Tässä alla tiedote ensi viikon lauantaina starttaavasta, Attacin järjestämästä lukupiiristä.

 https://www.facebook.com/events/541738316000751/

 https://www.facebook.com/Viherpunainen/

*******************************

Yliopistopolitiikkaa kaupallisuuden ehdoilla? -Lukupiiri keväällä 2016

Suomalaista koulutusjärjestelmää mullistetaan parhaillaan massiivisilla koulutusleikkauksilla. Toimintojen rahoittaminen on yhä vaikeampaa, ja tiedettä ja tutkimusta tehdään yhä enemmän yritysten ja kaupallisuuden ehdoilla.

Miten tällaisessa toimintaympäristössä käy yliopistoa instituutiona pitkään määrittäneiden kasvatus-, sivistys-, opetus- ja tutkimustehtävien? Voiko tieto olla puhdas kauppatavara, jonka tärkein ominaisuus on siitä potentiaalisesti saatava hinta ja hyöty? Mikä on leikkausten merkitys?

Lämpimästi tervetuloa keskustelemaan teemoista, joista on liian pitkään vaiettu.

Lukumateriaalit voi ladata Attacin nettisivuilta
http://attac-turku.fi/tapahtuma/2016-03-05/yliopistopolitiikkaa-kaupallisuuden-ehdoilla-lukupiiri-kevaalla-2016

Kirjat voi lainata myös kirjastosta. Lukupiiri on maksuton ja avoin kaikille.

Lukupiiri alkaa lauantaina 5.3. klo 15, ja se pidetään joka kerta samaan aikaan klo 15-17 Turussa Cafe Artin kabinetissa, Läntinen Rantakatu 5. Lukupiiriä vetää opetusalan pätkätyöläinen, kasvatustieteilijä ja aktivisti Eva-Liisa Raekallio. Lisätietoja lukupiiristä osoitteesta eraekallio@gmail.com

Kaikki kysymykset ovat tervetulleita, ja lukupiiriin kannattaa tulla vaikkei ehtisi käydä säännöllisesti.

Artikkelit löytyvät näistä kirjoista:

Yhteinen yliopisto. Mikko Jakonen & Jouni Tilli, (toim). Tutkijaliitto (2011)
Akateeminen kysymys. Yliopistolain kritiikki ja kiista uudesta yliopistosta. Tuukka Tomperi (toim.) Tampere: Vastapaino (2009)
Valta, uusi yliopistopolitiikka ja yliopistotyö Suomessa : managerialistinen hallintapolitiikka yliopistolaisten kokemana / Risto Rinne, Arto Jauhiainen, Hannu Simola, Reeta Lehto, Annukka Jauhiainen, Anne Laiho (2012)
****************************************
Lukupiirin teemat ja artikkelit

Sivistysyliopisto 5.3. ”Mutta epävarmuus on ilma, jossa tiede hengittää.” (Pauline von Bonsdorff)
Eva-Liisa Raekallio: "Kitulias taistelutahto" (Yhteinen yliopisto)
Jussi Pakkasvirta: "Kun Universitatis muuttui projektiksi". (Akateeminen kysymys)
Pauline von Bonsdorff: "Epäluottamuksen kulttuuri". (Yhteinen yliopisto)


Tietokapitalismi 19.3. ”Tiedon kaupallistamisesta ja yksityistämisestä on tullut merkittävien yritysten ja elinkeinoelämän lobbausorganisaatioiden keskeinen tavoite.” (Thomas Wallgren)
Thomas Wallgren: "Yliopistojen autonomian kaventaminen" (Yhteinen yliopisto)
Olli-Pekka Moisio ja Ilkka Kauppinen: "Tieteen saturaatio" (Yhteinen yliopisto)


Managerialistinen hallintapolitiikka 2.4. ”Sitä harjoittavat ihmiset, jotka eivät tiedä tieteestä mitään.” (Arto Jauhiainen ja Risto Rinne)
Luku 2 "Valta ja hallinnan uudet muodot yliopistossa" (Valta, uusi yliopistopolitiikka...)
Luku 6 "Suhtautuminen uuteen yliopistopolitiikkaan" (Valta, uusi yliopistopolitiikka...)
Martina Reuter: "Haave strategisesta ohjauksesta" (Akateeminen kysymys)


