keskiviikko 28. helmikuuta 2018

Sydäntä lämmitti kauniina pakkaspäivänä parikin juttua, tämä väenpaljous yliopistolaisten mielenilmauksessa jo puoliltapäivin.
Todella hienoa että paikallinen media oli saatu paikalle.Palaavat kyllä mieleen helmikuun 2009 työntäyteiset päivät. Sain yliopistonmäen mielenilmaukseen Turku tv:n, joka oli aika marginaalinen media, mua haastateltiin sinne kuitenkin. Onneksi Ylen toimitus saatiin paikalle Turkuun. Vieläkin muistan miten toimittaja kyseli multa Helsingissä "Mustana perjantaina" 13.3. pidetyssä yhteismielenosoituksessa että "täällähän on näitä yhteiskuntatieteilijöitä ja humanisteja pelkästään eikö niin". Tämän päivän mielenilmaukset osoittavat, että yhteistyö ja yhteishenki ovat edistyneet noista ajoista, loistavaa. 
Sitä mietin, että nykyään politiikka ja ideologia päätösten takana on hämärtynyt. Toivottavasti ihmiset muistaisivat, että tähän tilanteeseen on jouduttu nimenomaan poliittisin päätöksin, ei välttämättömyyden pakosta. Syypäitä eivät ole yliopistot, vaan pitkään jatkunut uusliberalistinen suuntaus myös koulutuspolitiikassa. Yliopistot ja koko akateemisen sivistyksen ja vapauden käsitteet ovat poliittisilla päätöksillä synnytettyjen rakenteiden ja olosuhteiden armoilla.
Tässä muuten aiheesta yksi ehkä joitakuita kiinnostava artikkeli.

tiistai 27. helmikuuta 2018

Tänään keskiviikkona osoitetaan myös Turussa mieltä yliopistojen jumiutuneiden työehtosopimusneuvottelujen vauhdittamiseksi. Samaa yhteishenkeä olisin kaivannut myös 2009 kun yliopistolaista päätettiin. Ihan yksin saimme me Vasemmisto-opiskelijat olla opiskelijoiden piirissä lakia vastustamassa. Olin päävastuussa Turun mielenilmauksen järjestämisestä, jonka me Turun vasemmisto-opiskelijat kokoon saimme, salamannopeasti samalla periaatteella kuin tämänkertaisetkin; eri kaupungeissa mobilisoiduttiin samanaikaisesti. Henkilökunnan piirissä vastustus ei ollut kovin voimakasta, muutamia loistavia poikkeuksia lukuunottamatta. Olen aiheesta kirjoittanut Tutkijaliiton v. 2011 ilmestyneessä Yhteinen yliopisto- kirjassa. Ja muissakin yhteyksissä.
Vasemmistoliitto olisi ainoana eduskunnassa hylännyt lain, näin (jälkiviisaasti)voi todeta että Vasemmistoliitto oli jo tuolloin yksin työntekijöiden kanssa samassa rintamassa. Kun ei siihen ruuhkaa ollut. Laki muutti tietenkin yliopistojen rahoituspohjan, vaikuttaen nykyiseen epävarmaan taloustilanteeseen. Yliopistot ovat pakotettuja pian ottamaan lukukausimaksut käyttöön selvitäkseen. Kaiken muun lisäksi laki yliopistojen virkasuhteet työsuhteiksi, joka on johtanut osaltaan mielenilmaukseen.




Kiitos HYY:n Marika Risku! Johtoportaan asenne siihen, millaista ruokaa ravintolassa tarjotaan, on täysin ratkaiseva. Olisin tällaista asennetta kaivannut kyllä Turkuunkin silloin aiemmin, ja nyt. Kirjoitin Turun Sanomiin myös tätä samaista munakysymystä käsittelevän mielipiteen puolitoista vuotta sitten. Eipä ole vanhentunut kirjoitus. Se julkaistiin silloin ilman loppukaneetta työstäni TYYn ravintolavaliokunnassa reilun kahvin puolesta.
Tekisi monta kertaa mieli kysyä kaupassa tavallisia kananmunia valitsevilta, miksi eivät ottaneet ostoskoriinsa luomumunia. Pitäisi varmaan, yksi tekijä voi olla se, ettei luomumunia myydä kuin kuuden kappaleen rasioissa? Tai sitten kyse on ihan vaan tottumuksesta ja rutiineista.
http://www.ts.fi/uutiset/kotimaa/3857253/Munayhtio+tulistui+opiskelijaravintolan+boikotista++virikehakki+on+laillinen

