ja tänään juttelimme mm. siitä, mikseivät työttömät saa alennusta junamatkoista. Mielenkiintoista siihen nähden, että opiskelijat ja eläkeläiset sitten taas saavat.

Ystäväni on pitkäaikaistyötön, ja hän heittikin epäilevänsä syyksi sitä, etteivät työttömät tietenkään matkusta junalla minnekään, eihän heillä ole muuta elämää kuin A) olla valmiina työkkärin kutsuun ympäri vuorokauden, B) odottaa sitä mystistä puhelinsoittoa työnantajalta. Niinpä, ja työttömistä työnhakijoista tietenkin käydään kovaa kisaa joten onhan se hyvä olla varautunut kakskytneljäseittemän.

Opiskelijoiden alennushinnat selittyvät mielestäni sillä, että heidän voi olettaa päätyvän tuottaviksi kansalaisiksi, eläkeläisten taas sillä, että he ovat olleet tuottavia kansalaisia. Työttömien takia ei kait sitten viitsitä nähdä vaivaa...En hetkeäkään usko että VR myöntäisi alennuksia hyvää hyvyyttään. Ei voittoa hakeva yritys taikka yhtiö niin voisikaan toimia.

Työttömien liikkumismahdollisuudet ovat siis tältäkin pohjalta hyvin rajattuja. Mielestäni heidän tilanteensa vertautuu palvelusväen asemaan 1800-luvun Suomessa, kun piika tai renki ei saanut poistua  palveluspaikkakunnalta ilman isäntänsä lupaa. Yhtenevää on myös lakkaamaton tilivelvollisuus ylemmälle taholle. Ikään kuin et enää olisi oma yksilösi vaan jonkun muun omaisuutta.

Onkin kiintoisaa huomata, miten yhteiskunnan kontrollimekanismit eivät lopulta muutu kovinkaan paljon.

Turku nosti joukkoliikenteensä hintoja vuodenvaihteessa. Tai siis tarkisti, kuten virallinen termi kuuluu. Niin, kaiketi hintojen jatkuvalle nousulle saadaan ihmisten hyväksyntä paremmin käyttämällä harhaanjohtavia termejä.

Itse haluan puhua korotuksesta. Sitä perustellaan mm. polttoaineiden hinnan- sekä yleisten elinkustannusten nousulla. Niinpä tietysti. Tulee vaan mieleen, ettemme olisi tässä tilanteessa, jos olisimme jo kehittäneet joukkoliikenteeseen ympäristöystävällisen ja kestävän kehityksen mukaisen tekniikan. Siten meidän ei tarvitsisi olla riippuvaisia öljypohjaisen polttoaineen saatavuusongelmista.

Tämä suuntaus on täysin väärä; meidän tulee päinvastoin laskea joukkoliikenteen hintoja ja todellakin panostaa ympäristöystävällisten ratkaisujen kehittämiseen. Minusta valtion pitää tukea kuntia tässä.

****

Jenkeistä kuuluu varsin hyviä uutisia; joulukuinen ampumistragedia on saanut Obaman hallinnon suunnittelemaan amerikkalaisittain hyvin tiukkoja aserajoituksia

http://yle.fi/uutiset/yhdysvaltain_hallinto_suunnittelee_tiukkoja_aserajoituksia/6439318?ref=leiki-es

Kaavailut ovat ymmärrettävästi saaneet National Rifle Associationin pojat hermostumaan. Johan se itsemääräämisoikeus on niin tärkeä asia että sen eteen hyväksytään käytännössä mitä vaan...

Aiempi uutinen aiheesta kertoi, että joulukuun tapahtumat saivat amerikkalaiset hamstraamaan aseita. Luonnollinen, joskin äärimmäisen lyhytnäköinen reaktio. Aseet lisäävät vain ja ainoastaan turvattomuutta.

