perjantai 4. joulukuuta 2015

Ja sitten välillä ihan toinen aihe, täytyy välistä varmaan pitää yllä feministisiäkin aiheita tässä blogissa jotta ollaan enempi oman profiililuonnehdinnan mukaisia :) Tänään eduskunta teki päätöksen josta olen onnellinen. Se torjui lakialoitteen, joka olisi antanut hoitohenkilökunnalle oikeuden kieltäytyä suorittamasta aborttia esim. uskonnollisin perustein. Vau eduskunta :)

http://www.ts.fi/uutiset/kotimaa/833935/Aloite+oikeudesta+kieltaytya+tekemasta+abortteja+torpattiin

Naisella on oltava oikeus päättää asiasta itse.
Viime päivät olen torjunut flunssaa ja istunut kokouksissa. Menee aina tän aktivismin kanssa niin että yöunet jää vähiin kun stressaa ja on hirveästi tekemistä ja sitten tulee helposti kipeäksi. No nyt on troppeja pidemmäksikin aikaa, jos vaikka selviäisi. Törmäsin tossa yks päivä Bryggessä tuttuun (no se on siellä helppoa :) joka sanoi mulle jo suorastaan ystävän neuvon, että älä polta itseäsi loppuun. Se on loistava neuvo.

On mielenkiintoista että miten toisissa yhteyksissä sitä on konservatiivinen ja toisissa radikaali. Olen Koulutuslakon kokouksissa istuessani välistä tuntenut olevani hyvinkin konservatiivinen kun olen alusta asti painottanut esim. sitä miten tärkeää on pitää toiminnan fokus koulutusleikkauksissa ja miten tärkeää on ajoittaa toiminta samanaikaiseksi muiden kaupunkien kanssa. 

Tämän huomasi myös tämän valtauksen yhteydessä; olen koko ajan painottanut miten tärkeää on toimia niin ettei liikkeeseen kohdistu mitään negatiivista huomiota; että toimittaisiin kaikilta osin maltillisesti myös sen suhteen, että ketä osallistuu valtaukseen. Riski siihen että yliopistolla olisi jonkunlainen hallitsematon avointen ovien päivä, tilanne jossa sisään lappaisi porukkaa jolla ei ole mitään tekemistä koulutusleikkausten vastustamisen kanssa eikä edes ehkä tietoa niistä, on mielestäni iso valtauksen kestäessä, ja sellainen tilanne olisi täysin kestämätön. Kyllä oltiin sitä mieltä että pitää olla järkevä asian suhteen. Kun tässä ei missään suhteessa toimita yliopistoa eikä sen hallintoa vastaan, vaan nimenomaan osoitetaan mieltä koulutusleikkauksia vastaan, niin minusta on syytä joka käänteessä varmistaa että hyvät välit säilyvät yliopistoon, jota minä itse kunnioitan.

Onneksi yliopiston suunnalta on oltu todella positiivisia valtaukseen suhtautumisessa. Tilapalveluista esim. oltiin valmiita auttamaan järjestämään luentosali keskustelutilaisuuksia varten. Mutta niinhän se onkin että jos itse toimii hyvin ja rauhallisesti, yhteistyö on aina helpompaa. En nyt ole itse alun jälkeen ollut mukana valtauksessa, sehän olikin vain istumista ja keskustelua sekä pohdiskelua. Mulla on kauhea kiire saada valmiiksi yksi kurssi ja on pakko nyt priorisoida. Suurella yleisöllä on valtauksista ja myös mielenosoituksista usein todellisuutta paljon, paljon raflaavampi käsitys; että kyse olisi mellakoinnista tai kivien heittelystä. 

Suomen oloissa mielenosoitukset ja valtaukset ovat oman muistikuvani, käsitykseni ja kokemukseni mukaan aina sujuneet rauhallisesti. Tuo yleinen mielikuva on kuitenkin niin vahva että se lienee vaikuttanut esim. ihmisten intoon osallistua mielenosoituksiin. Tätä voisi spekuloida loputtomiin, mutta esim. Suomen pitkä historia alamaiskansana on varmasti osaltaan vaikuttamassa...Nyt on tosiaan vallattu myös Tampereen yliopistolla. Jotta yleinen mielipide säilyisi koulutusleikkausten vastaisena, nähdäkseni on tärkeää että kaikki sujuu rauhallisesti jatkossa.