Eettistä ruokatuotantoa

Luin äskettäin Elina Lappalaisen kirjan "Syötäväksi kasvatetut". Se herätti paljon ajatuksia siitä, miten suuri merkitys meillä kaikilla on suomalaisen ruokatuotannon tulevaisuudelle. Jokaisella ostopäätöksellä on vaikutusta.

Lappalainen tulee kiitetyssä kirjassaan mm. siihen johtopäätökseen,että eettisesti tuotettujen elintarvikkeiden pitäisi aina olla helposti saatavilla. Tämä on niin totta. Reilun kaupan viikko lähestyy taas tänäkin vuonna. Huomasin itse aikoinaan yliopistolla, että jos reilu kahvi on sijoitettu hankalasti, otetaan sitä tavallista. Pitäisi huolehtia, että kouluissa, työpaikoilla ja kaupoissa olisi aina helposti tarjolla myös se eettinen, ympäristöystävällinen ja vegaaninen ruokavaihtoehto.

Kysymys on kuitenkin monimutkaisempi. Eettisesti tuotettu ravinto on kalliimpaa, ja näin monesti pienituloisten ja köyhien ulottumattomissa. Esimerkiksi luomusta ei tule valtavirtaa, ennen kuin ratkaistaan rakenteellinen ongelma ja saadaan lisättyä luomun tarjontaa, ja sitä kautta laskettua luomun hintaa. Se on täysin mahdollista, ja vaatii poliittista tahtoa.

Turun Sanomat uutisoi 9.9., että suuret paikalliset kananmunayhtymät Dava Foods ja Munax ovat laskeneet virikehäkkimunien tuottajahintoja kysynnän pienentyessä. Jutussa tuottajien taholta esitettiin toivomus, että kuluttajille olisi tarjolla kaikenlaisia munia samaan aikaan kun vastuullisemman tuotannon trendi valtaa alaa. 

Muistui mieleen keskustelu reilusta kahvista, jossa perusteltiin tavallisesti tuotetun kahvin säilyttämistä reilun rinnalla nimenomaan kuluttajien valinnanvapaudella, vaikka kahvikuppien hinta oli jo saatu samalle tasolle. Kehitys kulkee hitaasti, mutta varmasti eteenpäin.

Eva-Liisa Raekallio


Kirjoittaja teki pitkään töitä saadakseen reilun kahvin Turun yliopiston kampusruokaloihin.

http://www.ts.fi/mielipiteet/lukijoilta/2778913/Eettisesti+tuotetut++elintarvikkeet++helposti+saataville



sunnuntai 25. helmikuuta 2018

Harmitti todella paljon, että missasin Attacin Valtapuhe- sarjan kolmannen osan viime keskiviikkona. Olisi tietty ollut loogista että olisin avannut tämän kolmannenkin osan ekan ja tokan lisäksi, olihan sarja oma ideani mutten päässyt Hesaan. Todella hyvä keskustelu, tilaisuus ja taltiointi saatiin jälleen aikaan, hienoa jee!! Ei harmita yhtään enää, videon avulla pääsee kyllä teemaan hyvin mukaan.
Tämä viimeisinkin osa on nyt siis katsottavissa Attacin Maailmantalous- youtubekanavalla. Yliopistoissa on viime aikoina taas kuohunut kun 2010 voimaanastuneen yliopistolain satoa niitetään. Yliopistohenkilöstö on samalla viivalla muidenkin työntekijöiden kanssa. Aihe on esillä sarjamme "Suomalainen kestävyysvajekeskustelu ja korkeakoulupolitiikka" - osassa.

