Viikon päästä keskiviikkona 1.2. on kiinnostava päivä; käymme silloin Saskan kanssa Runosmäen nuorisotalolla. Vasemmistoliiton lautakuntaryhmä on ennenkin ollut näiden vierailujen kanssa aloitteellinen :) Pidän hyvin tärkeänä että me tapaisimme nuoriso-ohjaajia, lautakuntakokouksissa on aina pelkkiä virkamiehiä nuorisopalveluiden näkökulmaa edustamassa. Tältä pohjalta minusta on todella kurjaa, ettei vierailu nuorten työpaja Fendarille näytä toteutuvan. Esimiestasolta ei vielä ole ehditty vastata viestiini asiasta ja laitoin viestiä jo kauan sitten.

Varsinais-Suomen työllisyystilanne näyttää teollisen työn osalta hyvinkin valoisia merkkejä, näin kevään korvalla. On ollut todella hienoa kuulla telakan elpymisestä, Sandvikin tehtaan laajentamisesta ja Uudenkaupungin autotehtaan uusien työntekijöiden palkkaamisesta. Kun muistaa miten hilkulla esim Sandvikin tehtaan lopettaminen oli, on työntekijöille varmasti hyvin palkitsevaa että omat ponnistelut tehtaan jatkon puolesta tuottivat tulosta ja osakkeenomistajat kykenivät näkemään kvartaalia pidemmälle. Sandvikin tarina on hyvä opetus kvartaalitalouden heikkoudesta,ja kertakaikkisesta lyhytnäköisyydestä.

Telakan tilanne ilahduttaa minua vielä enemmän, jos telakka olisi suomalaisomistuksessa. Niin kauan kuin se ei ole, on suurempi riski tuotannon siirtämiselle halvemman työvoiman maihin. Uskon yhä suomalaisomistuksen merkitykseen työpaikkojen säilymisessä Suomessa, vaikka yritysten ulkomaille siirtymistä suosiva politiikka onkin jatkunut jo vuosia. Helposti kuitenkin on niin, ettei mene kauaa yrityskaupoista, kun tuotanto jo siirretään heti ulkomaisen johdon kauden aluksi halvemman työvoiman maihin. Ja suomalainen entinen johto rikastuu.

Ukin autotehtaan tilanne on ihan loistava. Toivon että työntekijät jäisivät rakentamaan sinne paikallista elämää, tässä on Uudellakaupungilla kasvun mahdollisuudet. Salon tilanteesta oppineena pitää kuitenkin painottaa koko infrastruktuurin rakentamisen tärkeyttä, palveluja ja yhteiskuntaa pitää rakentaa mahdollisimman paljon autotehtaasta riippumattomaksi.

Tänään alkoi piirin ympäristöopintokerhon järjestämä kierrätysviikko kierroksella Turun TST:llä ja sen tiloissa toimivassa Tex-Vexissä Kanslerintiellä. Kierros onnistui hyvin, väkeä oli paljon, osuutensa varmaan oli sillä että Turun Sanomat julkaisi tiedotteemme eilen. 

Nyt oli käsittääkseni ensimmäinen kerta kun lehti julkaisi tiedotteen järjestämistämme tilaisuuksista, tavallisesti olemme toki ilmoitelleet Menovinkit- palstalla. Olikin todella kivaa kuulla kierrokselle osallistuneilta että olivat lukeneet tilaisuudesta lehdestä. Näin sen pitää mennäkin! Kierrätysviikko jatkuu viikon päästä Kaarinassa, kierrättämisen ja työllistämisen kokonaisuus avautuu näiden tilaisuuksien kautta, langat kerätään yhteen tosiaan ensi viikolla!

Tekstiilikierrätys on monelle se ensimmäinen askel tavalliseen arkirutiiniin. Kävin kesällä Kaarinan kierrätyskeskuksessa tutustumassa, voi myös omien kokemusten pohjalta todeta, että nykyinen työvoimapolitiikka palvelee vain työnantajan ja oikeiston etuja, tavalliset ihmiset ovat tässä häviäjiä. Maailma on kaukana täydellisestä, vasemmistolainen politiikka voi sitä muuttaa paremmaksi myös  työntekijöille. On samalla hyvin tärkeää ja välttämätöntä, että toimintaa pääsi näkemään itse. Olisi myös hyvä kuulla suoraan tekstiilikierrätystyötä tehneeltä, mitä pitää työstään.