Ihmisten syyt tarttua aseisiin sen sijaan eivät poistu mekaanisilla rajoituksilla. Tuntuu siltä, että ihmiset turvautuvat aseisiin niin Yhdysvalloissa kuin Suomessakin suojautuakseen ja puolustautuakseen yhteiskunnan erityiseltä armottomuudelta. Me ollaan oman onnemme aseseppiä kaikki.

Olen seurannut mielenkiinnolla Niinistön uudenvuodenpuheesta sekä palkanalennuksesta virinnyttä keskustelua. Tasavallan presidentti totesi puheessaan, että

"Kaikki työ on arvokasta ja arvokasta on myös työn tavoittelu. Sen sijaan vaikea on ymmärtää sitä ajattelua, että tämä olisi oleskeluyhteiskunta, jossa tietoisesti jätetään omat mahdollisuudet käyttämättä, ja odotetaan muiden kattavan pöydän".

Pidän puhetta tältäkin osin varsin onnistuneena.  Niinistö muistutti näin sanoen kaikkia, minkä aatesuunnan edustaja sinne Presidentinlinnaan nyt viimeksi valittiinkaan. Se on saattanut tässä ihan viime aikoina unohtua.

Niinistö on kasvattanut suosiotaan puuttumalla jo eduskunnan puhemies-aikoinaan ylimitoitettuihin palkkioihin ja oman edun tavoitteluun, ja tämä linjaus saavutti huipentumansa kun ilmeni hänen toimittaneen paria päivää ennen uudenvuodenpuhettaan valtioneuvoston kansliaan kirjelmän.

Niinistö pyysi siinä laskemaan 160 000 euron vuosipalkkiotaan 126 000 euroon, eli ennen kautensa alkua edeltäneelle tasolle. Kyse ei minusta ole mistään upeasta epäitsekkyydestä, jos palkkio ainoastaan halutaan laskea edeltäjän jo ennestään huikealle tasolle.

Kun muistaa Niinistön puuttuneen myös nuorten syrjäytymiseen, on helppo siltäkin pohjalta ymmärtää miksi suosio kasvaa kohisten. Mutta, mutta. Oleskeluyhteiskuntapuhe ja oman onnensa seppä-ajattelu osoittavat minusta ylitsepääsemättömän selkeästi, miten kova oikeistolainen presidenttimme todellisuudessa on. Kommentti asettaa selkeästi hänen syrjäytymisen vastaiset puheensa hyvinkin erikoiseen valoon.

Hassua sinänsä, olin just ajatellut miten paljon kokoomukselle on hyötyä presidentistään, joka pehmentää aina sopivan tilaisuuden tullen puolueen linjauksia, on kasvattamassa puolueen suosiota vaimentaen näin ollen mahdollista kritiikkiäkin taitavasti. Ja sitten Niinistö taisi pelästyä pehmentäneensä liikaa. Ja hyvä niin; nyt ei pääse ihmisiltä niin helposti unohtumaan mitä porukkaa hän on.

Vasemmistoliitto kannattaa asteittaista siirtymistä perustuloon.

http://www.vasemmisto.fi/ajankohtaista/kannanotot/2022-vasemmiston-perustulomalli-vaehentaeae-radikaalisti-koeyhyyttae.html

Itse olen varsin skeptinen, en usko että se on Suomessa mahdollista vuosikausiin vielä, ehkä jopa vuosikymmeniin. Syytä ei tarvitse hakea kaukaa, Niinistön tarkoittama"oleskeluyhteiskunta"-ajattelu on jarruna. Ja heikompi aines vaikuttaa olevan varsin vahvoilla vielä pitkään; Kokoomuksen nuorten liiton, KNL:n edustaja Ville Sipiläinen on ehdottoman varma, että työelämän ulkopuolella ollaan aina omasta halusta. Kyllä on kertakaikkisen pettämätöntä logiikkaa mutta mitä muuta voi odottaakaan.

