Saattaapa olla että vielä jonkun aikaa puran tätä Turun passiivisuutta. Olihan se surkuhupaisaa että kävin lainaamassa kirjastosta lukupiirissämme käytetyt kirjat, jotta pistän ne jakoon kaikille. Lähettiin sitten fiaskosta toipumaan kaljalle ja sen jälkeen oli vielä karua käydä palauttamassa kirjat kirjastoon. Mutta joo, enpä siltikään taida nyt keksiä uutta myyvää kiinnostuksenkohdetta vaan pidän tämän kaikesta huolimatta.

Joulun alla esitettiin lukio-opetuksen valinnaisuuden voimakasta lisäämistä. Vain uskonto ja terveystieto pysyisivät pakollisina aineina. Oma rakas historia tippuisi pois. Erittäin mielenkiintoinen esitys, joka heijastaa monella tasolla yhteiskunnan tilaa. Kun koulutuksen ainoa tavoiteltava päämäärä on markkinoiden kysyntään vastaaminen ja talouskasvun turvaaminen, on selvää että omaa kriittistä ajattelua kehittävät aineet kuten historia ja filosofia näyttäytyvät vähemmän tärkeinä, kenties jopa turhina.

Kun nuori valitsee opiskeltavia aineita lukiossa, voimakas valinnaisuus työntää hänet täysin kulloisenkin työvoimapoliittisen suhdanteen armoille. Tottakai nuori valitsee (tai siis vanhemmat valitsevat) aineet, joiden kautta työllistyminen sillä hetkellä näyttää todennäköisimmältä. Ei siinä juuri ihmisenä kehittyminen ja sivistys paina. Mutta kun ne suhdanteet muuttuvat! Puhumattakaan siitä, että yhteiskunnassa tarvitaan pysähtymistä ja analyyttista ajattelua, johon ihminen saattaa saada tuntumaa elämänsä ensimmäisen ja ainoan kerran lukiossa.

Kun koulutuspolitiikka valjastetaan palvelemaan oikeiston ja elinkeinoelämän, lue: markkinoiden, etuja, tasa-arvo ja sivistys eivät saa montaa puolustajaa.Vihreissä olen huomannut esityksen puoltamista paljon, Vasemmistoliitto sen sijaan tietää esityksen vaarantavan tasa-arvon ja yleissivistyksen periaatteet.

Turun ylioppilaslehti siis tiesi syksyn lukupiiristä, muttei tullut tekemään juttua. Tiesi se myös tiistain keskustelusta, mutta ei lähettänyt toimittajaa paikalle. Uusi päätoimittaja on erittäin pätevä ja hyvä, julkaisihan hän myös maanantaisen energiakeskustelun mainoksen tämän päivän lehdessä (!) mutta jos vertaa sitä 2009 vallinnutta tiedotuslinjaa tämänpäiväiseen, ei lopulta kuitenkaan niin kauhean kauas olla tultu. No, kuten on tullut todettua, lehden suhtautuminen ajankohtaisiin koulutuspoliittisiin kysymyksiin on kyllä yleisellä tasolla parantunut; enää lehdessä ei ole käytännössä pelkästään spermareseptejä.

Olen tosiaan arvioinut Tiedonantajaan nyt kaksi kirjaa, ja Laura Gustafssonin Anomalia on kertakaikkiaan upeimpia ja vahvimpia koskaan lukemiani kirjoja. Olen itse monesti pohtinut, mikä on esimerkiksi koulukiusaamisen taustalla, ja miksi tarvitsemme erillisiä KiVa Koulu-ohjelmia opettamaan lapsille ja nuorille, että kiusaaminen on väärin. Primitiivireaktio on erilaisen ja heikon syrjintä ja (epä)suora tuhoaminen, kuten missä tahansa eläinyhteisössä. Mutta tässä alla molemmat arviot, ekana Jussi Siirilän Barrikadikesän arvostelu.

http://www.tiedonantaja.fi/2014-9-1/poliittinen-nuortenromaani-vie-eika-vikise

http://www.tiedonantaja.fi/2014-24-1/laura-gustafssonin-anomalia

Uusi vuosi ja hyvinkin vanhat kujeet. Esimerkiksi kiinnostus tieteen tekemisen markkinaehtoisuuteen ja yliopiston muuttuneeseen toimintaympäristöön ei vuodenvaihteessa lisääntynyt lainkaan. Lukupiirimme osanotto siis oli erittäin vähäistä, ja kun viime tiistaina Kirjakahvila järjesti keskustelutilaisuuden otsikolla "Yliopisto vs. markkinat-kenen ehdoilla tiedettä tehdään", paikalle ei tullut ketään. Ei oikeestikaan ketään, vaikka viesti oli kaiketi tullut useammallekin yliopiston sähköpostilistalle.

Pahin kiukku on laantunut, mutta kyllä pitää ihmetellä ihmisten asennetta ja passiivisuutta. Ironian huipentuma on, kun sain eilen sähköpostia rehtoraatin tulevasta vierailusta humanistilaitoksille. Tarkoituksena on kysyä laitoksilta mm. niiden keinoista parantaa koulutusohjelmien läpäisevyyttä ja työelämärelevanssia. 