Kuten 2009,  niin tälläkin kertaa olen pahoillani etteivät isot liitot kuten SYL lähteneet näkyvämmin mukaan vastustamaan leikkauksia. Silloin esim. SYL:in passiivisuus oli mielestäni yksi tärkeimmistä syistä siihen, että yliopistolaki meni läpi. Ammattiliittojen tilanne Suomessa on yleisellä tasolla sellainen, että ollaan hyvin varovaisia toimimaan. Poikkeuksiakin on ja onneksi, kuten vaikka AKT. Varovaisuudesta seuraa valitettavasti se, että silloin ei tulla sitten myöskään välttämättä ja useinkaan toimineeksi jäsenistön etujen mukaisesti. Koulutuslakkoliikettä ei tällä kertaa tarvittaisi jos suomalainen ay-liike olisi niin vahva kuin pitäisi. Ja vertailut vuoteen 2009 jatkuvat; jos viralliset ja jo olemassa olevat järjestöt kuten SYL olisivat tuolloin todella ajaneet jäsenistönsä etua, Opiskelijatoimintaa ei olisi edes tarvittu.


keskiviikko 2. joulukuuta 2015

Sain miekkarikuvia zippinä mutten osaa liittää niitä tänne, harmi. Hyviä kuvia tuli paljon kun päivä oli kaunis ja aurinkoinen, ja se siis tarttui meihin :) Tänään olen ollut vähän niinkuin katselemassa Turun yliopiston valtausta, huomaan kuitenkin että vuodesta 2009 on kohta seitsemän vuotta. 

Silloin olin aika aktiivisesti mukana Hesassa Porthanian valtauksessa, nyt oon kai sitten väsyttänyt itseni esim. eilisen mielenosoituksen valmisteluissa niin etten nyt ole muuta kuin hengannut välillä mestoilla. Ja välistä opiskellut, ajatella :O Koulutuslakon kokoukset ovat pitäneet tosi, liiankin kiireisenä kaiken muun lisäksi parin kuukauden ajan, olen ollut mukana esim liikkeen media- ja verkostoitumistyöryhmässä ja ollut Hesassakin pariin otteeseen kuuntelemassa mitä siellä on suunnitteilla. Esim. marraskuun alussa siellä oli Koulutuslakon ja liittojen kuten SYLin ja Tieteentekijöiden liiton yhteinen suunnittelukokous.

Miekkarin valmisteluissa oli kauhea työ, onneksi en joutunut tekemään sitä yksin enkä luojan kiitos tällä kertaa joutunut yksin vastaamaan logistiikasta kuten 2009. Mutta puhujien saaminen oli todella työlästä. Pitkään jatkunut oikeistopolitiikka on saavuttanut tavoitteensa todella hyvin kun ihmiset epäröivät tulla puhumaan mielenosoitukseen. Professori Liisa Steinby onneksi tuli, ja pitikin erinomaisen puheen!

Mielen osoittaminen on Suomessa kansalaisten oikeus, joka on turvattu lailla. Sitä oikeutta turvaavat poliisit, joille me maksamme verorahoistamme palkkaa. Olen aina poliisien puolella yksityisten vartijoiden ohi. Ja ei ole niin kovin kauaa, vaan vuosi siitä kun poliisitkin järjestivät mielenosoituksen vastustaakseen määrärahojensa vähentämistä. 






Tässäpä niitä kuvia :) Ekassa Elina Sandelinin ottamassa kuvassa minä ja opettaja Jaakko Lindfors, tää kuva on mun lemppari jo kun miekkaripäivän positiivinen henki tarttui meihin kaikkiin niin totaalisesti :) Sitten Jonne Pohjois-Koiviston ottamassa kuvassa mä puhumassa ja sitten eilisestä tehtyjä juttuja eri medioissa. 