Eilen pidettiin Turun Vasemmistoliiton ylimääräinen kokous, jossa hyväksyttiin vaalitavoitteet. Ihan kaikki kunnallistoimikunnan 9.1. nelituntisessa kokouksessa tehdyt esitykset eivät menneet edustajistossa, jäsenistön kesken läpi, esim. oma muotoiluni "Turun oma vuokra-asuntotuotanto on saatava vähintään 30 prosenttiin kaikesta vuokra-asuntotuotannosta" ei mennyt läpi. Muotoiluksi tuli "Turun omaa vuokra-asuntotuotantoa lisättävä." Täpärälle meni.

Samalla tavalla vuokrien alentaminen on minusta selkeämpi ja kannatettavampi tavoite kuin vuokrien kohtuullistaminen. Tämä on demokratiaa, johon kuuluu keskustelua. Oma tavoitteeni tulee olemaan edullisen vuokra-asumisen edellytysten parantaminen Turussa. Se on paras tapa poistaa asunnottomuus ja mahdollistaa jokaiselle kaupunkilaiselle edullinen ja hyvä katto pään päälle.

Kirjastojen tilanne nousi myös esiin tavoitteissa. Kirjastoverkon tulevaisuus Turussa ei näytä valoisalta, kirjastojen tulevaisuus kokonaisuutena Suomessa on mielestäni sekä työvoima- että sivistyspoliittinen kysymys, ja kumpikin näkökulma on kirjastojen uudistamisessa unohdettu.

Tässä laatimani tiedote ensi tiistaina käynnistyvästä kierrätysviikosta.

Tervetuloa kierrätysviikolle!

Varsinais-Suomen ympäristöopintokerho järjestää kierrätysviikon 24.-31.1.2017. Se käynnistyy tiistaina 24.1. tutustumisella Tex-Vex-toimintaan Turussa. Se on yksi tapa yhdistää kierrättäminen ja työllistäminen.  

http://www.tstry.com/wordpress/?cat=62

Tutustuminen alkaa 24.1. klo 11.30 kokoontumisella Turun TST:n aulassa osoitteessa Kanslerintie 19, Turku, jossa TST ry:n toiminnanjohtaja Joe Majanen pitää alustuksen TST ryn toiminnasta. Olethan ajoissa. Sen jälkeen pääsemme tunnin mittaiselle kierrokselle, jonka vetää Tex-Vexin työnohjaaja. Kierrokselle on vapaa pääsy.

http://opaskartta.turku.fi/IMS/?layers=Opaskartta&cp=6704401,23457512&z=2&title=Kanslerintie%2019%2C%20Turku

Varsinais-Suomen Vasemmistoliiton ympäristöopintokerhon kierrätysviikko jatkuu tiistaina 31.1., jolloin on Kaarinassa keskustelutilaisuus kierrätyksestä.  Se järjestetään Kaarinan kaupungintalon valtuustosalissa, Lautakunnankatu 4, Kaarina, klo 18 alkaen. Tilaisuus alkaa kahvilla klo 17.30. Kahvitarjoilu ja tilaisuus on ilmainen.

https://www.google.fi/maps/place/Kaarinan+kaupunginvirasto,+Lautakunnankatu+4,+20780+Kaarina/@60.4079176,22.3691804,12z/data=!4m2!3m1!1s0x468c70ee66542af3:0x16cdc0b7d0bc3b9b

Kierrätysaiheesta alustaa Kaarinan kierrätyskeskuksen ja Kaarinan työttömien toiminnanjohtaja, mm. kaupunginhallituksen jäsenenä sekä Kaarinan Vasemmistoliiton valtuustoryhmän puheenjohtajana vaikuttava Pentti Kallio otsikolla "Kierrätyksen monet mahdollisuudet- kokemuksia Kaarinasta".

Kommenttipuheenvuoron pitää Raision kaupunginvaltuutettu, Lounais-Suomen jätehuoltolautakunnan jäsen ja Raision seudun työttömien perustajajäsen ja yhdistyksen puheenjohtajana yli 10 vuotta toiminut, työttömien edunvalvonnan monitoimimies Kari Hanka.