torstai 22. helmikuuta 2018

Tässä muuten esitykseni 11.1. lautakunnan kokouksesta liittyen päätösvallan delegointiin. 
"Kaupunginvaltuusto on 29.5.2017 § 105 hyväksynyt hallintosäännön, jonka mukaan rakennus- ja lupalautakunnan tehtävät ja toimivalta on määritelty. Sen mukaan rakennus- ja lupalautakunta vastaa kaupunkiympäristötoimialan viranomaistehtävistä, ellei tehtäviä ole annettu muulle toimielimelle. Hallintosäännön 49 pykälässä määritetään rakennus- ja lupalautakunnan toimiminen:
  1. maankäyttö- ja rakennuslaissa tarkoitettuna rakennusvalvontaviranomaisena sekä hulevesi- ja ojittamisasioista vastaavana monijäsenisenä toimielimenä,
  2. kadun ja eräiden yleisten alueiden kunnossa- ja puhtaanapidosta annetun lain sekä maankäyttö- ja rakennuslain 167.2 §:n mukaisena kunnan valvontaviranomaisena ja maisematyölupahakemuksen ratkaisevana viranomaisena, 
  3. ympäristönsuojelulaissa tarkoitettuna kunnan ympäristönsuojeluviranomaisena, luonnonsuojelulaissa tarkoitettuna kunnan viranomaisena ja ulkoilulaissa tarkoitettuna leirintäalueviranomaisena, sekä
  4. terveydensuojelulaissa tarkoitettuna terveydensuojeluviranomaisena, lääkelaissa tarkoitettuna kunnan viranomaisena sekä elintarvikelain, tupakkalain, eläinlääkintähuoltolain tarkoittamana valvontaviranomaisena.
Rakennus- ja lupalautakunta luottaa viranhaltijoiden asiantuntemukseen, samalla katsoo tärkeäksi pitäytyä kaupunginvaltuuston selkeässä linjauksessa nimenomaan lautakunnan tehtävästä vastaavana ja ratkaisevana viranomaisena, ja päättää olla siirtämättä päätösvaltaansa esityksen mukaan."
Raekallio jätti päätökseen eriävän mielipiteen.

keskiviikko 21. helmikuuta 2018

Allekirjoitin vastikään Vasemmistoliiton vetoomuksen aktiivimallin jatko-osan torppaamiseksi. Allekirjoitin kansalaisaloitteen jo kauan sitten. Olin sairaana enkä päässyt aktiivimallia vastustaneeseen miekkariin, harmittaa vieläkin. Sen alla ilmestyi mediassa juttuja, joissa haastateltavat ihmettelivät Suomessa noussutta kohua. Turun Sanomissakin oli tällainen juttu, jossa nostettiin esimerkiksi Tanskan aktiivimalli. Haastateltaviksi valitut tottakai pärjäsivät hyvin. 
En löytänyt artikkelista yhtään lausetta, jossa olisi nostettu esiin Suomen ja Tanskan sosiaaliturvajärjestelmien tämänhetkinen tilanne, eroavaisuudet ja systeemien historiallinen muutos. Tanskaa ei ole koskaan käytetty esimerkkinä pohjoismaisesta hyvinvointivaltiosta siinä missä Suomea ja Ruotsia virheellisesti vielä nykyäänkin. Tanskassa on aina ollutkin erilainen systeemi, eikä yhteiskunnan tukiverkko ole samanlainen.
TS:n haastateltavat eivät siis ymmärtäneet vastarinnan laajuutta. Itse mietin, että kyse on yhtäältä kilpailukykysopimuksen jälkeisestä tilanteesta, ihmiset kokevat syystäkin tulleensa petetyiksi, toisaalta suomalaisen hyvinvaltion nykytilasta huolestumisesta ja yrityksestä sen pelastamiseksi. Lähtötilanne on Suomessa toinen vaikka juuri Tanskaan verrattuna. Media tekee valintoja juttujen aiheilla, ajoituksilla ja sen suhteen, ketä haastatellaan. Tätä ei tiedosteta. Olihan se esimerkiksi kiinnostavaa että ko. juttu ilmestyi suurmielenosoituksen alla...
.

tiistai 13. helmikuuta 2018

Olen aina ollut sitä mieltä, että yhteiskunnan on pidettävä hyvää huolta kaikista jäsenistään. Tästähän oli kyse jo haudatussa hyvinvointivaltiossa. Eilisiltana Vipun "Turun psykiatrinen hoito on rikki"- tilaisuudessa ajatus vahvistui entisestään.