Tulevaisuus 16.4. ”Onko näillä ”fantastisilla” uudistuksilla muutakin sisältöä kuin vain utuiset haavekuvat uudesta uljaasta yritysyliopistosta?” (Bios Politikos)
Luku 11 Uuden vallan yliopisto (Valta, uusi yliopistopolitiikka...)
Bios Politikos:"Yliopistouudistus ei palaudu yliopistolakiin" (Yhteinen yliopisto)

Seuraavat kunnallisvaalit lykättiin ensin pidettäviksi keväällä 2017, nyt ne halutaan pidettäviksi syksyllä 2017, viisi vuotta edellisten jälkeen. Syyksi esitetään sitä että kunnallisvaalien pitäminen yhtä aikaa uusien maakuntavaalien kanssa lisäisi äänestysaktiivisuutta. Tuntuu kyllä pikemminkin siltä, että kikkailulla halutaan vähentää äänestysaktiivisuutta. 

Ja kunnallisvaalit vielä ovat vaalit, joissa päätöksenteko on on lähimpänä ihmisiä ja niiden painoarvo on todella suuri. Ei vaalien ajankohtaa ole syytä säätää moneen kertaan uusiksi. En usko äänestysaktiivisuuden nousemiseen mekaanisin keinoin. Se nousee silloin, kun asioita ajetaan suoraselkäisesti ja aidosti ja vaalilupaukset pidetään.

Nonni! Oli tolkuton ryysis Assarilla ja oli lauantai-iltapäivä!! Mahtavaa. Toivottavasti lauantaiden onnistuminen kerta toisensa jälkeen saa Unican johdon pidentämään Assarin aukioloaikaa myös lauantaiden osalta remontin jälkeen.

Suunnanmuutos on hidas, mutta etenemistä kuitenkin tapahtuu. Mutta kyllä siihen menee vielä kauan että kaikki kampusravintolat tarjoaisivat pelkkää luomukasvisruokaa, vegaanisesta puhumattakaan, ja että tarjolla olisi pelkkää reilua luomukahvia. Kaikki tämä olisi täysin mahdollista jo nyt, no ehkei sataprosenttista luomua kuitenkaan saataisi, mutta kyse on poliittisesta tahdosta. 

Olisi ollut jo 2009 kyse poliittisesta tahdosta, kun olin ravintolavaliokunnan puhiksena mutta jos silloin kaikki eteni hyvin hitaasti, syynä oli osin se ettei kasvisruoka ja luomu ja reilu olleet vielä samalla tavalla lyöneet läpi. Seli seli? Mutta nythän kyse ei enää ole siitä että nuo olisivat suurelle yleisölle tuntemattomia käsitteitä. Mikään ei estä sitä, että roolit kääntyisivät ja kampuksella olisikin pelkästään yksi liharuokaa tarjoava ravintola kun nyt Brygge on ainoa pelkkää kasvisruokaa tarjoava mesta.

Ja kotona odottaa eilen tehty linssimakaronilaatikko ja eilen tehdyt sämpylät. Jotka taitavat muuten olla ihan vegaanisia. Ellei hiiva sitten ole poikkeus? Reseptissä kyllä mainitaan maito mutta teen ne veteen. Sämpylät ovat parhaita lämpiminä ja myönnän että lämmitän niitä usein mikrossa ennen syömistä. Sillä tavalla saa takaisin sitä vastapaistetun sämpylän fiilistä kunnes onkin jo aika tehdä uusia :)

Turun kaupungin kiinteistöliikelaitoksen johtokunta teki periaatepäätöksen 15.10.2014, että raskas liikenne poistetaan Ratapihankadulta. Johtokunnan enemmistö kannatti lisäselvitysten tekemistä ja lisäajan ottamista, Vasemmistoliitto oli sitä mieltä että muutosta pitää kiirehtiä. 

Kirjoitimme Riikka Oksasen kanssa aiheesta mielipiteenkin, joka julkaistiin lyhennettynä Turun Sanomissa. Esim. viittaukset ympäristöön ja ekologiaan jätettiin lopullisesta versiosta pois. 