Tervetuloa mukaan!

    Lisätiedot: Varsinais-Suomen Vasemmistoliiton ympäristöopintokerhon ohjaaja

                      Eva-Liisa Raekallio, puh. 040-2473913

      https://www.facebook.com/events/150301212133507/
      https://www.facebook.com/events/201322797003548/
     

Tulin äsken Turun Koulu-ravintolassa järjestetystä työeläkeasiaa käsitelleestä tilaisuudesta. Kimmo Kiljunen alusti, demareiden Eeva-Johanna Eloranta ja vassin Li Andersson kommentoivat. Tupa oli täynnä, on sääli ettei 7.12. Vimmassa Työn ja tutkimuksen vasemmistoyhdistyksen järjestämässä eläkekeskustelussa ollut yhtä paljon väkeä.

Ensio Laine puhuu 7.12. tilaisuudessa, minäkin kuuntelen etualalla :)

Tässä tämäniltaisessa tilaisuudessa olivat toki Eloranta ja Andersson mukana. Aloite eläkeläisten aseman parantamiseksi tuli kuitenkin Johannes Yrttiaholta jo marraskuun Varsinais-Suomen Vasemmistoliiton piirikokouksessa, kuten silloin kirjoitinkin.

Kiljunen alustaa joulukuussa

En voi yhtyä Elorannan näkemykseen äsken julkaistusta Eläketurvakeskuksen eläkeläisten asemaa kehuvasta raportista. Hän sanoi, että päättäjän pitää yleensäkin hyväksyä tämänkaltaiset raportit. Olen itse sitä mieltä, että päättäjän pitää pikemminkin kyseenalaistaa raportit; nähdä että ne usein edustavat kulloinkin vallitsevan ideologian mukaista linjaa. Sen olisi tärkeää olla lähtökohtana. Kyse on lähdekritiikistä tässäkin. Sitä pitäisi käyttää kaiken tiedon analysointiin, ei vain historiankirjojen sivuilta löytyvän tiedon. Nykyaika on ehdottoman samalla tavalla altis ideologioiden vaikutuksille kuin menneisyyskin. Virkamiehetkin puhuvat työnsä puolesta, sen puitteissa.

Kansanedustajat eivät luvanneet suoraa tukea senioriliikkeen kansalaisaloitteelle. Minusta eläkekeskustelu on oikeastaan varsin yksinkertainen. Koko yhteiskunnan tasolla pitää vakavasti miettiä, miten rahoitetaan tulonsiirrot nyt ja tulevaisuudessa, yhteiskunnan veropohjan rapauttamistalkoiden ollessa kuumimmillaan. 

Aiemmin on todettu, että nykyisten eläkeläisten aseman parantaminen olisi pois nuorten ja työuransa alussa olevien eläkkeistä, jos työeläkerahastoihin turvaudutaan. Eloranta sanoi, että nykyiset, indeksin korjaamista vastaan puhuvat laskelmat on tehty tässä maailmantalouden tilanteessa ja toivoi sen muutosta. Kansanedustajalla on kuitenkin aito mahdollisuus ei vain toivoa muutosta, vaan aktiivisesti toimia sen puolesta. Mielestäni ratkaisuna myös eläkeläisten toimeentulon turvaamiseen niin lyhyellä kuin pitkälläkin aikavälillä on siis veropolitiikan oikaiseminen. Suurituloistenkin pitää kantaa vastuunsa yhteiskunnastamme.

7.12. pidetyn tilaisuuden vieras ja puheenvuorojen jakaja Johannes Yrttiaho

Tupa täynnä Koulun eläkekeskustelussa 17.1.