Tämän päivän Turun Sanomissakin oli varsin hyvä juttu miekkarista, mutta oli vähän epätarkka; etteivät mielenosoittajat olisi löytäneet vaihtoehtoja leikkauksille, mutta mäkin sanoin puheessani että varakkain kansanosa ei nyt lainkaan osallistu säästötalkoisiin paitsi vapaaehtoispohjalta...Se artikkeli  löytyy kokonaisena vain paperiversiosta.













tiistai 1. joulukuuta 2015

Tänään oli valtakunnallinen toimintapäivä koulutusleikkauksia vastaan. Hesassa ja Turussa osoitettiin mieltä satojen ihmisten voimin ja muuallakin keskusteltiin koulutuspolitiikan suunnasta. Ja kriittinen keskustelu aiheesta on juuri sitä mitä minäkin olen koittanut vuosia pitää hengissä kuten tätä blogia seuraavat tietävät. 

Olen tosi iloinen että tänäänkin on toimittu yhdessä. Tässä alla on mun puheeni Turun mielenosoituksesta, sanasta sanaan. Se meni tosi hyvin, ainakin saadun palautteen perusteella :) Koitan jotain kuviakin laittaa kun niitä saan.

************************

Moi kaikki, mun nimi on Eva-Liisa Raekallio ja oon mukana Koulutuslakko Turku-liikkessä. Oon opiskelija ja opetusalan pätkätyöläinen ja mulle on tosi luonnollista olla taas mukana koulutuspoliittisessa aktivismissa, mä nimittäin vedin vuonna 2009 Turun opiskelijatoimintaa osana valtakunnallista Opiskelijatoimintaverkostoa. 

Silloin protestoitiin uutta yliopistolakia vastaan ympäri Suomen. Vaikka tässä on monta vuotta väliä, niin samoja piirteitä on paljon kun ajatellaan vaikka yliopistoja. Uusi yliopistolaki heikensi yliopistojen rahoitusta ja teki siitä paljon epävarmempaa. Voi ajatella että jo silloin alettiin muokkaamaan maaperää lukukausimaksuille: kun yliopistot köyhdytetään niin on luonnollista, että rahoitusmahdollisuuksia ryhdytään katsomaan lukukausimaksuista. Tässä on aika pitkällinen prosessi mun mielestä.

Tänään osoitetaan mieltä hallituksen suunnittelemia koulutusleikkauksia vastaan, ja vaikka on toisaalta hienoa olla mukana tekemässä työtä taas paremman koulutuspolitiikan puolesta, niin kuitenkin tuntuu että ollaan tämän melkein seitsemän vuoden aikana menty vain huonompaan suuntaan. Juhlapuheissa ja vaalilupauksissa korostetaan aina sitä, miten tärkeää koulutus on, ja miten siitä ei missään oloissa saa leikata. Mutta vaalien jälkeen koulutus onkin usein se ensimmäinen, josta  leikataan.

Nyt sanotaan, ettei Suomella enää ole varaa ylläpitää tätä kolutusjärjestelmää. Puhutaan paljon myös siitä että että Suomi pitää pelastaa talkoilla.  Mutta mun mielestä on jotain todella pahasti pielessä siinä kohtaa, jos talkoot ovat pakolliset vain osalle väestöstä. Nythän esim. lapset, opiskelijat ja opettajat kärisvät leikkauksista todella paljon, jos ne toteutuvat, mutta varakkain kansanosa on mukana vapaaehtoispohjalta. Tämä ei sovi mun oikeustajuun. 

Tässä tilanteessa onkin entistä tärkeämpää, että ihmiset toimivat yhdessä. Siksi on niin hienoa nähdä täällä näin paljon ihmisiä ja olen myös todella iloinen, että tänään tapahtuu koulutusleikkauksia vastaan eri puolilla Suomea. Helmikuussa 2009 toimittiin myös yhdessä ympäri Suomen, ja muistan pääuutiset siltä illalta: "Virallinen viesti yliopistoilta on, että yliopistouudistuksessa kaikki on hyvää. Tänään ei näyttänyt siltä, kun yliopistokaupungeissa ympäri Suomen osoitetiin mieltä lakia vastaan".

Tälläkin kerralla virallinen viesti on, että koulutuksesta pitää leikata, ettei meillä ole muuta vaihtoehtoa. Kun katson meitä kaikkia täällä ja ajattelen mitä muualla Suomessa tapahtuu, niin tiedän ettei se ole totta!

Kiitos kun olette täällä ja hyvää mielenosoituspäivää kaikille!!