Nyt johtokunta on lopultakin tehnyt päätöksen kiellosta, jonka pääsee ohittamaan vain erikoisluvalla. Alueen kevyen liikenteen sujuvuuteen liittyy tietenkin ikuisuuskysymys Humalistonkadun pyörätiestä, jonka liitimme Ratapihankadun liikennekysymykseen. Johtokunta hyväksyi viime vuoden lopussa Humalistonkadun pyörätien suunnitelmat, mutta vielä tulee vettä paljon Aurajoessa virtaamaan ennenkuin pyörätie valmistuu.

Tässä vielä tuo mielipiteemme.

********************************



Liikennesuunnittelussa tarkasteltava kokonaisuutta

Vihreiden Jukka Vornanen ja Niina Ratilainen peräänkuuluttivat Humalistonkadun pyörätien pikaista rakentamista Turun Sanomissa 12.10.2014, ja toivoivat myös muista puolueista kannatusta suunnitelmalle. Pyöräyhteyttä on puuhattu jo 1980-luvulta alkaen. Viherpunainen vasemmisto ry jakaa Vornasen ja Ratilaisen huolen rakennustöiden viivästymisestä vuosien varrella.

Humalistonkadun pyöräily-yhteys, joka kulkee keskustan läpi pohjois-eteläsuunnassa, jäi mielestämme aivan tarpeettomasti kesken vuonna 2012 silloisessa ympäristö- ja kaavoituslautakunnassa pyydettyjen autopaikka- ja parkkipaikkaselvitysten vuoksi. Nyt sen kiireellisyys on jo huutavaa luokkaa. Sujuva yhteys pohjoiseen Turun ydinkeskustasta on puuttunut aivan liian pitkään.

Kävelyn ja pyöräilyn kehittämisohjelmassa 2010 ydinkeskustaan on kaavailtu tehtäväksi uudet pyöräily-yhteydet Puutarhakadulle, Humalistonkadulle ja Yliopistonkadulle. Syyskuussa valmistui uusin suunnitelmaa, jonka mukaan Humalistonkadun pyöräyhteys voidaan toteuttaa pyöräteiden ja -kaistojen yhdistelmänä niin, että autoliikenteen kaistojen määrä pysyy ennallaan ja pysäköintipaikoistakin häviää vain pieni osa.

Viherpunainen vasemmisto ry katsoo, että uusin suunnitelma on hyvä alku. Tässä on tärkeää ottaa huomioon myös se, että yhtenäinen pyörätie on pyöräilijälle pyöräkaistaa tai erilaisia yhdistelmiä turvallisempi. Olemme samaa mieltä siitä, että Humalistonkadun pyörätie parantaa merkittävästi työmatkapyöräilyn edellytyksiä ja yhdistää rautatieaseman osaksi toimivaa keskustan pyöräverkkoa.

Korostamme lisäksi, että yhdistettäessä rautatieasemaa osaksi keskustan pyöräverkkoa tulee huomioida myös Ratapihankadun liikennekokonaisuus. Tällä hetkellä kadulla kulkee paljon rekkoja, ja liikenneturvallisuus, myös pyöräilijöille, edellyttää raskaan liikenteen poistamista alueelta. Toisaalta liikenneturvallisuuden ja yleisen asumisviihtyvyyden kannalta on oleellista ensi vaiheessa laskea autojen nopeusrajoituksia koko keskusta-alueella ja pyrkiä autoilun vähentämiseen.

Vasemmistoliitto jäi yksin kiinteistöliikelaitoksen johtokunnassa 15.10. puolustamaan Ratapihankadun turvallisuutta. Vasemmistoliiton kaksi edustajaa johtokunnassa esittivät, että raskas liikenne poistetaan Ratapihankadulta niin pian kuin se teknisesti on mahdollista. Esitys hävisi äänin 11-2.

Viherpunainen vasemmisto ry pitää keskustan pyöräverkoston rakentamisessa keskeisenä, että ratkaisut toteutetaan kokonaisuutta ajatellen. Raskas liikenne ei kuulu kaupungin keskustaan varsinkaan tilanteessa, jossa kaupunkisuunnittelua tulee Turussakin kehittää ekologiseen suuntaan, pyöräilyä ja jalankulkua tukevaksi.