Lupasivat laittaa uusimman Hiekanjyvät- lehden Attacin naamakirjaan, sitä linkkiä on sitten helppo jaella. Ajattelin laittaa suoraan sen linkin blogiini, mutta sitä odotellessa, tässä linkki Attacin sivuilta löytyvään lehteen ja minun kirjoittamani jutut. Olen todella ylpeä lehdestä, onnistuimme hienosti. Lehti on luonnollisesti painettu 100% kierrätyspaperille :)

http://www.attac.fi/julkaisut/hiekanjyvat/hiekanjyvat-1-2017

Pääkirjoitus

Ovatko kilpailukykysopimus, TTIP-sopimus, TTP-sopimus ja SOTE- uudistus, joka myös sosiaali- ja terveyspalvelujen yksityistämisenä tunnetaan, todella yhteisiä sopimuksia? Vai onko niissä kyse tietyn ideologian ja globaalin pääoman määrittelemästä ohjelmapaperista, joka tuodaan valmiina neuvottelupöytään? Kun kansalaisjärjestöt, poliitikot, sekä ammattiyhdistysväki esittävät aiheellista ja välttämätöntä kritiikkiä, se leimataan turhaksi ja hidastavaksi muutosvastarinnaksi.

Nykyään vallitsee yhden totuuden aika. Työntekijöiden työehtoja ja palkkausta on heikennettävä, koska muuten Suomi ajautuu konkurssiin. Työntekijät ja heidän kohtuuttomat palkkavaatimuksensa ovat Suomen vaikean taloustilanteen syynä. Globaalilla tasolla tarvitaan työehtoja ja ympäristönormeja heikentäviä vapaakauppasopimuksia, koska läntisen maailman kilpailukyky on saatava kuntoon. 

Yhdysvaltain kanssa käytävien vapaakauppaneuvottelujen osalta on keskeistä, että republikaanit saivat taannoisten presidentinvaalien yhteydessä pidettyjen senaatin- ja kongressinvaalien myötä enemmistön joka tasolle. Vapaakauppasopimusten eteneminen on monen tahon etujen mukaista, niiden vaiheita tuleekin tarkastella myös ja juuri republikaanienemmistön kautta; Donald Trump on jo nyt ajautunut kotimaassaan skandaaleihin.

Elinkeinoelämän valta yhteiskunnasta kasvaa Suomessa jatkuvasti. Koulutuspolitiikka on hyvä esimerkki. Hallitus leikkaa Suomessa koulutuksesta miljardeja, perusteluna jälleen vanha tuttu valtiontalouden tasapainottaminen. Suomen taloustilanteeseen ja julkisen talouden rahoitusvaikeuksiin on kuitenkin tyystin toiset syyt. 

Veropolitiikkaa on Suomessa jo pitkään kehitetty suurituloisimman ja samalla pienimmän väestönosan ehdoilla. Sipilän hallitus peräänkuuluttaa talkoohenkeä suomalaisilta, jotta kaikki kantaisivat kortensa kekoon Suomen eteen. Vaurain väestönosa on näistä talkoista kuitenkin ulkona. Tämä hallitus on valtaantulonsa jälkeen ainoastaan helpottanut suuryritysten ja talouseliitin arkea.

Suomalaisten verovaroja ohjautuu jatkuvasti veroparatiiseihin, pois peruspalveluiden rahoituksesta. Suomi ei ole köyhä maa, leikkauspolitiikalla on ideologinen tausta. Kansalaisjärjestöjen merkitys onkin näinä aikoina suurempi kuin koskaan. Nyt tarvitaan tiivistä yhteistyötä kansalaisjärjestöjen ja poliitikkojen välillä. Oikeudenmukaisempi talouspolitiikka on täysin mahdollinen.

Eva-Liisa Raekallio

Hiekanjyvät- lehden päätoimittaja

*********************

Hallitus kaupallistaa yliopistokoulutusta

Vuoden 2010 alusta voimaan tullut yliopistolaki irrotti yliopistot valtiosta, tavoitteena yhteiskunnallisen vaikuttavuuden lisääminen. Tämä tarkoitti nimenomaan yliopistojen yritysyhteistyön- ja rahoituksen lisäämistä. Lakia perusteltiin myös yliopistojen autonomian lisääntymisellä. Näinä vuosina yritysten sananvalta tieteestä ja tutkimuksesta on lisääntynyt, mutta yliopistot ovat entistä tiukemmassa tulosohjauksessa.

Yliopistolaki muutti yliopistojen rahoituksen; nyt yritysrahan keräämisestä palkitaan. Opetus- ja kulttuuriministeriön tietojen mukaan yliopistouudistukseen liittyneiden yliopistojen keräämien yksityisten pääomasijoitusten valtion vastinrahaan oikeuttaneeksi määräksi tuli 332 miljoonaa euroa vuosina 2008–2013 ja sitä vastaavaksi valtion vastinrahoituksen määräksi suhteella 2:5 muodostui 831 miljoonaa euroa. Yksityisen pääoman keräämisestä palkitaan jo kolminkertaisesti uuden, kesäkuussa 2017 päättyvän varainkeruun tulosten perusteella. 