Ylen artikkelissa aiheesta

http://yle.fi/uutiset/tyoyhteiskunta_vastaan_oleskeluyhteiskunta/6437854

presidentin uudenvuodenpuhetta pidetään mm. ironisena. Hmm, en kyllä itse pitäisi sitä ironisena, en usko hänen tarkoittaneen olla ironinen. Sen sijaan Helsingin yliopiston nuoriso- ja politiikantutkija Kari Paakkunainen sai minut hymyilemään vinosti:

"Tämä on Niinistön pohdintaa syrjäytymisprojektiin. Se on varmaan yhteydessä myös perustulokeskusteluun ja vapaamatkustajaongelmaan, arvioi puolestaan Helsingin yliopiston nuoriso- ja politiikantutkija Kari Paakkunainen.

Paakkunainen katsoo Niinistön edustavan työyhteiskuntaa, jossa nuortenkin pitäisi olla mukana ”luomassa itselleen palkkatyöläisvaatimuksia”.

Vastakohta Niinistön ajattelulle löytyy Paakkunaisen mielestä nykyisestä punavihreästä ajattelusta. Tai Aristoteleelta, jonka mielestä työ vieraannutti ihmistä tämän todellisesta sosiaalisesta luonteesta."

Ihmisarvon yksiulotteinen sitominen työhön ja suorittamiseen on minusta yksi suomalaisen yhteiskunnan suurimmista ongelmista. Olisikin syytä avata oleskeluyhteiskunta-termi ja päästä sen nykyisen, oikeistolaisen tulkinnan taustalle ja irti siitä. Tämä on toki metafysiikkaa ja niin pitää tässä vaiheessa ollakin. Konkreettinen muutos alkaa ajattelun muutoksesta ja syventämisestä.

Joulunpyhinä vietin aikaa mm. Jane Austenin ja Agatha Christien valittujen teosten parissa.

Uskon vakaasti siihen, että kirjallisuuden klassikoiden arvo piilee suurelta osalta siinä, että ne kuvaavat omaa aikaansa myös kirjoitusasunsa osalta. Siksi olen surullisena mutten taaskaan yllättyneenä seurannut maineikkaan, Agatha Christietäkin julkaisevan brittikustantamo Harper Collinsin päätöstä modernisoida Jane Austenin rakastetut teokset "uudenaikaiselle yleisölle". Ekan kirjan, Ylpeyden ja ennakkoluulon lienee tarkotus ilmestyä tulevana syksynä.

Olisi kiva tietää mikä on tämä moderni yleisö, ilmeisimmin kustantajalla ei ole kovinkaan korkeaa käsitystä nykyaikaisen ihmisen mielikuvituksesta ja kyvystä arvostaa ja kuunnella alkuperäistä tarinaa. Kaiken pitää olla helposti pureskeltavaa ja vaivatonta. Kyllä ainakin itseäni viehättää ajatus kirjojen välittämästä autenttisesta ilmapiiristä, jonka kautta lukija nimenomaan pääsee toiseen maailmaan ja aikaan; saa tietää miten ennen vanhaan toimittiin ja sanottiin.

Tämä menee samaan sarjaan pari vuotta sitten Agatha Christie- ja Neiti Marple-faneja järkyttäneeseen päätökseen valita Alias- sarjastakin tuttu Jennifer Garner näyttelemään ovelan ja viisaan vanhanneidin roolia. En ole ihan varma mikä on tilanne tämän kanssa nyt mutta yhtä kaikki selvää on se, että toteutuessaan projekti kyllä pilaa alkuperäisen idean ulkoisesti vaarattoman näköisestä mutta todellisuudessa uskomattoman terävästä vanhastapiiasta, joka käytti pehmeiden villashaalien peittämää ulkomuotoaan ja oletettua höpsöyttään taitavasti hyväkseen.

Tässäkin takuulla oli taustalla ajatus "modernista yleisöstä" ja sen oletettujen mieltymysten noudattamisesta. Eli tämän hetken katsoja ei enää innostukaan oikeasti vanhasta naisesta näyttelemässä vanhan naisen roolia vaan hänelle pitää olla nuori ja viehättävä nainen. Ikärasismia paljaimmillaan.