Riikka Oksanen,
Puheenjohtaja
Viherpunainen vasemmisto ry
Turun kaupungin ympäristö- ja kaavoituslautakunnan jäsen 2001-2012
1. varavaltuutettu

Eva-Liisa Raekallio
varapuheenjohtaja
Viherpunainen vasemmisto ry
Turun kaupungin kiinteistöliikelaitoksen johtokunnan varajäsen

Juhani Brander kirjoitti tämän päivän Turun Sanomien liitteessä alisuorittajien sukupuolesta. Hän viittasi Saska Saarikosken Hesarissa ilmestyneeseen kolumniin, jossa Saarikoski huolehti siitä miten yhä pienempi osa pojista hakeutuu lukioon.

Brander liittyi samaan kuoroon valittamaan poikien epäoikeudenmukaisesta asemasta koulutuksessa. Että miten tytöt saavat parempia arvosanoja, ja miten pojat kärsivät siitä kun heidän murrosikänsä ajoittuu juuri siihen vaiheeseen, jossa arvosanojen merkitys tulevien opiskeluvalintojen osalta painottuu. Että miten suomalainen koulujärjestelmä suosii tyttöjä.

On liikuttavaa miten poikien kouluttautumisesta kannetaan huolta. Olisi todella hienoa jos yhtä paljon kannettaisiin huolta siitä, miksi tytöt eivät kouluttaudu yhtä pitkälle kuin pojat siitä huolimatta, että tytöt muodostavat ylivoimaisen enemmistön esim yliopistojen opiskelijoista. Sama kuvio toistuu vuodesta toiseen; vaikka tyttöjä opiskelee paljon enemmän yliopistolla, heitä on professoreina selkeä vähemmistö. 

Branderin ja Saarikosken huoli on osa sitä keskustelua jota miespuoliset julkisuuden henkilöt käyvät aika ajoin tai ainakin jota käydään julkisuudessa. Tyttöjen alisuorittamisesta kirjoitetaan paljon vähemmän kolumneja. Keskustelun painopisteen pitäisi olla siinä, miksi tyttöjen enemmistöasema opiskeluvaiheessa ei näy korkeimmilla paikoilla. Se on todellinen ongelma.

Viime aikoina on kohuttu Carunan sähkönsiirtohintojen korotuksista. Tuntuu siltä, että roimat korotukset ovat tulleet yllätyksenä ihmisille. Kun Fortumin sähkönsiirrosta tuli Caruna loppuvuodesta 2013, eli se vaihtoi omistajaa ilman julkista keskustelua, tulokset ovat nyt nähtävissä. Jos sähköverkon myynnistä olisi oikeasti käyty asian painoarvon mukainen julkinen keskustelu ja ihmisille olisi kerrottu mitä tapahtuu kun kansainväliset pääomasijoittajat saavat vallan elintärkeästä infrastruktuuritoiminnosta, uskon tai ainakin toivon että lehtiotsikot olisivat toisenlaiset.

Minusta Carunan tapaus kertoo selvästi siitä, ettei yhteiskunnan elintärkeitä toimintoja ole viisasta myydä tahoille, joiden intressissä on ensisijaisesti tehdä rahaa. Modernit yhteiskunnat ovat räysin riippuvaisia sähköstä joten kyseessä oli loistokauppa sijoittajille, ehtymätön rahasampo. Kapitalismin logiikan mukaan sähkönsiirron myynti oli järkevää, mutta yhteiskunnan kannalta tämä oli erittäin huono ratkaisu. Etten sanoisi järkyttävä.

Millä ihmeellä varmistetaan sähköverkon toimituskapasiteetti kriisitilanteessa? Mikä on silloin sijoittajaomistajien vastuu? Toisaalta jos kuviosta jotain hyvää hakee, se liittyy nimenomaan siihen että kenties juuri tällaisia korotuspäätöksiä tarvitaan, jotta vastaavista ratkaisuista käytäisiin aina julkinen keskustelu johon kaikki voisivat osallistua. Ja jossa nimenomaan kriittisetkin äänenpainot saavat tilaa.