Kyse on tässäkin kohtaa pitkälti verotuksesta, kaikille yhteisen yhteiskunnan palvelujen rahoittamisesta ja varojen kohdentamisesta sinne, missä niitä todella tarvitaan. Tätä puidaan myös parhaillaan rullaavassa Attacin Valtapuhe- sarjassa "Kestävyysvajekeskustelua uudella otteella".











lauantai 10. helmikuuta 2018

Olen aiemminkin kirjoittanut aiheesta, mutta laitetaan sama nyt videopätkän muodossa. Informaatio kulkee nykyään kuvien ja lyhyiden tekstipätkien muodossa. Vähän ajan päästä ihmiset eivät enää jaksa lainkaan lukea pitkiä tekstejä kerrallaan. Tästä kertoo se, että on pohdittu sellaisten romaanien kustantamista, joissa on kuvia tekstin joukossa kun ihmiset pitävät pelkkää tekstiä tylsänä. No minä en ainakaan pidä, vaan päinvastoin, se antaa omalle mielikuvitukselle mahdollisuuden. 

Porukkahan on jo nyt tottunut saamaan kaiken informaation Facebookista, jäsentämättä miten sattumanvaraisesti tieto siellä kulkee. On kiintoisaa, etteivät ihmiset keskimäärin ole vapaampia propagandan ikeestä nyt, kuin keskiajalla. Myös silloin kuvat ja nopeasti sisäistetty visuaaliauus rakensi maailmankuvaa. Itse uskon siihen, että pitää aina tukea ihmisten omaa ajattelua ja mielikuvitusta. Esim. republikaanihallinto on Jenkeissä kuitenkin löytänyt keinon, jolla se pystyy aina varmistamaan oman kannatuksensa jatkumisen; pidetään ihmiset kouluttamattomina. Kyse ei tietenkään ole perusteeltaan amerikkalaisesta ilmiöstä vaan yleismaailmallisesta, hallinnon käyttämästä mekanismista.


Tässä esitykseni torstaisesta lautakunnan kokouksesta, kokousrapsa edellisessä postauksessa.

Muutosesitys esityslistan kohtaan 8 Lausunnon antaminen Turun hallinto-oikeudelle / Turun Toriparkki Oy:n rakennuslupahakemus 6-9902-0 (2017-998


Rakennus- ja lupalautakunta ilmoittaa lausuntonaan asiaan kunnioittavasti seuraavaa:

Turun rakennuslautakunta hyväksyi 30.11.2017, § 517 Turun Toriparkki Oy:n rakennuslupahakemuksen ilman maanvuokrasopimukseen kirjattua yhtiön velvollisuutta vahvistaa Ortodoksisen kirkon perustuksia. 

Turun kaupunginvaltuusto hyväksyi Turun kaupungin ja Turun Toriparkki Oy:n välisen maanvuokrasopimuksen 30.05.2016, § 93 (Turun kaupungin kauppatorin (6G) alueen maanalaisten tilojen vuokraaminen Turun Toriparkki Oy:lle ). Valtuuston hyväksymän maanvuokrasopimuksen kohdassa ”4.2. Ortodoksinen kirkko” todetaan: ”Vuokramies vastaa kustannuksellaan Ortodoksisen kirkon perustusten vahvistamisesta pysäköintilaitoksen rakennustöiden yhteydessä.”