Yliopiston päämääränä ei tämän linjauksen mukaan ole sivistää ihmisiä ja luoda edellytyksiä niiden asemalle yhteiskunnallisen tilanteen ja muutoksen kriitikkoina, vaan sylkeä ihmiset mahdollisimman nopeina ja kritiikittöminä työelämän koneiston käyttöön. 

Kritiikittömyys on selkeästi saavutettu jos lukupiirimme ja keskustelutilaisuutemme aiheesta kiinnostumattomuus mitään indikoi. Kuten Tuomas osuvasti totesi, aihe koskee kaikkia eikä kiinnosta ketään. Hohhhoijaa, kuinkakohan kauan vielä jaksan tämän teeman kanssa. Pitäisi varmasti valita joku erityisen mediaseksikäs ja myyvä aihe. 

***

Ja niin paljon on tapahtunut taas vuodenvaihteen tienoilla yhteiskunnassa, että vaikea lähteä liikeelle. Mutta jos starttaisi vaikka kuntaliitosten läpiajamisesta. Kunnallisen itsehallinnon asema vaarantuu, jos suunniteltu lakiesitys toteutuu; sen mukaan "jos alueen kuntien asukkaiden enemmistö on sitä mieltä, että liitos voidaan tehdä, valtioneuvosto päättää pakkoliitoksesta vain, jos tarvittavat pakkoliitoskriteerit täyttyvät." 

Ja kun pakkoliitoskriteerit varmasti sorvataan etukäteen kaiken kattaviksi, esteitä niille ei ole. Ja kun suuntauksen pitäisi olla päinvastainen, lähipalvelut eli koulut, terveysasemat ja kirjastot pitäisi saada takaisin, ehdottomasti myös hiilijalanjäljen pienentämisen kannalta. Tavallisen kuntalaisen ääni ei kanna jättikunnissa.

Ja niin, hallitus ajaa voimalla läpi laajempaa osallistavaa sosiaaliturvaa. Käytännössä tämä tarkoittaa pakkotyötä työttömille. Jos et tee palkatonta työtä sinulle määrätyssä paikassa, et saa työttömyyskorvauksia. Miten tällainen politiikka eroaa 1800-luvun irtolaisten pakkokontrollista. Yhteiskunta on kautta aikain pyrkinyt tavalla tai toisella koheesioon, keinot vain ovat aina vallitsevan yhteiSkunnallisen suuntauksen mukaisia; nyt vallitsee kova oikeistosuuntaus, ja on edetty kauas heikommista huolta pitävän, laajan sosiaaliturvan ajoista. Turva siis vaihtuu pakkoon. Tällaista vastaan on kamppailtava.

Eilenhän uutisoitiin Rautaruukin loppumisesta. Ja samalla varmasti jälleen yhden pohjoisen pikkukaupungin loppumisesta kun Raahe kuihtuu työpaikkojen häviämisen myötä. Jännä miten samasta asiasta voidaan puhua niin eri tavalla; kokoomuksen ministeri Vapaavuori totesi että näin voidaan säilyttää työpaikat, ja tehtaan pääluottamusmies Vuoti otti kantaa 900 työpaikan menettämisen uhkaan näin:"johto tuhosi yhtön kymmenessä vuodessa". 

Ja tänään luin että Rautaruukin toimitusjohtajaa odottaa huikea eläke. Mitä tällainen luo muuta kun lisää ihmisten toivottomuutta ja passiivisuutta. Toki tässä on taas kyse Suomen muokkaamisesta täydelleen tytäryhtiötaloudeksi. Mutta kuten joskus ennenkin kirjoitin, aina joku hyötyy kun yhtiön omistus myydään ulkomaille, niin tälläkin kertaa.

Mutta joo. Ensi maanantaina on Koulussa keskustelutilaisuus "Tulevaisuuden energiaratkaisut". Vipu järkkää ja olen itse tällä kertaa päävastuussa järjestelyistä. Ihan HUIKEAN HIENOT alustajat! Tässä virallinen tiedote ja lahjakkaan graafikon jälleen uusi UPEA taidonnäyte.

Viherpunainen vasemmisto ry kutsuu keskustelemaan tulevaisuuden
energiaratkaisuista

Viherpunainen vasemmisto ry (Vipu) järjestää maanantaina 27.1. 2014
klo 17 Turussa Ravintola Koulun historianluokassa keskustelutilaisuuden aiheena
"Tulevaisuuden energiaratkaisut".

Energiakysymykset ovat Turun seudulla erittäin ajankohtaisia,
kaupunginvaltuusto antoi syksyllä Turku Energialle luvan lähteä mukaan
Pyhäjoen ydinvoimalaprojektiin. Lisäksi Naantaliin rakennettava
monipolttoainelaitos tulee käyttämään kivihiiltä suurelta osin vielä useita vuosia.
Tällaiset ratkaisut eivät vastaa tulevaisuuden energiaongelmiin.

Alustajina on kaksi oman alansa asiantuntijaa, yksi Suomi öljyn
 jälkeen-kirjan kirjoittajista Harri Paloheimo, aiheenaan "Suomi öljyn
 jälkeen"  sekä Greenpeacen energiavastaava Jehki Härkönen, alustuksensa
otsikkona "Uusiutuvien energiamuotojen mahdollisuudet".