Tykkään kutoa, se rentouttaa ja on mukavaa. Tietty koulussa oppi perusteet, mutta en vielä silloin jaksanut innostua ja pakollisen sukkaparin kutomiseen meni iäisyys. Mutta onneksi ehdin kysyä mummilta ihan loistavia neuvoja ja nykyään sukat valmistuvat aika nopsaan. Olen kutonut tumppujakin mummin ohjeen mukaan vaikka minkälaisia. Elämän ensimmäiset säärystimetkin valmistuivat syksyllä. Aloitin niiden kutomisen Luostarivuoren käsityöläismuseossa. 

Se olikin hauska juttu, yksi asiakas tuli kysymään multa että mitä kudon (silloin kudoin vielä sukkia) ja hän opetti ihan uuden kuvion!! Se ei sopinut sukkiin mutta tavallaan siitä sainkin idean säärystimiin. Sain häneltä myös tietää tosi kivoista lankakaupoista. Kaikkea yllättävää ja kivaa voi tapahtua kun aamulla lähtee töihin. No, joululomalla aloitin jo toiset säärystimet, ihan perinteisellä resorineuleella :) Kun tekee raidalliset niin ne ovat tietysti kivannäköiset, mutta päättämisessä on kauhea työ. Miljoona langanpätkää. Eihän sitä enää jonkun ajan päästä muista vaan aloittaa vaan ilolla tekemään paria...

Intouduin vuodenvaihteessa myös kutomaan pipon ja kaulahuivin uuden mallin mukaan ja niistä tulikin tosi kivat. Löysinkin tosi kivan ja ihanan vihreän langan, Fibra Naturan Renew Wool-langan jossa on 35% kierrätysvillaa. Ois kyllä kivaa kun ois kamera tai kännykkäkamera jolla ottaa kuvat noista mutta edelleen on käytössä tänä vuonna 12 vuotta täyttävä kännykkä. Aikasemmin en vaihtanut ja ostanut uutta koska vanha toimi ihan hyvin enkä muutenkaan nähnyt syytä juosta uutuuksien perässä. Nyt ei ole varaa uuteen mutta eiköhän se moderni viimeistä huutoa oleva härpäke vielä joskus mullekin päädy.

Koulutuslakon tarina jatkuu tänä keväänä myöskin keskustelutilaisuuksien sarjan merkeissä. Minä olen yksi puhujista, pidän settini 4.3. Mukana ovat esim. professorit Heikki Patomäki ja Juha Suoranta. En ole huonossa seurassa, tosiaankaan :) Ja ohimennen toki hauska huomio että puhujissa on Vasemmistoliiton väki aika hyvin edustettuna. Patomäkihän on puoluehallituksen jäsen ja minä toimin kopotyöryhmässä. Eikä Suorantakaan ole varsinaisesti tunnettu oikeistolaisista näkemyksistään.

Muitakin suunnitelmia on koulutuspoliittisen keskustelun pitämiseksi esillä, niistä sitten lähempänä ja suunnitelmien tarkentuessa. Vaikka pakko ihmetellä että mikä minut saa olemaan aktiivinen kopoasioissa, toden totta voi sanoa ettei ole kiitollista eikä palkitsevaa hommaa täällä Turussa. Kiinnostusta ei vaan ole ollut vaikka lukupiiriimme yliopiston asemasta syksyllä 2013. Vaikka saattaa olla että nyt on toinen juttu kokonaan; hallitus on pitänyt huolen siitä että koulutusleikkaukset ja koulutuspolitiikan kehitys ovat tapetilla. 

Olen monta kertaa kuullut perusteluna vähäiselle kiinnostukselle; ettei aihe ollut ajankohtainen. Itse kuitenkin olen sitä mieltä, että yhteiskunnassa pitäisi olla aina tilaa kriittiselle keskustelulle; on hyvin vaarallista toimia vain silloin kun joku asia on uutisissa ja otsikoissa ja huomion keskipisteenä. Silloin on usein jo liian myöhäistä asioiden muuttamiseksi.

Työ puolueen koulutus- ja tiedepoliittisessa työryhmässä on ollut todella palkitsevaa onneksi. On ilo toimia liikkeemme hyväksi, joka voi oikeasti seistä sanojensa takana puhuessaan yliopistolaisten ja monipuolisen tieteen puolesta. Tässä on muuten vielä juliste Koulutuslakon julisteesta tuosta kevään keskustelusarjasta.