Rakennuslautakunnan toimivalta on siirtynyt rakennus- ja lupalautakunnalle, joka toimii Turun kaupungin rakennusvalvontaviranomaisena 1.1.2018 alkaen. Kuntalain mukaan kunnanvaltuusto on kunnan ylin päättävä elin. Turun rakennus- ja lupalautakunta toteaa, ettei sillä ole sopimusoikeutta tai päätösvaltaa, joka on ristiriidassa Turun kaupunginvaltuuston päätösten kanssa, ja edellyttää, että Turun kaupunginvaltuusto olisi asiassa lausunnon antava elin. Turun rakennus- ja lupalautakunta pyytää Turun hallinto-oikeudelta lisäaikaa lausunnon antamiseen.

Esittää Eva-Liisa Raekallio

torstai 8. helmikuuta 2018


Tänään oli rakennus- ja lupalautakunnan kokous. Piti ikäväkseni joutua lähtemään sieltä ennen kokouksen loppua, koska piti mennä Varsinais-Suomen Vasemmistoliiton piirihallituksen kokoukseen kertomaan piirin ympäristöopintokerhon reilut kolme vuotta kestäneestä toiminnasta. Kertakaikkiaan hirveän huono omatunto siitä, mutta onneksi näin käy aniharvoin. Tässä siis raporttia lautakunnasta. 
Asioina oli mm. toriparkin rakennusluvasta tehdyistä valituksista annettava lautakunnan lausunto, Aurakadun arvorakennuksen uudistaminen, sekä ympäristönsuojelumääräyksistä poikkeaminen. Kokous käynnistyi pysäköinninvalvonnan toimialaesittelyllä.
Esitin, että perustuen Turun kaupunginvaltuuston 30.5.2016 hyväksymään maanvuokrasopimukseen, jossa todetaan ”Vuokramies vastaa kustannuksellaan Ortodoksisen kirkon perustusten vahvistamisesta pysäköintilaitoksen rakennustöiden yhteydessä", ja ottaen huomioon sen ylitsepääsemättömän tosiseikan, että kaupunginvaltuusto on ylin päättävä elin Turussa, rakennus- ja lupalautakunta ei voi antaa valituksista pohjaesityksen mukaista, hylkäämistä puoltavaa lausuntoa joka siis menisi kaupunginvaltuuston hyväksymän maanvuokrasopimuksen ehtojen yli. 
Sen sijaan esitin, että rakennus- ja lupalautakunta edellyttäisi sitä että kaupunginvaltuusto olisi tässä yhteydessä lausunnonantaja, ja että lautakunta pyytää Turun hallinto-oikeudelta lisäaikaa lausunnon antamiseen. Näkökulmani sai keskustelussa kannatusta perussuomalaisten Laaksolta, joka ei kuitenkaan ehtinyt jättää eriävää mielipidettä pohjaesitykseen. Minä ehdin sen tekemään, koska tässä yhteydessä rakennus- ja lupalautakunta käytti päätösvaltaansa ylimmän päättävän elimen yli. Varsinainen esitys löytyy jo nyt Turun kaupungin sivuilta kokoustiedotteesta, ja tulee löytymään myös blogistani. 
Kokouksessa oli esillä siis myös Aurakatu ykkösessä sijaitsevan Asunto Oy Turun Verdandin rakennuslupa. Siihen ollaan tekemässä arvoasuntoja. Uudistamisessa noudatetaan suurelta osin Museokeskuksen lausuntoa, josta olen iloinen. Olin kokoomuksen Aallon kanssa samaa, epäröivää mieltä remontissa Linnankadun puolelle tulevien, modernien ikkunoiden soveltuvuudesta rakennuksen tyyliin. 
Korostin itse sitä, että kyseessä on Turun arvokkaimpiin kuuluva rakennus, ja kun arvorakennuksesta haetaan asuntoa, Suomessakin on väkeä joka on valmis maksamaan enemmän asunnosta rakennuksessa, joka noudattaa kaikella tavalla Turun historiaa Suomen vanhimpana kaupunkina. Turussa on paljon modernia uudisrakentamista, joka on hyvä. Samaan aikaan perinteitä kunnioittavat rakennukset ovat kaupunkimme rikkaus. Muut puheenvuoron käyttäneet puolsivat moderneja ikkunoita. 