Valtiosidonnaisuus näyttäytyi tuolloisen opetusministeri Henna Virkkusen ja muiden lain puolustajien retoriikan mukaan negatiivisena ja yrityssidonnaisuus positiivisena. Onkin todella tärkeä huomata, ettei sidonnaisuus sinänsä ollut vastustettava asia vaan valtion rooli. Kyseessä on puhtaasti uusliberalistinen uudistus. Lakiluonnoksessa sanottiin suoraan, että hyvät taloudelliset toimintaedellytykset omaavat yliopistot houkuttelevat yrityksiä yhteistyöhön. Yliopistojen keskeiseksi tehtäväksi määräytyikin nyt yritysten houkutteleminen.

Hallituksen äänenpainot eivät ole muuttuneet, nykyinen kokoomuslainen opetus- ja kulttuuriministeri Sanni Grahn-Laasonen on todennut haluavansa kehittää yliopistotutkimuksen bisnesulottuvuutta ja saada sen poikimaan talouskasvua. Keinona hän peräänkuuluttaa tutkimustulosten parempaa kaupallistamista.

Yliopistot valtion otteesta markkinoiden otteeseen

Tutkimustulosten kaupallistamisen ei tule olla itseisarvo. Yksityisten yritysten päämääränä on tuottaa voittoa. On luonnollista, että ne pyrkivät rahoittamaan vain tämän tavoitteen toteutumista tukevaa tietoa. Humanistiset, ja yleensä kaupalliselta soveltuvuudeltaan heikot alat ja kriittinen tutkimus jäävät jalkoihin. 

Yliopistojen rahoitus on tämän hetken ja tulevaisuuden tärkeimpiä koulutuspoliittisia kysymyksiä; rahoitetaanko tieteen tekemistä yliopistoissa valtion kautta eli yhteisistä verovaroista vai yritysten voimin. Sipilän hallitus tunnetaan suurituloisia ja suuryrityksiä suosivasta veropolitiikastaan. 

Tiedettä ja sivistystä ei enää nähdä itseisarvona, ja korkeakoulutuspolitiikassa korostuu lyhyen tähtäimen hyöty ja työllistymisnäkökulma, ns. kvartaaliajattelu. Yliopistot ovat tässä suhteessa samalla viivalla yritysten kanssa, joka toisaalta oli lakiuudistuksen tavoitteenakin. 

Uudessa mallissa yliopistot ovat pakotettuja keräämään rahoitusta myös liiketoiminnasta, kuten yhä kasvavasta koulutusviennistä ja pääomatuloista. Yliopistolaki mahdollisti myös lukukausimaksukokeilun käynnistymisen, joka on nyt vakinaistettu. Maksuja peritään ensi syksystä lähtien EU- ja ETA-maiden ulkopuolelta tulevilta opiskelijoilta.

Epävarma tulevaisuus

Kun yliopistojen rahoitus on epävarmalla ja suhdanneherkällä pohjalla, varmat rahoituslähteet kuten lukukausimaksut alkavat näyttää varteenotettavilta vaihtoehdoilta. Yliopistot ovat pidemmän päälle taloudellisten realiteettien edessä pakotettuja ottamaan maksut käyttöön myös suomalaisille opiskelijoille.

Nykyisen suuntauksen yksi vakavimpia ongelmia on, miten humanistiset tieteenalat selviävät rahoituksen keskittyessä helpommin kaupallistettaville tieteenaloille. Hallituksen satojen miljoonien koulutusleikkaukset tulevat toteutuessaan muokkaamaan myös korkeakoulutuskentän maaperää ja omalta osaltaan pohjustamaan yksityisen sektorin valtaa koulutuksesta. 