Pidän kädessäni Suomessa tehtyä Oat Latte-kahvijuomaa elikkäs kaurakahvijuomaa. Todella hieno juttu että Suomessa valmistetaan näitä ja että ilmastoystävälliset vaihtoehdot lisääntyvät elintarvikkeissa. Älyttömän hieno juttu on kuitenkin se, että tuo juoma oli ilmainen palanpainike ja saatu Assarin kassalta mukaan, lounaan yhteydessä jonka söin viideltä iltapäivällä!!!

Tässä on monia juttuja joista olla ylpeä ja iloinen. No kaurajuoma, ilmaiseksi mutta että Unicalta :D Ihan aidosti pakko todeta etten olisi uskonut näkeväni tätä päivää. Kaurajuomaa mukaan Assarilta kun se on auki myöhään iltapäivällä :D Kun tein niin paljon TYYn ravintolavaliokunnassa töitä 2008-2009 kasvis- ja vegaanisen ruoan eteen ja nimenomaan kävin keskusteluja Assarin aukiolojen pidentämiseksi jotta vähävaraisilla opiskelijoilla olisi mahdollisuus edulliseen ruokailuun myös alkuillasta, tämänpäiväistä osaa todella arvostaa. Todella hieno juttu ja on siihen aikaakin mennyt...

Kun kuulin ekan kerran siitä että Assarin aukioloajat pitenevät, olin tietty vielä enemmän innoissani. Sitten realismi kuitenkin pyyhälsi kehiin ja tajusin että tämän suunnanmuutoksen täytyy liittyä Ylioppilastalo A:n keväällä alkavaan remonttiin, jonka yhteydessä Assari ja Brygge myös menevät luonnollisesti kiinni. Vaikka Assarin pidennetystä aukiolosta seuraakin taloudellisia riskejä, ne jäänevät joka tapauksessa vähäisiksi kun ravintolat menevät kuitenkin kohta kiinni...

Kyse ei ehkä siis olekaan puhtaasti ja pelkästään kädenojennuksesta pienituloisille, vaan bisneslogiikan puitteissa tehdystä ratkaisusta. Perun puheeni, jos aukioloaikojen pidennys jätkuu normaalikäytäntönä remontin jälkeen.Yhteiskunnassa katsotaan liian monia asioita bisneslogiikan, ja vain sen kautta. Esimerkiksi opiskelijaruokaloiden pidennetyt aukiolot pitäisi nähdä palveluna, ei hukkainvestointina. 

Tein äskettäin ratkaisun lähteä ehdolle TOK:n edustajistovaaleihin. Mietin asiaa kauan, koska olen luonnollisesti eri mieltä osuuskaupan toriparkkilinjasta ja olen usein kaivannut enemmän eettisiä ja kestävän kehityksen mukaisia tuotteita S-ryhmän eri kauppojen hyllyille. Mutta sitten mietin, että voisinkin koittaa tehdä jotain näille epäkohdille kun kerta olen tehnyt ennenkin töitä kestävän yhdyskuntasuunnittelun ja eettisen ruoan eteen, ja laitoin itseni peliin. 

Kovin paljoa missään vaaleissa mukana oleminen ei 2012 kunnallisvaalien jälkeen motivoi, tuli niin vähän ääniä. Ei ollut varaa esitteisiinkään. Tilanne ei näytä yhtään paremmalta nyt tai tuskin tulee paranemaan ensi keväänäkään, mutta toisaalta meitä pienituloisia ja varattomia nimenomaan tarvittaisiin ehdolle. Eri asia toki on että mistä kukaan tietää meidän olevan ehdolla kun meitä ei tuolla turuilla ja toreilla eikä esitteissä näy. Mutta kuten olen aiemminkin tässä blogissa todennut, ei ole hyvä jos ääneen pääsevät vain ne joilla on varaa panostaa omaan mainontaansa. Mutta  haluaako sitä toisaalta ottaa riskiä ettei ääniä tule. Pitää miettiä onko ehdokkuudessa sittenkään järkeä.