Lautakunta teki vuoden ensimmäisessä kokouksessaan 11.1. päätöksen, jolla se delegoi päätösvaltansa viranhaltijoille ympäristölupien myöntämisessä. En ollut samaa mieltä toimenpiteen järkevyydestä, vaan minusta on niin että vaikka virkamiesten asiantuntemus on selkeää, ovat he kuitenkin kulloisenkin hallinnon ja poliittisen kulttuurin armoilla päätöksiä tekemässä. Jos ajatellaan vaikka Suomessakin paraikaa valmisteltavia vapaakauppasopimuksia, ne tulevat mullistamaan jo nyt huomattavasti puretun ympäristölainsäädännön. Valtiot voidaan tuolloin haastaa oikeuteen ympäristölainsäädännön noudattamisesta. Mitä rahkeita yksittäisellä kunnan virkamiehellä on tällöin toimia ympäristön hyväksi.
Virkamiesten on pakko ympäristölupia myöntäessään tukeutua lakeihin ja määräyksiin. Nykyinen hallitus on tunnettu sääntelynpurkamisistaan. Toisaalta Turun kaupunkistrategia, joka on luonnollisesti tähän poliittiseen kenttään ja ilmastoon syntynyt, linjaa asioista tavalla joka on luonnon- ja ympäristönsuojelun näkökulmasta vähintäänkin kyseenalainen. Strategian muotoiluihin puutuinkin lautakunnan kokouksessa syksyllä. 
Minusta lautakunnan olisi pitänyt huomioida lakien ja määräysten olevan poliittisen prosessin tulosta ja nähdä virkamiesten rooli tätä kautta. Tukeuduin silloinkin tekemässäni esityksessä kaupunginvaltuuston päätökseen siitä, että lautakunnan tulee olla ratkaiseva elin esim. juuri ympäristölupien myöntämisessä. Asiassa on toki toinenkin puoli; lautakunnan poliittiset voimasuhteet vaikuttavat luonnollisesti lupien myöntämiseen...
Mutta siis, tuolloin 11.1. tehty päätös on johtanut siihen, että myös päätökset ympäristönsuojelumääräyksistä poikkeamisista tekee virkamies, ja lautakunta saa päätökset vain tiedoksi. Tämän illan kokouksessa se näkyi päätöksessä poiketa jätevesien johtamista koskevasta vähimmäissuojaetäisyydestä. Jouduin lähtemään ennen ko. asiakohtaa. 
Minua ihmetytti kokousmateriaaliin perehtyessäni kovasti poikkeamista anoneen hakijan epämääräiset sanakäänteet. Hakija aikoo päätöspohjan mukaan liittyä vesi- ja viemäriverkostoon heti kun se rakennetaan alueelle ja liittyminen siihen on mahdollista. Kiinteistökohtaisen jätevedenpuhdistusjärjestelmän on tarkoitus olla väliaikainen ratkaisu. Mitään aikataulua poikkeamisen kestoon ei hakijan puolelta annettu.
Mutta, lähdin siis kokouksesta ehtiäkseni pitämään piirin ympäristöopintokerhon toimintakatsausta. Oli suuri ilo kertoa että olemme järjestäneet aktiivisesti ympäristöaiheisia keskustelutilaisuuksia ja luontoretkiä jo yli kolme vuotta, tilaisuuksia on pidetty aina kaupunkiviljelystä uusiutuvaan energiaan, Saaristomeren ravinnekuormituksen vähentämiseen sekä kierrätykseen. Alustamassa on ollut joka kerta aiheiden asiantuntijoita sekä myös Vasemmistoliiton poliittisia päättäjiä valtuutetuista entisiin ja nykyisiin kansanedustajiin. Toivotin kaikki tervetulleeksi seuraavaan tilaisuuteemme keskiviikkona 14.2., "Ruokahävikki ja ruokakassit", jossa siinäkin paneudutaan hyvin ajankohtaiseen aiheeseen. 
Maamme hallituksen käsittämätön päätös leikata ruoanjakelua hoitavien yhdistysten taloudellinen apu on kertakaikkiaan karmea tilanteessa, jossa ihmisiä on ajettu kaiken aikaa ahtaammalle.