Garnergatessa on kyse leffaversiosta, mutta onpa Christietä modernisoitu kuvaputkelle aiemminkin. Briteissä ja muuallakin närkästyttiin Neiti Marplen telkkariversioista, joissa dramaturgit olivat oikein reippaalla kädellä muutelleet alkuperäistä kirjaa. Esim. Kuolema ilmoittaa lehdessä-kirjan telkkariversiossa yhdessä asuvan naisparin homoseksuaalisuutta oikein alleviivattiin ettei se olisi jäänyt keltään huomaamatta. Kirja sijoittuu 1950-kuvulle, ei silloin ylikorostettu asiaa tällä tavalla. Miten moderni yleisö koskaan saa kuvaa aiemmin eläneiden maailmasta jos kaikki pitää muussata valmiiksi vastaamaan "nykyajan tarpeita"?

Tarve modernisoida ja muutella kasvaa ajan kanssa näköjään; 1980-luvun versiossa samasta kirjasta homma toteutettiin tyylillä. Modernisointivirus on iskenyt myös Hercule Poirotin kuvaputkiversioihin. Tuleekin mieleen, missä määrin tässä on kyse dramaturgien ja modernisoijien pakonomaisesta tarpeesta lyödä oma leimansa teoksiin. Lieneekö oire ultraindividualistisesta ajastamme osaltaan tämäkin. Ei lainkaan turvallista aikaa, myöskään klassikoille.

No niin, uusi vuosi edessä mutta tuskin viisaampi. Ainakaan jos asiaa arvioidaan hallituksen telakkatukipäätöksen perusteella. Turun telakka menetti sen seurauksena laivatilauksen Ranskaan jossa valtio on aivan eri tavalla mukana tukemassa laivanrakennusteollisuutta. Puheet suomalaisten veronmaksajien edun varjelemisesta tuntuvat varsin huonosti harkituilta tilanteessa, jossa telakkatyöntekijöiden ja sen myötä koko alihankkijaverkoston työntekijöiden veronmaksukykyä heikennetään oleellisesti.

Itse olen sitä mieltä, että telakan omistus olisi pitänyt alunperin säilyttää kotimaisissa käsissä. Laivanrakennusteollisuuden merkitys Turun ja sitä kautta Suomen elinkeinoelämälle on mittava. Kyse on tietysti yhteiskunnallisesta kysymyksestä; veropohjan heiketessä heikkenevät mahdollisuudet yhteiskunnan palvelujen ylläpitämiseen.

Siksi tapahtunut pitääkin avata ja kyseenalaistaa.

****

Uudenvuodenaattona Turun Sanomissa oli mielipide joka oli tragikoominen. Tämä

http://www.ts.fi/mielipiteet/lukijoilta/432522/Luomu+ja+lisaaineet++turhaa+hossotysta

Malliesimerkki tilanteesta, jossa tulee mieleen, olisiko parempi olla kommentoimatta ollenkaan. Looginen päättely on kuitenkin selkeästi hänen vahvimpia osaamisalueitaan. Se ilmenee esimerkiksi siinä, että kirjoittajan mukaan normimäärän lannoitteita ja torjunta-aineita sisältävä ravinto on ilmeisimmin yhtä puhdasta kuin niitä vain vähäisiä määriä tai ei ollenkaan sisältävä luomuruoka. Tai siinä että verenpaineyhdistyksen professoreista, eli ko. spesifin aiheen asiantuntijoista tuleekin yhtäkkiä lisäaineiden yhteisvaikutuksen asiantuntijoita.

Mielipide on kuitenkin yhdessä asiassa paikallaan. Siitä ilmenee Suomessakin edelleen valitettavan yleinen asenne kotimaisen, perinteisen ruoan neitseellisestä ja viattomasta olemuksesta, jonka paha ulkomainen luomuhömpötys yrittää pilata.