Laadukkaan, tasa-arvoisen, ja maksuttoman suomalaisen korkeakoulutuksen perinteitä murennetaan kovaa vauhtia. Muutoksia on perusteltu sillä, ettei entisenkaltaista koulutusjärjestelmää ole varaa ylläpitää. Kyse on kuitenkin poliittista ja ideologisista päätöksistä. Yhteiskunnan tasolla tarkasteltuna yliopistojenkin rahoituspohjaa on pitkään heikennetty oikeistolaisella veropolitiikalla. Suunta voi myös kääntyä.

Eva-Liisa Raekallio

Lukemista:
Yhteinen yliopisto. Mikko Jakonen & Jouni Tilli, (toim). Tutkijaliitto 2011.
Akateeminen kysymys. Yliopistolain kritiikki ja kiista uudesta yliopistosta. Tuukka Tomperi (toim.) Tampere: Vastapaino 2009.
Valta, uusi yliopistopolitiikka ja yliopistotyö Suomessa : managerialistinen hallintapolitiikka yliopistolaisten kokemana / Risto Rinne, Arto Jauhiainen, Hannu Simola, Reeta Lehto, Annukka Jauhiainen, Anne Laiho. Suomen kasvatustieteellinen seura 2012.


*************************

Vaihtoehto nykyiselle korkeakoulupolitiikalle 

Helsingin yliopiston oikeushistorian ja roomalaisen oikeuden professori Jukka Kekkonen oli mukana työstämässä Into Kustannuksen tuoretta Uusi yliopistolaki 2020- kirjaa. Kekkosen mukaan kirjan koonneen Yliopistokäänne- työryhmän tavoitteena on nostaa teoksen avulla yliopistolaitoksen merkitystä.

Yliopistokäänne-liike syntyi tilanteessa, jossa yliopistolaisia yhdistää huoli tulevaisuudesta. Liikkeen ensimmäinen etappi oli muutosmanifestin laatiminen. Sen on netissä allekirjoittanut noin 4000 yliopistolaista.

Jukka Kekkonen kertoo, että huoli yliopiston tilasta sai tarttumaan kirjaprojektiin. Hän toteaa, että 2010 voimaantulleen uuden yliopistolain hyväksymisen jälkeen suunta on ollut huono ja viime vuosina kohtalokkaan huono. ”Yliopistoyhteisön erityisluonteeseen sopimaton vallan keskittämiseen perustuva johtamisjärjestelmä on vienyt jokseenkin kaikki vaikuttamisen mahdollisuudet henkilöstöltä”, Kekkonen sanoo.

Yliopistolaki 2020-kirja haluaa tuoda esiin painavan vaihtoehdon nykyiselle korkeakoulupolitiikalle. ”Professoreista, tutkijoista ja opiskelijoista koostunut työryhmä halusi nimenomaan saada aikaa jotain konkreettista - unohtamatta lähihistoriaa ja yliopistopolitiikan kontekstualisointia”, Kekkonen toteaa. Työryhmän ilmapiiri oli hänen mukaansa mahtava:” Oli hienoa prosessoida tekstiä suurenmoisen älykkäiden ja idearikkaiden kollegoiden kanssa”.

Professori kertoo, että kirja on otettu toistaiseksi kaksijakoisesti vastaan: ”Kirja on otettu yhtäältä innostuneesti vastaan ja siitä on myös esitetty aiheellisen kriittisiä kommentteja. Emme esimerkiksi ehtineet ottaa esille pätkätyön ongelmia tai monia muitakaan yliopistoyhteisöä koettelevia vitsauksia. Toiselta puolen yliopistojen johto on valinnut perinteisen vaikenemisen taktiikan ja ministeriön etukäteen fiksattuun ideologiaan ajatuksemme eivät istu lainkaan”, Kekkonen pamauttaa.

Kirjatyöryhmässä katsotaan eteenpäin. Kekkonen painottaa, että yliopistojen rehtorit ja hallitukset pitäisi tehdä aidosti vastuunalaisiksi toiminnastaan. ”Yliopistojen yhteiskunnallinen merkitys on päättäjien keskuudessa heikentynyt ja kapeutunut vaarallisella tavalla.  Nyt haetaan vain nopeita tuottoja. Me haluamme nostaa yliopistolaitoksen merkitystä. Se voi onnistua vain sellaisella politiikalla, joka antaa yliopistoyhteisölle mahdollisuudet toteuttaa perustehtäviään”, päättää Kekkonen.

Eva-Liisa Raekallio